Viime kesänä virkaan astunut Stubbin pätkähallitus siirsi edeltäjänsä Kataisen hallituksen aloittaman alkoholilain uudistuksen seuraavan hallituksen vahtivuorolle. Uutta hallitusta odottaessa on hyvä kerrata, miksi alkoholilain kokonaisuudistus on välttämätön.
Sosiaali- ja terveysministeriön arviomuistio antaa uudistukselle modernin tavoitteen vähentää byrokratiaa ja lisätä paikallista päätöksentekoa. Toisaalta se haluaa vahvistaa lain perustehtävää suojella suomalaisia lisääntyneiltä alkoholihaitoilta.
Omavalvontaa ’talon säännöillä’
Vuonna 1994 säädetty alkoholilaki on lakiteknisesti vanhentunut. Pykäliä on maailman muuttuessa muutettu ja paikoin yleisluontoiseksi jääneitä säännöksiä täsmennetty asetuksilla. Lainvalmistelussa on pitkään ollut tavoitteena sääntelyn selkeyttäminen. Vuoden 2000 perustuslakiuudistus velvoittaa viemään esimerkiksi elinkeinovapautta koskevat rajoitukset asetustasolta lakitekstiin.
Alkoholilain uudistuksella oli tarkoitus karsia nippelisääntelyä ja painottaa omavalvontaa, joka antaa elinkeinonharjoittajalle liikkumavaraa sen suhteen, millaisilla ’talon säännöillä’ se varmistaa lain määräysten toteutumisen. Esimerkkeinä vaikkapa ikärajan valvonta elintarvikeliikkeessä tai ravintoloiden anniskelukäytännöt, joilla vähennetään järjestyshäiriöiden ja tapaturmien riskiä.
Tarkoitus oli myös keventää yritysten hallinnollista taakkaa yksinkertaistamalla anniskeluluvan hakemista ja luopumalla vanhentuneista säännöksistä. Esimerkiksi luvan saaminen anniskelun ”jatkoajalle” on edellyttänyt ”hyvätasoista” ohjelmaa, jottei lasin kallistelu saisi liian suurta painoa. Ohjelman tason arvioiminen on jäänyt lupaviranomaisen epäkiitolliseksi tehtäväksi.
Aamuyön anniskelusta tuli tapa
Anniskelun jatkaminen yli kello puoli kahden oli alun perin tarkoitettu poikkeukseksi. Sittemmin se on muuttunut normaalikäytännöksi: vuonna 2013 jatkoaikaravintoloita oli noin 1100, kun A-oikeuksin varustettuja ravintoloita oli kaikkiaan vajaat 6000.
Samalla on juomisen tapa muuttunut. Etenkin viikonloppuina juominen jatkuu yhä pidempään. Aamuyön tunneille on ominaista vahva humala.
Pikkutunneille jatkuva juominen näkyy kaupunkien keskustoissa häiriköinti-, tappelu- ja pahoinpitelypiikkinä, kun päihtyneitä asiakkaita purkautuu samanaikaisesti useasta ravintolasta.
Alkoholilain uudistuksen yhteydessä oli esillä yhtäältä anniskeluaikojen lyhentäminen, toisaalta painotettiin joustavuutta ja jatkoaikaravintolan omaa järjestyksenpitoa. Lupaharkinnassa voitaisiin arvioida anniskelupaikan ohjelmatarjonnan sijaan ympäristölle aiheutuvia haittoja.
Alkoholi vaarantaa kansanterveyden
Alkoholilain säännökset eivät ole byrokratiaa byrokratian vuoksi. Lain tarkoituksena on ”alkoholin kulutusta ohjaamalla ehkäistä alkoholipitoisista aineista aiheutuvia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja” (1994/1143, 1 §).
