Lauantaina 10.9. on kansainvälinen itsemurhien ehkäisypäivä. Itsemurhien ehkäisyohjelmassa (Mielenterveysstrategia 2020–2030) nostetaan esille, että riippuvuusongelmia kokevien itsemurhavaara on arvioitava. Yksi huomioitava riskiryhmä on rahapeliriippuvuusdiagnoosin saaneet. Heillä yleisin kuolemansyy on itsemurha. Tieto pohjautuu THL:n ylläpitämän hoitoilmoitusrekisterin lukuihin rahapeliriippuvuuden diagnooseista ja Tilastokeskuksen kuolemansyytietoihin.
Lukuja itsemurhista ja rahapeliriippuvuusdiagnooseista
• joka kolmas kuolema (33 %) rahapeliriippuvuusdiagnoosin saaneilla oli itsemurha
• 67 % rahapeliriippuvuusdiagnoosin saaneista itsemurhaan kuolleista oli miehiä ja 33 % naisia
• rahapeliriippuvuusdiagnoosin saaneiden itsemurhaan kuolleiden mediaani-ikä oli 32 vuotta
• koko väestössä itsemurhaan kuolleiden mediaani-ikä oli 49 vuotta
• koko väestössä itsemurhien osuus kaikista kuolemista oli 1,6 %
Rahapeliriippuvuus on toiminnallinen riippuvuus, joka diagnosoitiin vuosien 2011–2020 aikana 2617 täysi-ikäisellä. Heistä 54 henkilöä oli kuollut ja itsemurha oli kuolinsyynä 18 henkilöllä. Joka kolmas kuolema oli siis itsemurha. Koko väestössä itsemurha oli kuolinsyynä alle kahdella prosentilla.
Moni itsemurhaan kuollut oli nuori
Rahapeliriippuvuusdiagnoosin saaneet itsemurhaan kuolleet olivat tavallisemmin miehiä ja melko nuoria. Heidän mediaani-ikänsä oli 32 vuotta, kun koko väestön tasolla itsemurhaan kuolleiden mediaani-ikä oli 49 vuotta. Useat kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että rahapeliriippuvuus lisää riskiä kuolla itsemurhaan.
Miehet ja iältään nuoret ovat yliedustettuina rahapeliriippuvuuden diagnoosin saaneissa. Kaiken kaikkiaan rahapeliriippuvuutta diagnosoidaan aiempaa enemmän, mutta edelleen vain harva saa diagnoosin.
Rahapeliriippuvuuden ja itsemurhavaaran tunnistaminen ensisijaisen tärkeää
Kyky tunnistaa itsemurhavaara on yksi itsemurhakuolemien ehkäisyn kulmakivistä. Rahapeliriippuvuuteen liittyy usein muita mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriötä, kuten masennusta, päihdeongelmia ja unihäiriöitä, jotka lisäävät itsensä vahingoittamisen ja itsemurhan riskiä. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten onkin tärkeä olla tietoisia myös samanaikaisten muiden sairauksien esiintymisestä ja lisääntyneestä itsemurhariskistä rahapeliriippuvuusdiagnoosin saaneilla henkilöillä.
Stigmaa on pyrittävä vähentämään
Stigmaa voidaan pyrkiä vähentämään tiedon ja koulutuksen avulla. Ennakkoluuloja, jotka liittyvät rahapeliriippuvuuteen ja itsemurhiin tulisi vähentää. Tietoa rahapeliriippuvuuteen liittyvistä haitoista ja sen hoitomahdollisuuksista tulisi tarjota sote-ammattilaisten ohella laajasti väestölle.
Rahapeliriippuvuuden tunnistamista vaikeuttaa se, että tyypillisesti ongelmaa salaillaan. Avun hakemista voi hidastaa tai estää useat eri syyt, joita ovat muun muassa koettu häpeä, syyllisyyden tunne ja ongelman kieltäminen. Rahapelaamisen puheeksi ottamisella voidaan ehkäistä ongelmien pahenemista ja tarjota tukea jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Varhainen tuki voi estää myös itsemurhia.
