Asuntojen lämmityskausi on alkanut. Tänäkin talvena valtaosa suomalaisista nauttii asunnossaan trooppisista, yli 20 asteen yölämpötiloista. Hellerajaa hipova sisälämpötila ei ole kuitenkaan meidän leveysasteillamme normaali luonnonilmiö.
Lämmityskaudella onkin parasta kaivaa pitkät kalsarit ja villasukat esiin ja säätää kodin lämmitys noin 20 asteeseen.
Hyvä tavoite on saada sopiva sisälämpötila mahdollisimman vähällä energiankulutuksella. Helpoimmin se onnistuu pukemalla vaatetta päälle ja sopeutumalla hieman viileämpään lämpötilaan. On arvioitu, että ihminen tottuu yhden asteen pudotukseen viikossa.
Muita, työtä ja investointeja vaativia keinoja vähentää energiankulutusta ovat esimerkiksi auringonvalon ja maalämmön hyödyntäminen, sekä hyvän lämmöneristyksen ja lämmön talteenoton asentaminen.
Asunnoissa on usein turhan lämmintä
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimat tutkimukset kertovat, että asuntojen lämpötilat ovat lämmityskaudella Suomessa yllättävän korkeat. Vuosina 2012–2015 tutkituissa kerrostaloasunnoissa lämpötila oli yli 23 astetta keskimäärin 40 prosenttia ajasta.
Yli 24 astetta asunnoissa oli noin 17 prosenttia ajasta, ja alle 21 asteen vain 6 prosenttia ajasta. Alhaisin mitattu keskimääräinen lämpötila oli 19 astetta. Samaan aikaan joka viidennessä asunnossa suhteellinen kosteus alitti suositusten mukaisen 20 prosenttia.
Mitatuissa lämpötiloissa ei havaittu eroja omistus- ja vuokra-asuntojen välillä. Vuoden 2011 kovilla pakkasillakaan asukkaat eivät kertoneet tutkimuksessa olevansa tavallista tyytymättömämpiä asunnon lämpötilaan. Tämä viittaa siihen, että asuntojen lämpötilat olivat korkeat eikä lämmityksessä tingitä.
Liian korkea sisälämpötila haittaa
Sekä liian matalat että liian korkeat lämpötilat voivat lisätä terveysriskejä. Maailman terveysjärjestön WHO:n raportin mukaan matalat, vähintään 18 asteen lämpötilat eivät ole terveysriski. Joidenkin erityisryhmien, kuten sairaiden, liikuntarajoitteisten, pienten lasten ja vanhusten asunnon minimilämpötilaksi WHO suosittaa 20 astetta.
Liian korkea sisälämpötila lämmityskaudella voi lisätä tyytymättömyyttä, väsymystä ja ärsytysoireita sekä heikentää toimintakykyä kuten muistia ja oppimista. Vaikutukset voivat johtua suoraan liian korkeasta lämpötilasta tai epäsuorasti asunnon rakenteiden ja materiaalien lisääntyneistä päästöistä kuten formaldehydistä ja haihtuvista orgaanisista yhdisteistä.
Lisäksi korkea lämpötila pienentää ilman suhteellista kosteutta, joka puolestaan ärsyttää ihoa ja limakalvoja. Joidenkin virusten, kuten influenssan ja rotaviruksen on arvioitu säilyvän elossa pitempään, jos suhteellinen kosteus on matala. Hengitystieinfektiot lisääntyvätkin talvella.
Ilmankostutinta käytettäessä laite tulee pitää puhtaana ja huoltaa säännöllisesti. Liian korkea suhteellinen kosteus (yli 60 prosenttia) voi kerryttää kosteutta kylmille pinnoille, mikä edistää pölypunkkien, homeiden ja muiden mikrobien kasvua. Myös joidenkin kemiallisten yhdisteiden pitoisuudet voivat lisääntyä kosteassa huoneilmassa.
Lämmityskauden lämpötila 20 asteen tuntumaan
Sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysasetuksen mukaiset toimenpiderajat sisälämpötilalle ovat lämmityskaudella +18–+26 astetta Celsiusta. Asumisterveysohjeen (2003) mukaan hyvä lämpötila on 21 astetta Celsiusta ja tyydyttävä 18 astetta. Lämmityskaudella huoneilman lämpötilan ei tulisi ylittää 23–24 astetta. Lisäksi huoneilman suhteellisen kosteuden tulisi olla 20–60 prosenttia.
Säätämällä liian korkeaa huonelämpötilaa pari astetta pienemmäksi voi säästää tuntuvasti lämmityskustannuksissa ja samalla lisätä ilman suhteellista kosteutta sekä pienentää energiankulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä.
Lue lisää:
Asumisterveysasetus. STM, 2015.
Asumisterveysohje. STM, oppaita 2003.
Arundel A. V. et al., Indirect health effects of relative humidity in indoor environments. Environmental Health Perspectives, 1986, 65, 351–361. DOI: 10.2307/3430203
Haghighat F., De Bellis L. Material emission rates: literature review, and the impact of indoor air temperature and relative humidity. Building and Environment, 1998, 33.5: 261-277.
Turunen M., ym., Asuinkerrostalojen energiatehokkuuden parantaminen ja sen vaikutukset sisäympäristön laatuun ja terveellisyyteen. Tutkimuksesta tiiviisti 14/2016. THL.
WHO. Health Impact of Low Indoor Temperatures. WHO for Europe, 1987.