Yhdysvaltalaista keskustelua seuratessa ei voi olla huomaamatta valtavaa eroa suomalaiseen perinteeseen. Monet kansanterveyteen merkittävästi vaikuttavat seikat ovat olleet Yhdysvalloissa suuren poliittisen kädenväännön ja keskustelun aiheita, kun ne Suomessa ovat itsestään selvyyksiä. Pitääkö terveydenhuoltoa rahoittaa verovaroin? Onko asiakas aina oikeassa lääkärissä? Onko julkisella vallalla mahdollisuus rajoittaa ihmisten oikeutta vahingoittaa omaa terveyttään?
Runsaat 12 000 kansanterveyden ammattilaista ja tutkijaa kokoontui Coloradon Denveriin Amerikan kansanterveysjärjestön 144. vuosikokoukseen marraskuun alussa. Suomalaiselle uutta oli kokouksen suuruus, sen vauhti ja show-meininki kansallislaulusta tanssivaan siniseen karhuun.
Kokouksen teeman oli terveyden edistäminen ja oikeus terveyteen. Creating the healthiest nation: Ensuring the right to health. Terveys on oikeus, ei etuoikeus.
Kansanterveyskokoukselle on harvinaista, että niihin osallistuvat poliitikot ovat tehneet jotain konkreettista kansanterveyden edistämiseksi. Samaa ei voi sanoa Coloradon osavaltion kuvernööristä. John Hickenlooper pääsi kehumaan osavaltionsa terveyssaavutuksia. Colorado on nykyisin maan hoikin osavaltio. Mutta lihavuusepidemian eteneminen on ollut Yhdysvalloissa huimaa. 20 vuotta sitten nyky-Colorado olisi liittovaltion lihavin osavaltio.
Colorado on myös kannabiksen sallimisen koekenttä. Kuvernööri itse vastusti huumeiden lääketieteellisen käytön ja viihdekäytön laillistamista. Nyt hän on kääntänyt sujuvasti takkinsa mm. siksi, että laillistaminen on tuottanut 121 miljoonaa verodollaria. Näitä on sijoitettu erityisesti terveys- ja mielenterveyspalveluihin.
Tutkimukset ovat lisäksi osoittaneet, ettei huumeiden käyttö ole lisääntynyt, vaikka moni sitä pelkäsikin.
Lisääntymisterveys kiistanalaisin
Yhdysvalloissa aseisiin suhtaudutaan intomielisesti. Aseiden kanto-oikeus on monien mielestä kansalaisoikeus, ellei jopa kansalaisvelvollisuus. Tällä on myös omat seurauksensa. Joka päivä 80 amerikkalaista kuolee ampumisvälikohtauksissa. Yhdysvaltain ampumiskuolleisuus onkin kehittyneiden maiden korkein – jopa 25-kertainen joihinkin Euroopan maihin nähden.
Kansanterveysjärjestöt ovat kilvan puolustaneet aserajoituksia, vaihtelevalla menestyksellä. Tilastot osoittavat, että aserajoitukset edistävät kansanterveyttä. Mitä tiukemmat osavaltion aseiden hallussapidon säännökset ovat, sitä alhaisempi on itsemurhakuolleisuus. Noin puolet Yhdysvaltojen vuosittaisesta lähes 43 000 itsemurhasta tehdään asein.
Kokouksen yksi pääpuhuja oli Planned Parenthood -järjestön johtaja Cecile Richards. Sata vuotta täyttänyttä järjestöä tarvitaan edelleen, jotta naiset saisivat tarvitsemiaan palveluita. Ensimmäiset 50 vuotta jopa ehkäisystä tiedottaminen oli kiellettyä. Nykyisin järjestö on maan suurin lisääntymisterveyden palveluiden tuottaja ja samalla myös tärkeä seksuaalikasvattaja.
Internet on tuonut niin tiedotuksen kuin etäpalveluiden pariin runsaasti uusia amerikkalaisia. Arvioiden mukaan joka viides nainen Yhdysvalloissa on käyttänyt Planned Parenthood -järjestön palveluita. Miehiä unohtamatta: paikallisesti järjestetään esimerkiksi miesten steriloimispäiviä.