Hoitoon hakeutumista voi vaikeuttaa myös se, ettei tiedetä mistä hakea apua. Matalan kynnyksen hoitoa tulisi olla saatavilla kaikkialla Suomessa ja tulisi myös huolehtia, että tieto palveluista tavoittaa kansalaiset. Hoitoon pääsyä tulisi helpottaa ja nopeuttaa. Mikäli on epäily itsemurhavaarasta, apua tulisi saada välittömästi.
Itsemurhaan kuolleen läheisille tulisi tarjota aktiivisesti apua ja tukea. Itsemurhaan kuolleen läheisillä tiedetään olevan kohonnut psyykkisten sairauksien ja itsetuhoisen käyttäytymisen riski.
Yksikin itsemurhakuolema on liikaa
Rahapeliriippuvuusdiagnoosin saaneiden itsemurhien ehkäisyssä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla on suuri rooli, mutta ennen kaikkea laajemmin yhteiskunnan toiminnalla on tärkeä merkitys. Itsemurhien ehkäisyn kannalta on keskeistä lisätä tietoa, varhaisen vaiheen puuttumista, vastuullista uutisointia ja stigman poistamista.
Jokainen meistä voi myös auttaa, sillä kuunteleminen ja läsnäolo voivat olla elintärkeitä tekoja. Jos joku, jonka tunnet, on itsemurhavaarassa, toimi seuraavasti: älä jätä häntä yksin, ja ota hänen kanssaan yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen avun saamiseksi.
Tukea ja neuvoa:
Apua itsetuhoisuuteen (Surunauha ry)
Itsemurhien ehkäisykeskus (Mieli ry)
FinFami – Apua läheisille
Peluuri
Jos tarvitset apua heti: akuutissa hätätilanteessa palvelee valtakunnallinen hätänumero 112. Psykiatrinen päivystys 24 h puh. 116 117. Valtakunnallinen kriisipuhelin 24 h puh. 09 2525 0111. Vaihtoehtoisesti voit soittaa tai käydä oman alueesi terveyskeskuksessa. Kerro, että tarvitset apua ja että sinulla tai läheiselläsi on itsetuhoisia ajatuksia.
Lisätietoa
Kirjoittamiseen ovat osallistuneet myös erikoistutkija Tiina A. Latvala ja tutkimuspäällikkö Anne H. Salonen, Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen, THL.
Psykoosin hoitoon käytetyn lääkkeen, Abilifyn, nykyisin tunnettu sivuvaikutus on impulssikontrollin heikentyminen ja sitä kautta rahapeliriippuvuuden syntyminen. Lääketehdas saisi kyllä ottaa jotakin vastuuta ja korvata näitä lääkkeen aiheuttamia kärsimyksiä. Kuolleitahan ei toki enää eläviksi saa.
Hei, en halua ollenkaan vähätellä rahapeliriippuvuuden ja itsemurhien yhteyttä, mutta haluan todeta, että minusta tämä päätelmä johtaa hiukan väärään vertailuun: ”Rahapeliriippuvuus [..] diagnosoitiin vuosien 2011–2020 aikana 2617 täysi-ikäisellä. Heistä 54 henkilöä oli kuollut ja itsemurha oli kuolinsyynä 18 henkilöllä. Joka kolmas kuolema oli siis itsemurha. Koko väestössä itsemurha oli kuolinsyynä alle kahdella prosentilla.”
Artikkeli ei kerro, minkäikäisiä ovat rahapeliriippuvusdiagnoosin saaneet ja ovatko he pääasiassa miehiä vai naisia. Arvelen, että diagnoosin saajista valtaosa on nuoria miehiä..? Sen ikäisistä harva kuolee ”vanhuuden tauteihin”, kun taas valtaosa koko väestöstä kuolee niihin.
Tilastokeskuksen tämän tilaston mukaan esim. työikäisen miesväestön kuolemista (15–64-v) 403/5253 eli 7,6 % kuoli itsemurhaan. Toki silti peliriippuvuus on massiivinen riskitekijä itsemurhalle.
Eikö ongelmapelaajien itsemurhien määrän vertailu pitäisi pyrkiä tekemään samanikäiseen ja sukupuoliseen väestöön tai vähintään tuomaan tekstissä ilmi, että lukujen vertailu koko väestöön sisältää haasteita, koska peliriippuvaisdiagnoosien saaneiden demografiset tekijät (ikä, sp & muut?) poikkeavat koko väestöstä…?