Saamelaisten kansallispäivää juhlitaan vuosittain 6. helmikuuta. Samana päivänä vuonna 1917 pidettiin Norjan Trondheimissa saamelaisten ensimmäinen yhteispohjoismainen kokous. Tämä kokous symboloi saamelaisten poliittisen itsetietoisuuden heräämistä ja alkua oikeuksien puolustamiselle.
Kansallispäivä toimii muistutuksena saamelaisten asemasta Euroopan unionin ainoana tunnustettuna alkuperäiskansana sekä heidän oikeudestaan omaan kieleen, kulttuuriin ja maahan.
Itsemääräämisoikeus on olennainen osa saamelaisten identiteettiä ja jatkuvaa taistelua oikeuksiensa puolesta. Tämä ei koske vain poliittisia ja maankäytöllisiä kysymyksiä, vaan myös tiedontuotantoa. Saamentutkimuksen professori Veli-Pekka Lehtola korostaa, että saamelaisilla tulisi olla valta määritellä, miten heidät esitetään tutkimuksessa, ja toimia oman historiansa ja kulttuurinsa tulkitsijoina.
Dekolonisaatio purkaa alkuperäiskansatutkimuksen historiallisia valtarakenteita
Suomessa saamelaisiin liittyvä tutkimus on kulkenut pitkän matkan kolonialistisista lähtökohdista kohti yhteisölähtöisyyttä. Saamelaistutkimus oli pitkään ulkopuolisten tutkijoiden ohjaamaa, mikä usein marginalisoi saamelaisten omat kokemukset ja äänen. Tämä kolonialistinen lähestymistapa näkyi erityisesti 1900-luvun antropologisessa tutkimuksessa, jossa saamelaiset olivat tutkimuksen kohteita eivätkä sen aktiivisia toimijoita.
Nykyään saamelaistutkimuksessa korostuu dekolonisaatio. Alkuperäiskansatutkimuksessa dekolonisaatio on prosessi, jolla puretaan kolonialistisia rakenteita ja asetetaan alkuperäiskansojen näkökulmat tietotuotannon keskiöön.
Saamelaistutkijoiden Junka-Aikion, Nyyssösen ja Lehtolan (2022) mukaan dekolonisaatio edellyttää rakenteellista muutosta, jossa saamelaiset voivat omistaa tutkimuksensa ja vaikuttaa siihen, kuka tutkimusta tekee ja millä ehdoin. Tämä muutos on välttämätön, jotta tutkimus voi edistää saamelaisten oikeuksia ja vahvistaa heidän kulttuurista identiteettiään.
Lehtola tuo esiin, että saamelaisten rooli oman historiansa ja kulttuurinsa tulkitsijoina on keskeinen osa dekolonisaatioprosessia. Nykyään saamelaistutkimus pyrkii olemaan yhteisölähtöistä ja palvelemaan saamelaisyhteisöjen tarpeita, kuten kielen ja kulttuurin elinvoimaisuuden turvaamista.
Eettiset ohjeet varmistavat saamelaistutkimuksen kestävyyden ja saamelaisyhteisöjen itsemääräämisoikeuden
Saamelaisia koskevan tutkimuksen eettiset ohjeet julkaistiin vuonna 2024. Ne korostavat saamelaisyhteisöjen suvereniteettia tiedontuotannossa ja painottavat yhteistyötä ja vuoropuhelua tutkijoiden ja yhteisöjen välillä sekä saamelaisten oikeutta hyväksyä tai hylätä heitä koskeva tutkimus. Tutkijoilta vaaditaan kulttuurisensitiivisyyttä ja sitoutumista saamelaisyhteisöjen oikeuksien kunnioittamiseen.
THL on sitoutunut tuomaan saamelaisia koskevan tutkimuksen eettiset ohjeet osaksi omaa tutkimus- ja kehittämistyötään. Tästä sovittiin Saamelaiskäräjien ja THL:n vuonna 2023 solmimassa yhteistyösopimuksessa.
Eettisten ohjeiden implementointi yhteistyössä saamelaisyhteisön kanssa auttaa varmistamaan, että tutkimus tukee saamelaisten kulttuurista itsemääräämisoikeutta ja vahvistaa heidän asemaansa yhteiskunnassa. Kuten Valkonen ja Valkonen painottavat, tutkimuksen tulisi toimia voimaannuttavana välineenä, joka tukee saamelaisten pyrkimyksiä kohti oikeudenmukaista ja kestävää tulevaisuutta.
Lue lisää:
- Valkonen, S. & Valkonen, J. (2016). Foreword. Teoksessa Sámi Society Matters. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 6–10.
- Lehtola, V.-P. (2005b). Saamelaiset itse tutkimuksensa tekijöiksi. Virkaanastujaispuhe. Kaltio 5/2005.
- Junka-Aikio, L., Nyyssönen, J. & Lehtola, V.-P. (2022). Sámi Research in Transition – Introduction. Teoksessa L. Junka-Aikio, J. Nyyssönen & V.-P. Lehtola (toim.), Sámi Research in Transition: Knowledge, Politics and Social Change. Lontoo: Routledge, 1–16.
- Saamelaisia koskevan tutkimuksen eettiset ohjeet.
- THL uutinen yhteistyösopimuksesta