Ilmastonmuutos vaikuttaa useiden tautien leviämiseen. Erityisesti se koskettaa tauteja, joiden leviäminen on sidoksissa ympäristöön ja sen muutoksiin. Tällaisiin tauteihin kuuluu myös puutiaisten eli punkkien välityksellä leviävä puutiaisaivotulehdus eli TBE (Tick-Borne Encephalitis), jonka tapausmäärät ovat olleet jo pidempään tasaisessa kasvussa.
Kuva 1. Tartuntatautirekisteriin ilmoitettujen TBE-tartuntojen määrä vuosittain vuodesta 2006–2022.
Ilmaston- ja ympäristönmuutos on osa muuttuvaa tautitilannetta
Puutiaisten levittämien tautien yleisyyteen vaikuttavat monet seikat, jotka yhdessä muodostavat monitahoisen kokonaisuuden. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi ihmisten tapa liikkua viheralueilla, vallitseva ilmasto ja sää, viruksen isäntäeliöinä toimivien nisäkkäiden levinneisyys, niiden lukumäärä ja virusta kantavien puutiaisten määrä alueella.
Taudin leviämisprosessin vaikeasta ennustettavuudesta tekee entistä monimutkaisemman se, että myös ilmaston- ja ympäristönmuutoksella on vaikutuksensa kaikkiin mainittuihin seikkoihin. Kasvaviin tapausmääriin vaikuttavat osaltaan myös diagnostiikan kehittyminen sekä tietoisuuden lisääntyminen.
THL on seurannut TBE:n leviämistä tehostetusti vuodesta 2017
THL on seurannut TBE:tä pitkään, ja rokotus tautia vastaan lisättiin kansalliseen rokotusohjelmaan Ahvenanmaan osalta jo vuonna 2006. Tämän jälkeen rokotusohjelma on laajentunut taudin riskialueiden laajenemisen myötä. Vuonna 2023 rokotusohjelma koskettaa jo yhteensä 12 eri kuntaa ja rokotussuositukset puolestaan 26 eri kuntaa.
Vuodesta 2017 THL on toteuttanut tehostettua TBE-seurantaa, jossa jokainen tautiin sairastunut pyritään haastattelemaan ja haastattelun kautta selvittämään todennäköisin paikkaa, jossa tartunta on saatu.
Mökkikansana suomalaisten TBE-tartunnat on usein saatu jostain muualta kuin kotipaikkakunnalta, joten haastattelu tuo erittäin tärkeää tietoa TBE:n todellisista riskialueista. Näihin tietoihin perustuen THL päivittää vuosittain kansallista rokotusohjelmaa sekä TBE:n rokotussuosituksia koskevat alueet.
Suomessa TBE:n riskialueet noudattavat melko selkää maantieteellistä rajausta ja riski voi keskittyä hyvinkin pistemäiselle alueelle kunnan sisällä. Kunta- ja postinumeroaluekohtaiset rokotusohjelman- ja suositusten laajennokset kattavat hyvin taudin korkean riskin alueet.
Tapausmäärien kasvamisen myötä THL:n toteuttamaa TBE-seurantaa on mukautettu niin, että vuonna 2022 haastattelulomake siirrettiin verkkoon, ja samalla haastatteluvastuu siirtyi enenevissä määrin hyvinvointialueille ja kuntiin. Tämän on huomattu selkeyttävän TBE-tilanteen seurantaa niin kunnissa, hyvinvointialueilla kuin THL:ssäkin.
Tartuntatautien tehokas seuranta vaatii panostusta ja resursointia
Tulevaisuudessa TBE-tapausmäärät tulevat jatkamaan kasvuaan ja riskialueet muuttumaan. Tälle on monta syytä. Aiemmin esitettyjen seikkojen lisäksi myös esimerkiksi Suomen vanheneva väestö ennakoi suurempaa tautitaakkaa, sillä tartuntatautirekisteriin ilmoitettujen TBE-potilaiden keski-ikä on vuosittain yli 60 vuotta. Yhtenä tulevaisuuden riskinä voidaan pitää myös taudin pysyvien riskialueiden leviämistä suuriin väestökeskittymiin.
