Perustoimeentulotuki siirtyy Kelan hoidettavaksi vuodenvaihteessa. Muutoksen on ennakoitu helpottavan monen ihmisen elämää, kun vähimmäisturva saadaan jatkossa yhdestä paikasta. On puhuttu asiakkaan ’luukuttamisen’ vähentämisestä. Tällä on perusteltu jo vuosikymmenien ajan nyt toteutuvaa siirtoa. Kela-siirron kokeiluista saatiin perustelua tukevia tuloksia 1990-luvulla.
Tosiasiallisesti vain niiden henkilöiden ’luukuttaminen’ vähenee, jotka joutuvat turvautumaan alhaisen perusturvan vuoksi toimeentulotukeen samalla kun he hakevat Kelalta työttömyysturvaa ja asumistukea.
Ongelman uuteen järjestelmään tuovat kasvukeskusten suuret asumiskustannukset. Kelan asumistuki ei riitä kattamaan asumiskustannuksia, eivätkä niitä kata perustoimeentulotuen yhteydessä saatu asumisen tuki. Niinpä Kelan myöntämiä tukia täytyy vielä täydentää kunnan myöntämällä toimeentulotuella, ns. täydentävällä ja ehkäisevällä tuella.
Kuntiin voi jäädä ’luukku’
Täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea tarvitseville perustoimeentulotuen siirto Kelaan osoittaa uuden ’luukun’. Nämä tuet haetaan jatkossakin kunnasta, mutta vasta kun perustoimeentulotuki on haettu ensin Kelasta. Mitä menoja täydentävä tuki lopulta kattaa ja miten sitä käytännössä haetaan, ei ole vielä tietoa. Kuntakohtaiset käytännöt tulevat epäilemättä poikkeamaan toisistaan.
Täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen myöntämisessä käytetään erityistä harkintaa. Niillä ehkäistään ongelmia tai tavoitellaan muutosta parempaan myöntämällä tukea yksilöllisesti tunnistettuihin tuen tarpeisiin. Esimerkiksi lasten kohtuullisiin harrastusmenoihin tai lasten tapaamiseen voidaan myöntää tällaista ylimääräistä ja harkintaan perustuvaa toimeentulotukea.
Jotta palvelujärjestelmä toimisi ja resursseja käytettäisiin tehokkaasti, tulisi perustoimeentulotuen kattaa elämisen vähimmäismenot. Täydentävään tai ehkäisevään toimeentulotukeen pitäisi turvautua vain poikkeustilanteessa tai kun toimeentulotuen saaminen pitkittyy.
Siirto Kelaan voi osoittautua resursseja tuhlaavaksi, jos kunnan sosiaalihuollossa joudutaan tekemään asumiskustannuksista täydentävän toimeentulotuen päätöksiä vielä Kelan perustoimeentulotuen päälle.
Hyväksyttävien asumismenojen raja ratkaisee
Tulevaisuudessa on kiinnostavaa seurata, mille tasolle perustoimeentulotuella korvattavien enimmäisasumismenojen määrää asettuu. Siitä tulee raja, joka jakaa osan asumismenoista täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen katettavaksi. Hyväksyttävästä enimmäisasumismenojen määrästä lopulta riippuu väheneekö ’luukuttaminen’ ja päästäänkö kunnassa oikeasti auttamaan niitä ihmisiä, jotka tukea tarvitsevat, vai käytetäänkö resurssit asumismenoista johtuvien täydentävien toimeentulotukipäätösten tekemiseen.
Seppo Sallilan tuoreen tutkimuksen mukaan täydentävien toimeentulotuen saajien määriin on mahdollista vaikuttaa paljon muuttamalla korvattavan enimmäisasumismenon suuruutta perustoimeentulotuen myöntämisen yhteydessä.
On sinänsä mielenkiintoista, että vuosikymmen toisensa jälkeen asumiskustannuksia katetaan toimeentulotuella ja asumistuella, sen sijaan että tehtäisiin toisenlaista asuntopolitiikkaa. Kohtuulliset asumiskustannukset helpottaisivat monen pienituloisen toimeentuloa ja siinä samalla poistaisi toimeentulotukeen liittyviä kannustinloukkuja.
Lue lisää:
Seppo Sallila, Kelan ja kuntien työnjako toimeentulotuen siirrossa Kelaan. THL, 2016.
Sanna Blomgren, ym, Sosiaalityö, palvelut ja etuudet muutoksessa. THL, 2016.
Susan Kuivalainen, (toim.) Toimeentulotuki 2010-luvulla. Tutkimus toimeentulotuen asiakkuudesta ja myöntämiskäytännöistä. THL, 2013.