Ääriesimerkki haitoista on se, että alkoholiongelmaisen elinajanodote oli viime vuosituhannen lopulla noin 25 vuotta lyhyempi kuin muiden suomalaisten. Haitat eivät kuitenkaan kosketa vain ongelmakäyttäjiä. Esimerkiksi alkoholin syöpävaarallisuudesta on saatu lisää tutkimustietoa. Vuonna 2010 tehdyn arvion mukaan Suomessa menetettiin enemmän terveitä elinvuosia alkoholin syöpävaarallisuuden vuoksi kuin altistumalla ympäristön radonille tai työpaikan syöpävaarallisille aineille.
Alkoholilain kokonaisuudistus antaa mahdollisuuden terävöittää lainsäädännön keinoja suojella ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Hyvät perusteet olisi esimerkiksi varoittaa alkoholin syöpäriskistä alkoholijuomien pakkauksissa. Varoitukset lisättiin alkoholilakiin jo vuonna 2007, mutta ne peruttiin saman tien elinkeinoelämän iloksi ja terveyden edistäjien harmiksi.
Säätöä saatavuuteen
Alkoholin saatavuuden sääntely on yksi Maailman terveysjärjestön suosittamista keinoista vähentää haittoja. Alkoholijuomien vähittäismyynti on luvanvaraista toimintaa kahdessa EU-maassa kolmesta. Saatavuutta säännellään rajoittamalla myyntipäiviä, myyntiaikoja ja myyntipaikkojen sijoittumista. Haavoittuvia ryhmiä suojellaan ikärajoilla ja kiellolla myydä päihtyneille.
Mikäli alkoholilain uudistuksen tavoitteena on vähentää haittoja, ei alkoholin saatavuutta tulisi enää millään tavoin lisätä, todetaan ministeriön arviomuistiossa. Alkoholin vähittäismyynnin aikoja olisi mahdollista lyhentää aamusta, illasta ja viikonlopusta tavalla, joka hillitsisi herätekulutusta ja katkoisi juomaputkia, mutta ei vaikeuttaisi kohtuuttomasti suuren enemmistön harkittuja hankintoja.
Merkittävä uudistuksen paikka olisi myös tehdä tilaa paikalliselle harkinnalle lupa- ja valvonta-asioissa. Muiden pohjoismaiden ja monien EU-maiden lainsäädäntö antaa paikallishallinnolle harkintavaltaa anniskelu- tai vähittäismyyntipaikkojen sijoittumisesta tai sallituista ajoista päätettäessä. Askel tähän suuntaan voisi meillä olla velvoite kuulla paikallisia tahoja esimerkiksi anniskelu- tai jatkoaikalupiin mahdollisesti liittyvistä haitoista.
Kaikki pyörät pyörimään
Järjestyslain ”piknik-juomista” koskevan säännöksen selkeyttäminen suojelisi asuin- ja elinympäristöjä humalahäiriköinniltä. Kunnalla tulisi myös olla valtaa päättää, missä julkisissa paikoissa alkoholia ei käytettäisi. Kyselyiden mukaan kunnan asukkailla on pitkälle yhteinen käsitys siitä, missä hengailupaikoissa kaivataan ryhtiliikettä.
Julkijuominen ei enää ole alkoholilain ja sosiaali- ja terveysministeriön asioita, kuten ei myöskään alkoholin verotus tai rattijuopumusrajat. Arviomuisto tuokin selkeästi esiin sen, että haittojen tehokkaaseen vähentämiseen tarvitaan kokonaisvaltaista alkoholipolitiikkaa, jossa kaikki pyörät pyörivät samaan suuntaan.
Lue lisää:
STM: Alkoholilain ja raittiustyölain uudistus
Karlsson T ym. Alkoholi Suomessa: Kulutus, haitat ja politiikkatoimet. THL Raportti 13/2013.
Alcohol in the European Union: Consumption, harm and policy approaches. WHO 2012.
Global strategy to reduce the harmful use of alcohol. WHO 2010.
Global burden of diseases profile: Finland. Institute for Health Metrics and Evaluation 2010