Riskialueita voidaan seurata ajantasaisesti ja tehokkaasti ainoastaan potilaita haastattelemalla. Tämä puolestaan vaatii resursseja, jotka tuntuvat vähenevän sosiaali- ja terveysalan sekä julkishallinnon piirissä.
Ilmaston- ja ympäristönmuutoksen mukanaan tuomat uudet ja nousevat tautiriskit tulisi huomioida etupainotteisesti panostamalla niiden seurantaan ja muutosten havaitsemiseen. Tällöin tilanteisiin kyetään reagoimaan nopeasti jo pienistä signaaleista, eikä resursseja tarvitse käyttää kriisinhallintaan ja tulipalojen sammutteluun.
Nyt olisikin päättäjien aika kirkastaa sitä, miltä tartuntatautien tulevaisuuden halutaan näyttävän. Jos tautien seurannasta jatkuvasti leikataan, tarkoittaa se väistämättä myös hämärässä elämistä tautiriskien suhteen. Tartuntatauteihin liittyvät riskit täytyy ottaa huomioon päätöksenteossa ja tiedostaa, millaisia vaikutuksia nyt tehtävillä päätöksillä voi tulevaisuudessa olla.
Toisin esiin vähemmän ymmärretyn lisäaspektin TBE-viruksen leviämisessä. Taigapuutiainen leviää nopeasti Suomessa. Omalla tutkimusalueellani Kuhmoisissa taigapuutiainen on kymmeniä kertoja yleisempi kuin tavallinen puutiainen, ja suorittamieni kyselyjen perusteella näyttää siltä, että laji levisi, ainakin runsastui noin 15 – 20 v. sitten. Olennaista on se, että TBEV on taigapuutiaisessa huomattavasti yleisempi kuin tavallisessa puutiaisessa. Simon rannikkoalueella keräämissäni näytteissä TBEV:n osuus taigapuutiaisissa oli 4 % (Teemu Smuran tekemät analyysit). Tavallisissa puutiaisissa TBEV on paljon harvinaisempi, puhutaan usein promilleista. Olen keskustellut tästä myös Petroskoin punkkitutkijoiden kanssa, ja he kertoivat että Venäjän Karjalassa TBEV löytyy käytännössä vain taigapuutiaisesta, ei juuri koskaan tavallisesta puutiaisesta.
Kun taigapuutiainen runsastuu ja leviää, ja sen TBEV-prevalenssi on korkea, tämä itsessään lisää aivotulehdusriskiä. Myös aivotulehduksen vuodenaikainen esiintyminen tulee muuttumaan, koska taigapuutiaisten (ainakin aikuisten) esiintymishuippu on keväällä huhtikuulta juhannukseen, eikä niitä enää loppukesällä esiinny, toisin kuin tavallista puutiaista. Ymmärtääkseni tautitapausten esiintymisajassa on jo havaittavissa tämä muutos. Esimerkiksi tutkimusalueellani
molemmat aivokuumetapaukset ilmenivät keväällä (toukokuu ja kesäkuun alku) taigapuutiaissesongin aikana ja Kuhmoisten fokuksen (pari km2) taigapuutiaisissa on runsaasti virusta. Olisi hauska katsoa, miten Henna esittämän nousevan käyrän tapaukset esiintyvät maantieteellisesti Suomessa suhteessa taigapuutiaisten esiintymiseen ja onko tautitapausten esiintymisajassa jo tapahtunut muutosta loppukesästä/ syksystä kevääseen ja alkukesään. Tällainen ajallinen muutos vihjaisisi taigapuutiaisten lisääntyneeseen merkitykseen taudin esiintymisessä.
Taigapuutiainen on mahdollisesti levinnyt useaan kertaan Suomeen lintujen mukana, ja näistä pesäkkeistä leviäminen on jatkunut. Omin jaloin laji tuskin lienee saapunut, koska se edellyttäisi leviämisen alkaneen idästä, mitä ei ole tapahtunut. Näin ollen puutiaislajien leviämiseen ja runsauteen voivat Suomessa vaikuttaa ainakin jossain määrin eri tekijät, mikä on syytä muistaa. On myös syytä tiedostaa, että taigapuutiaisella on voimakas leviämisvaihe käynnissä, myös Etelä-Suomeen, ja 10 tai 20 vuoden päästä tilanne voi olla selvästi erilainen.