Hyvinvointiyhteiskunnassamme voidaan huonosti. Siinä missä kansalaiset vaativat parempia mielenterveys- ja päihdepalveluita, monet päättäjät ja asiantuntijat varoittavat, etteivät resurssit tule riittämään pahoinvoinnin yksilölähtöiseen hoitoon.
Yhtenä ratkaisuna resurssipulaan on tarjottu digitaalisia palveluita. Maailmalla vellonut digisovellusten innostuksen aalto on saapunut nyt Suomeenkin. Kun toisaalla tehdään katsauksia siitä, miksi digisovellukset eivät olekaan aiheuttaneet vallankumousta, Suomessa usko sovellusten toimivuuteen on kova – erityisesti juuri tällä hetkellä. Kuva teknologia-avusteisten sovellusten mahdollisuuksista ja rajoituksista on meillä vasta rakentumassa.
Mihin kaikkeen digipalvelut soveltuvat?
Helpoimmillaan teknologia-avusteisuus toimii niin, että paperilla tehtäväksi kehitetyt seulat täytetään verkossa ja ammattilainen ottaa myöhemmin asiakkaaseen yhteyttä. Vastaavasti myös toimintakykyinen asiakas voi käyttää jotain hyvinvointisovellusta itseohjautuvasti.
Hoidon tukena käytettävät teknologia-avusteiset ratkaisut voivat toimia monella tavalla. Ne voidaan toteuttaa verkkopohjaisina, mobiilisovelluksina, lisätyn- tai virtuaalitodellisuuden ratkaisuina tai tietokonepeleinä.
Sovellukset voivat auttaa edistämään mielen hyvinvointia niin, että ne ohjaavat tarkastelemaan tunteita tai ajatuksia. Sovellus voi tukea myös erilaisten riskitekijöiden hallinnassa, esimerkiksi päihteiden käytön ja uniongelmien kohdalla. Lisäksi sovellukset voivat tukea mielialaoireiden tai psykoottisten pelkojen hallinnassa. Tietokonepelit taas voivat auttaa keskittymisen tai sosiaalisten taitojen harjoittelussa.
Mielenterveys- ja päihdepalveluissa ehkäisyyn ja hoitoon soveltuvissa teknologia-avusteisissa palveluissa ja sovelluksissa pätee samat käytettävyyden ja vaikuttavuuden vaatimukset kuin muussakin digikehittämisessä. Käyttäjien osallisuus kehittämisen alusta asti lisää todennäköisyyttä onnistumiseen. Käyttäjän oma motivaatio muutokseen on välttämätön, jotta sovellusta käytetään ja sen käytöstä on myös konkreettisesti hyötyä.
Digi ei korvaa inhimillistä vuorovaikutusta
Tiedämme, että mielen hyvinvoinnin aakkoset opitaan lapsuudesta alkaen ja oppi jatkuu läpi elämän. Haastavista tilanteista selviämiseen vaikuttavat mielen hyvinvoinnin tiedot ja taidot, aiemmat kokemukset, elämäntilanne kokonaisuutena sekä myös muilta saatu tuki. Toipumisen todennäköisyyteen kaikissa mielenterveyden häiriöissä vaikuttaa eniten se, kuinka paljon koemme saavamme toisilta tukea.
Joskus toisten tuki ei yksin riitä. Silloin inhimillinen vuorovaikutus ammattilaisen kanssa voi auttaa. Myös digitaalisten palveluiden käytössä tarvitaan ammattilainen, joka luo turvallisen hoitosuhteen puitteet, avustaa digitaalisten palveluiden käytössä, tulkitsee vastaukset ja antaa palautetta. Ainakaan toistaiseksi ei ole saatu näyttöä, että henkilöresurssin tarvetta olisi saatu vähennettyä digipalveluilla.
Digitaalisuus ei ole koskaan ilmaista eikä edes halpaa. Kustannukset tulevat suurimmaksi osaksi palvelun kehittämisen jälkeen, sillä digitaalisten palveluiden ylläpito ja kehittäminen vievät paljon resursseja. Palveluiden käyttöönoton päätösten tulisi olla erityisen avointa perusteiltaan ja kaupallisten intressien selvittämisen läpinäkyvää.
Digikeisarille kunnon vaatteet?
Yhteisesti sovitut viitekehykset julkisesti rahoitettujen digitaalisten ratkaisuiden arviointiin, rahoittamiseen ja rahoituksen käytön seurantaan ovat tärkeitä. Ennen uusia investointeja digikehittämiseen tai nykyisten ratkaisuiden levittämiseen olisi tärkeää tarkastella saavutettuja tuloksia käytettävyyden, vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden näkökulmasta.
Digikeisari tarvitsee kotimaassa räätälöidyt, ilmastoon sopivat vaatteet.
Nettiterapiakin voisi auttaa. Mutta harmi vain, että julkisen puolen lääkärille saa jonottaa kuukausikaupalla. Lähetteen saamiseksi.