Meidän on edelleen haastettava vanhentuneita asenteita ja ennakkoluuloja kohti osallistavampaa ja yhdenvertaisempaa yhteiskuntaa. Yksi viimeaikainen esimerkki herätti paljon keskustelua vammaisjärjestöissä, kun korkeaa poliittista valtaapitävä henkilö käytti julkisesti vammaisuus-käsitettä halventavana sanana. Tapaus kuitattiin huumorilla ja tilanteen vakavuutta vähäteltiin.
Loukkaava kielenkäyttö on yleistynyt ja arkipäiväistynyt, ja erityisen huolestuttavaa on ollut huomata sen kasvu poliittisessa keskusteluilmapiirissä.
Kieli ei ole vain yksittäisiä sanoja ja merkkijärjestelmiä, vaan se luo todellisuutta, jossa elämme. Kieli muokkaa ja ylläpitää myös ulossulkevia normeja. Loukkaava kielenkäyttö ei jää vain valtaapitävien huumorilla kuitattuihin kommentteihin, vaan se normalisoituu ja valuu yleiseen keskusteluun. Esimerkiksi kesällä käyty rasismikeskustelu on näkynyt myös lasten ja nuorten puheissa niin kouluissa kuin sosiaalisessa mediassa. Sillä, jolla on valtaa, on myös vastuu käyttää tätä valtaa – myös sananvaltaa.
Ableismi ja rasismi ovat esimerkkejä erilaisista syrjinnän muodoista
Etnisyyteen ja alkuperään sekä ihonväriin liittyvä syrjintä eli rasismi ja vammaisuuteen liittyvä syrjintä eli ableismi ovat syrjinnän eri ilmenemismuotoja. Yhteiskunnassa vallitsevat normit ja asenteet voivat syrjiä erilaisia väestöryhmiä. Syrjintä voi kohdistua esimerkiksi henkilön ikään, alkuperään, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, terveydentilaan, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai poliittiseen toimintaan. Moniperustainen syrjintä tarkoittaa syrjinnän kohteeksi joutumista useamman eri syrjintäperusteen perusteella. Henkilö voi esimerkiksi tulla syrjityksi sekä vammaisuuden että etnisyyden perusteella joko samanaikaisesti tai eri elämäntilanteissa.
Rasismi on ajatusmalli, jossa tietyt ihmisryhmät määritellään alempiarvoiseksi tai heitä kohdellaan eriarvoisesti esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kulttuurin tai uskonnon perusteella. Ableismi tulee englanninkielisestä sanasta ”able”, joka tarkoittaa kykenevää. Ableismi on vammaisuuteen, sairauteen tai erilaiseen toimintakykyyn perustuvaa syrjintää. Ableistista käsitystä ohjaa toimintakykyolettama, jossa vamma tai sairaus nähdään poikkeavana ja tavanomaista elämää ja osallisuutta estävänä toimintana.
Ableismi ja rasismi voivat ilmetä sisäistetysti, vuorovaikutuksessa ja rakenteellisella tasolla. Esimerkiksi sisäistetty ableismi ja rasismi tarkoittaa, että henkilö itse sisäistää omasta viiteryhmästään kielteiset käsitykset ja se vaikuttaa hänen omaan itsetuntoonsa ja osallisuuteen. Loukkaavan kielen käyttö tai vihapuhe ovat esimerkkejä vuorovaikutuksessa ilmenevästä ableismista tai rasismista. Rakenteellisen ableismin ja rasismin ilmenemismuodot estävät ihmisiä toimimasta täysvaltaisina kansalaisina yhteiskunnassa esimerkiksi estämällä työn saannin.
Yhteiskunnalliset normit eivät synny tyhjiössä
Yhteiskunnalliset normit ohjaavat toimintaamme ja ne ovat yleistyneitä sääntöjä, odotuksia, käsityksiä ja toistuvia toimia, joiden kautta luodaan ja ylläpidetään mielikuvia siitä, mikä on tavanomaista ja mikä ei. Normien kautta ymmärrämme maailmaa jaottelemalla, mutta normeihin sisältyy oletuksia eri ihmisryhmistä.
Tietyt yhteiskunnalliset tarinat tulevat keskeisiksi ja samalla toiset tarinat rajataan marginaaliin. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, kenen tarinoita kerrotaan mediassa tai siinä, ketkä näkyvät koulukirjojen kuvastoissa. Ketkä nähdään asiantuntijoina tai päättäjinä? Normit eivät synny tyhjiössä, vaan niitä aktiivisesti luodaan, ja ne muotoutuvat historiassa, kulttuurissa, ajassa ja paikassa. Normit myös aiheuttavat syrjintää ja syrjivistä normeista tietoiseksi tuleminen edesauttaa yhdenvertaisuuden toteutumista.
Arvostetaan moninaisuutta
Normikriittisyys on aktiivista toimintaa, jolla puretaan vallitsevia syrjiviä normeja. Normitietoisuus on sitä, että voimme jokainen pohtia omia oletuksiamme ja käsityksiämme siitä, mikä ylipäätään koetaan normaalina. “Normaali” itsessään on varsin ulossulkeva termi, sillä se kätkee taakseen sen, että jokin muu on epänormaalia. Koska kieli on tapa luoda ja ylläpitää normeja, se on myös keino, jolla voimme vaikuttaa siihen, normalisoimmeko rasistista tai ableistista kielenkäyttöä.
Jokainen meistä on ainutlaatuinen ja moninainen yksilö. Muuttamalla aktiivisesti ennakkoluuloja ja korostamalla kaikkien yksilöiden moninaisuutta voimme luoda yhdenvertaisen ja kunnioittavan kulttuurin. On aika aloittaa vuoropuhelu siitä, miten voimme vapautua vanhentuneista asenteista ja normeista. Eräs keino on korostaa ja vahvistaa moninaisuuden yhteiskunnalle tuomia etuja. Puretaan siis yhdessä rasistista ja ableistista kieltä ja puututaan vakavuudella loukkaavaan kielenkäyttöön ja vihapuheeseen.
Kirjoitus on osa Vammaisuus yhteiskunnassa -blogisarjaa
Vammaisuus yhteiskunnassa -blogisarja käsittelee vammaisuuteen ja vammaispalveluihin liittyviä ilmiöitä yhteiskunnassamme. Käsitys vammaisuudesta on muuttunut ajan saatossa. Tänä päivänä tärkeitä asioita ovat mm. ihmisoikeudet, osallisuus, itsemääräämisoikeus, esteettömyys ja saavutettavuus.
Lue lisää:
Yhdenvertaisuus ja syrjintä, Vammaispalvelujen käsikirja, THL