Uutisvirtaan on saatava jatkuvasti lisää uutisia, sillä muutoin virta uhkaa tyrehtyä. Ostajat ja tilaajat tympääntyisivät, seuraajat ja tykkääjät kaikkoaisivat. Kiireen imaistessa meidät uutisvirran pyörteisiin uutisten taustat ja tosiasiat voivat jäädä tarkistamatta. Ilmeisesti myös tieteenlukutaito on heikkenemässä. Silloin fiktio valtaa alaa faktoilta.
Otan tuoreen esimerkin. Tammikuussa 2016 julkaistiin kaksi tutkimusta: toinen sanoi, että masennusoireissa ei ole vuodenaikaisvaihtelua; toinen kertoi, että masennusoireissa on vuodenaikaisvaihtelua. Samasta asiasta julkaistiin siten kahden eri tutkimuksen vastakkaiset tulokset.
Toinen tutkimustuloksista ui sulavasti uutisvirtaan Suomessa asti, toinen jäi tyystin huomiotta.
Vuodenaikamasennus: tarua
Yhdysvaltalaiset tutkijat halusivat kumota tutkimuksellaan vanhan käsityksen, että masennuksen yleisyys vaihtelee vuodenaikojen mukaan. He halusivat myös selvittää, olivatko masennusoireet sidoksissa auringonpaisteeseen, ja kumota kaamosmasennuksen käsitteen. Aineistona heillä oli vuonna 2006 kerätty poikkileikkaus, jossa 34 294 osallistujan joukossa oli kyselyn perusteella 1 754 masentunutta.
Tuloksena oli, että vuodenajalla ei ollut yhteyttä masennusoireisiin. Tästä tutkijat päättelivät, että vuodenaikamasennus on tarua, ja väittivät murtaneensa myytin.
Näin vahvaan johtopäätökseen tarvitaan kuitenkin tätä parempia aineistoja ja useampi tutkimus. Pelkän kalenteritiedon perusteella ei voida tutkia, ovatko masennusoireet sidoksissa auringonpaisteeseen. Siihen tarvitaan tietenkin mittaustietoa auringonpaisteesta, pelkkä tieto päivän pituudesta ei riitä. Sää sanelee, paljonko auringonpaistetta on, sillä vuoden kaikki päivät eivät liene pilvettömiä.
Kaamosoireilevien itsehoito saattoi myös vaikuttaa, ettei masennusoireita oltu koettu talvella runsaammin kuin muuna aikana vuodesta.
Mietin tutkimusta lukiessani, mikä oli motiivina nähdä vanha kliininen havainto myyttinä, kyseenalaistaa ja kumota se?
Vuodenaikamasennus: totta
Viikkoa aiemmin kanadalaiset tutkijat olivat julkistaneet tuloksensa vuosina 1996–2013 kerätyistä 10 poikkileikkausaineistosta, joihin oli osallistunut 972 510 henkilöä. Heistä 516 911 oli haastateltu diagnoosin varmistamiseksi. Tulos oli selvä: masennus oli yleisempää talvella kuin kesällä.
Kanadalaisten tulokset jäivät mediassa huomiotta, kun sitä vastoin yhdysvaltalaisten tulokset uutisoitiin laajalti maailmalla. Tästä mediavilpistä meitä onneksi huomautti blogissaan eräs tieteen uutisointia tarkasteleva psykologi.
Tutkijoilla itsellään, heidän kustantajillaan, tiedottajilla ja uutistoimittajilla on jokaisella osuutensa, miten uutisia valikoidaan uutisvirtaan, mitä päätetään hehkuttaa tai mikä jätetään huomiotta.
Onhan vallankumous kiinnostavampi kuin vanha, tylsä tosiasia!
Kumpikaan edellä mainituista tutkimuksista ei tosin antanut tietoa kaamosmasennuksesta, jonka todentamiseksi tarvitaan yksittäistä henkilöä koskevaa tietoa hetken poikkileikkausta pitemmältä ajalta. Kaamosmasennus on toistuvan masennustilan muoto, ja kaamoksen masentamille oireet ilmaantuvat usein melko säännöllisesti vuosi toisensa jälkeen vain tiettyyn aikaan vuodesta.
Lue lisää:
No Evidence of Seasonal Differences in Depressive Symptoms. Kustantajan tiedote 20.1.2016.
MK Traffanstedt et al., Major depression with seasonal variation: is it a valid construct?, julkaistu verkossa 19.1. 2016. Tämän media uutisoi.
Uutisoinnin kritiikki: Abstract Throwdown! Seasonal Affective Disorder style
SB Patten et al., Seasonal variation in major depressive episode prevalence in Canada, julkaistu verkossa 11.1. 2016. Tätä media ei uutisoinut.
Timo Partonen Tuotteistamisen ihmemaassa. Video 11.2.2016 (Youtube).
Timo Partonen. Tuotteistamisen ihmemaassa tuotteen ei tarvitse olla ’totta’.THL blogi 11.2.2016.