Lisääntymisterveys ei pitkään kuulunut yleiseen terveydenhuollon pariin Yhdysvalloissa. Väistyvän presidentti Barack Obaman Affrodable care act sisälsi alun perin äitiyshuollon ja ehkäisyn, mutta ehkäisy putosi pois hyväksymisprosessissa. Presidentin päätöksellä rajaus kuitenkin kumottiin ja 55 miljoonaa amerikkalaisnaista sai oikeuden ilmaiseen ehkäisyyn. Tästä kannattaisi ottaa oppia Suomessakin – Kela kun ei korvaa lääkkeellistä ehkäisyä kuin poikkeustapauksissa! Onneksi monet kunnat ovat alkaneet tarjota ilmaista ehkäisyä nuorille.
Poliittinen keskustelu aktivoi
Seksuaali- ja lisääntymisterveys on edelleenkin kiivaan keskustelun kohteena. Tämän vuoksi abortinvastustajat päivystivät kokouspaikan edessä vastustaen niin raskaudenkeskeytyksiä yleensä kuin Planned Parenthood -järjestöä erityisesti. Monessa osavaltiossa on keskeytyksen saaminen tehty vaikeaksi ja mm. Teksas pakotti Planned Parenthoodin – ja monen muun lisääntymisterveyspalveluita tarjoavan klinikan – sulkemaan toimipisteensä erilaisten rahoitukseen liittyvien rajoitusten vuoksi.
Ankara kansalaiskeskustelu tuotti kuitenkin tulosta. Korkein oikeus kumosi kesällä 2016 esimerkiksi Teksasin osavaltion tiukat abortinvastaiset lait. Itse järjestö on poliittisesta pyöristyksestä hyötynyt, sillä se on saanut paljon uusia kannattajia. Nykyisin heitä on jo yhdeksän miljoonaa, kolme miljoonaa enemmän kuin aseita ja niiden kanto-oikeutta vimmaisesti edistävällä Kansallisella kivääriyhdistyksellä.
Kansallisten linjausten lisäksi paikallisella työllä on väliä: Coloradon kuvernööri John Hickenlooper muistutti, että osavaltion teinisynnytys- ja -keskeytysluvut puolittuivat viidessä vuodessa, kun naisille tarjottiin pitkäaikaista ehkäisyä. Aluksi rahoitus tuli yksityiseltä taholta, mutta pitkien neuvotteluiden – ja hyvien tulosten perusteella – ohjelmaa rahoitetaan nykyisin osavaltion hallinnosta.
Lakiuudistukset tarpeen myös Suomessa
Pitäisikö Suomen ottaa mallia Yhdysvallista? Meillä päätöksenteko on pitkään ollut pragmaattista, jossa pyritään eri osapuolten konsensukseen. Monet lait ovat jo vuosikymmeniä vanhoja –raskaudenkeskeyttämis- ja steriloimislaki on pääpiirteiltään vuodelta 1970. Se oli aikanaan hyvin vapaamielinen, mutta monella konservatiivisena pidetyllä eteläeurooppalaisella maalla on nykyisin jo Suomea liberaalimpi laki.
Poliittista keskustelua aborttilainsäädännön vapauttamisesta ei ole näkynyt eikä kuulunut: Pitäisikö naisilla olla oikeus keskeyttää raskaus 12. raskausviikkoon asti? Osa tätä kehitystä on vapaaehtoisjärjestöt, jotka ovat viranomaisrahoituksen myötä muodostuneet osaksi virallista järjestelmää. Tämä saattaa vähentää halukkuutta poliittiseen vaikuttamiseen, ainakin jos uhkana on rahoituksen väheneminen tai jopa katoaminen kokonaan.
Kuinkahan suomalaiset saisi yhtä intohimoisesti suhtautumaan kansanterveyteen, sen edistämiseen ja tutkimukseen kuin amerikkalaiset? Atlantin toisella puolella kansanterveyskokoukset ovat hyvin poliittisia, ja tämänkertaista kokousviikkoa värittivät tulevat presidentinvaalit. Pääehdokkaiden nimiä tai puolueita ei mainittu.
Mutta lainatakseni yhtä kokouksen pääpuhujaa: En sano, ketä pitäisi äänestää – mutta te tiedätte kyllä ketä äänestää!