Vietämme parhaillaan rasismin vastaista viikkoa ja silloin on hyvä kiinnittää huomiota rasisminvastaisen asennekasvatuksen ohella myös yhteiskunnallisiin rakenteisiin.
Rasismi tarkoittaa etnisyyteen, ihonväriin, kieleen tai uskonnolliseen taustaan liittyvää syrjintää, joka näkyy eri elämänalueilla ja osallisuuden kokemuksissa. Rakenteellista rasismia esiintyy työelämässä, koulutuksessa, viranomaistoiminnassa tai muissa palveluissa esimerkiksi siten, että näennäisesti neutraalit toimintatavat tosiasiallisesti sulkevat osan väestöryhmistä ulkopuolelle.
On hyödyllistä pysähtyä pohtimaan, millaista arki on erilaisten väestöryhmien näkökulmasta. Miten eri väestöryhmät kokevat mahdollisuutensa vaikuttaa itseensä ja ympäristöönsä? Rasisminvastaisuuden edistäminen yhteiskunnassa on osa hyvien väestösuhteiden vaalimista. Eri väestöryhmien kokemuksia ympäristön asenteista, turvallisuudesta, vuorovaikutuksesta sekä osallisuudesta saattavat vaihdella ja niitä tulee tarkastella osana rasisminvastaista toimintaa. Eriarvoisuuden vähentäminen eri väestöryhmien välillä vakauttaa yhteiskuntaa ja mahdollistaa yhdessä toimimisen.
Ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden eteen täytyy tehdä jatkuvaa työtä
Suomessa merkittäviä edistyksiä eri väestöryhmien yhdenvertaisuudessa on saavutettu tutkimuksen ja aktiivisen yhdessä vaikuttamisen keinoin. Se on vaatinut dialogia ja eri väestöryhmien yhteisiä tavoitteita ja ponnisteluja. Esimerkkinä tästä ovat Suomen romanit ja romanivastaisuuden historian vaiheet.
Suomen romaneilla on yli 600 vuoden kokemus rinnakkainelosta pääväestön kanssa. Tuo historia pitää sisällään niin täydellisen ulossulkemisen kuin pakkoassimilaation. Vasta 1960- ja 1970-lukujen taitteessa otettiin askel yhdenvertaisuuden suuntaan, osana kansainvälistä kansalaisoikeusliikehdintää. Rotusyrjinnän kieltävä laki ratifioitiin Suomessa vuonna 1971 se tarkoitti romanien syrjinnän kieltämistä ensimmäistä kertaa.
Muutoksen mahdollisti romanitaiteilijoiden ja -aktivistien sekä kansanedustajien ja yhteiskunnallisten vaikuttajien yhdessä toimiminen. Ennen yhdessä toimimista romanien kansalaisoikeustaistelut eivät tuottaneet tulosta. Tuo historian taitekohta on esimerkkinä myös tämän päivän yhdenvertaisen yhteiskunnan rakentamisessa: ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden eteen täytyy tehdä jatkuvaa työtä, koska edistysaskeleista huolimatta romanivastaisuutta ilmenee yhä.
Miten rakennetaan yhdenvertainen yhteiskunta?
Vähemmistöryhmien kamppailu yksinään ei riitä yhdenvertaisuuden rakentamiseen. Sen sijaan että keskitymme vähemmistöryhmien ohjaamiseen ja kamppailuun, tulisi katse siirtää koko väestöön ja ohjata kaikkia osallistumaan yhdenvertaisuuden edistämiseen ja kaikkien väestöryhmien kuulumisen tunteen lisäämiseen.
Valtioneuvoston viime syksynä toimeenpanema rasismin vastainen ja hyvien väestösuhteiden toimintaohjelma on merkittävä panostus suomalaisen yhteiskunnan syrjimättömyyden ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi.
Avainsanoja ovat yhdessä tekeminen ja rakenteiden tarkastelu. Tässä yhdenvertaisuuden rakentamisessa esille on tullut tokenismi eräänä keinona. Tokenismista puhutaan, kun symbolisesti tai näennäisesti pyritään lisäämään aliedustettujen ryhmien osallisuutta ottamalla yksi tai pari henkilöä päätöksentekoon mukaan aliedustetuista ryhmistä. Moninaisuuden edistäminen näkyy organisaatioissa usein juuri niin, että yksi henkilö aliedustetusta ryhmästä otetaan mukaan yhteisöön ilmentämään yhdenvertaisuutta. Tämä ei kuitenkaan muuta rakenteita vaan ehkä jopa alleviivaa valtaväestön yliedustavuutta suhteessa vähemmistöihin. Tarkoitus on hyvä, mutta keino riittämätön.
Rakenteellinen yhdenvertaisuus on perusta sille, että yksilöiden tasavertainen kohtaaminen mahdollistetaan. Rasismin kitkemiseen ja yhdenvertaisuuden lisäämisen tarvitaan toimivat yhteiskunnalliset rakenteet ja nämä rakenteet yhdessä yksilöiden asennekasvatuksen kanssa vaikuttavat siihen, että olemme yhdenvertaisia kaikilla kohtaamisen tasoilla. Antirasismi on kaikkien asia.
Lue lisää:
Verkkokoulutus antirasismista ammattilaisille (thl.fi)
Romanipoliittisen ohjelman arviointi ja kehittäminen (ROMPO 2&3) (thl.fi)
Yhdenvertaisuus ja syrjintä (thl.fi)
Rasismin vastainen ja hyvien väestösuhteiden toimintaohjelma (oikeusministerio.fi)
Woke-ideologia näemmä tungettu jo THL:äänkin… Ikävää että Terveyden ja hyvinvoinninlaitos lähtee edistämään woke-ideologian mukaista identiteettipolitiikkaa antirasismin nimissä. Antirasismi on kaksinaismoralistista valikoivaa rasisminvastaisuutta jossa keskitytään kantaväestön syyllistämiseen.
En tiedä miten määritellään woke-kulttuuri. Antirasismi oli minusta selkeästi määritelty.
Jos on yhteistä luottamusta (ja jos ei ole, sitä kannattaa mielestäni tietoisesti kasvattaa ja vahvistaa), syyllisiä ei tarvitse etsiä vaan ratkaisumalleja, jotka ovat yhdenvertaisempia, oli sitten kyseessä instituutionaaliset rakenyeet tai sosiaaliset suhteet.
Antirasismi on eri asia kuin rasisminvastaisuus. Antirasismi on uudelleen brändättyä intersektuaalista feminismiä. Itse olen rasisminvastustaja enkä todellakaan kannata mitään ”antirasismia” sillä antirasismi vain lietsoo rasismia.