Afrikan tulevaisuuden näkynä ovat tilastot, jotka eivät jätä ketään jälkeen. Tieto parantaa ihmisten elämää niin Afrikan maissa kuin muuallakin maailmassa. Tiedon laatu turvataan tilastoinnin yhteisillä periaatteilla.
Kansainvälinen julkisten tilastojen yhdistys International Association for Official Statistics (IAOS) järjesti kokouksensa Sambian Livingstonessa huhtikuun alussa. IAOS tuo yhteen tilastotieteilijät, niin hallinnossa työskentelevät kuin akateemiset tilastoasiantuntijat ja yliopistoissa opiskelevat. Konferenssin teema oli Better Lives 2030: Mobilising the power of data for Africa and the world eli kuinka mobilisoida tieto parantamaan ihmisten elämää Afrikassa ja muualla maailmassa.
Tilastot vaikuttavat kansanterveyteen, ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Tämän terveysteeman alla Euroopan tilastoviranomainen Eurostat yhdessä Euroopan yhteisen tutkimuslaitos JRC:n, THL:n ja Zimbabwen tuberkuloosintorjunnasta vastaavan yhdistyksen asiantuntijoiden kanssa esitteli keinoja parantaa terveystilastointia.
Rekisterit parantavat tilastoinnin kattavuutta ja laatua – Suomen esimerkki innostaa
Esitysten pääviesti oli, että rekisterit parantavat tilastoinnin kattavuutta ja laatua kansallisesti ja alueellisesti. Tässä Suomi on maailman huippua ja siksi valittu hyväksi esimerkiksi. Mutta muuallakin osataan – Zimbabwen tuberkuloositilanteen seuranta on tarkentunut huomattavasti viime vuosina. Tavoitteena sielläkin on kattava tapausten rekisteröinti ja seuranta.
Monissa maissa työ on vielä kesken. Myös määritelmiä ja tiedonkeruumenetelmiä on edelleen yhdenmukaistettava, jotta maiden väliset tilastot olisivat mahdollisimman vertailukelpoisia.
Tilastointia koskevat yhteiset periaatteet vankistavat virallisten tilastojen asemaa
Keskeisenä teemana korostetiin julkisen tilastoinnin virallista asemaa. Afrikan unionin tilastointia koskevat periaatteet hyväksyttiin jo vuonna 2015, mutta vain 23 unionin 55 jäsenmaasta on ne virallisesti ratifioinut.
Periaatteita on kuusi:
1. Tilastoviranomaisten ammatillinen riippumattomuus
2. Tilastojen laatu
3. Tilastoviranomaisen valtuuttaminen tiedon keräämiseen ja tähän tarvittavien resurssien turvaaminen
4. Tilastojen jakaminen yhteiskuntaan
5. Yksittäisten tietojen, tietolähteiden ja vastaajien tietosuojan turvaaminen
6. Tilastotoimen koordinointi ja yhteistyö päällekkäisen työn välttämiseksi.
Kokouksessa nostettiin esille Suomestakin tuttuja huolenaiheita, kuten tahattoman ja tarkoituksellisen väärän tiedon levittäminen, rahoituksen väheneminen sekä poliitikkojen ja kansalaisjärjestöjen pyrkimykset vaikuttaa tilastoinnin sisältöön ja laatuun.
Monissa puheenvuoroissa kuitenkin korostettiin, että tilastoinnin periaatteita on alettu noudattaa tilastoista vastaavissa laitoksissa. Laatu on aina ollut ykkösasia, mutta nyt tilastoinnin ja sen laadun dokumentointi on järjestelmällistä ja yhdenmukaista. Näin on myös THL:ssä, jonka tilastoista suurin osa kuuluu nykyisin Suomen viralliseen tilastoon (SVT).
Tilastoinnissa enemmän huomiota trooppisiin tartuntatauteihin
Toinen esille nostettu asia oli tartuntataudit. Yhdeksi YK:n kestävän kehityksen indikaattoriksi on nostettu hoitamatta jääneet trooppiset taudit. Monen taudin kuolleisuus on vähäistä, mutta ne aiheuttavat paljon tautitaakkaa väestölle ja rasittavat terveydenhuoltojärjestelmää. Kun maailma keskittyi koronaan, raportoitiin vuosina 2021–2022 aiempaa enemmän esimerkiksi denguekuumetta, chikungunyaa, leishmaniaasia ja syyhyä sairastavia.
Terveysseurannan merkittävä ongelma on, ettei monessa maassa näitä sairauksia koskevia tietoja ole kerätty lainkaan. Tällöin Maailman terveysjärjestö WHO laskee sairastavuustiedot, jotka perustuvat tilastojen sijaan estimaatteihin ja mallinnuksiin. Kun kansallista tietoa ei ole, joudutaan estimaatit tekemään muiden indikaattorien avulla tai vaikka naapurimaan laadukkaampien tietojen perusteella.
Monessa Afrikan maassa on alettu kerätä aiempaa tarkempia tietoja uusista tartuntatautitapauksista, sairastavien määrästä ja hoidon tuloksista. Tiedon laadun parantuessa näyttäisi siltä, että tapausmäärät ovat lisääntyneet, vaikka kyse onkin vain parantuneesta raportoinnista. Monet afrikkalaiset tilastotieteilijät osoittivat, miten mallintamalla voidaan arvioida myös parantunutta rekisterikattavuutta tai tarkentaa otoksista ja kyselyistä saatuja tietoja vastaamaan todellista tautitaakkaa.
Kohti sähköisiä tiedonkeruita ja tilastoinnin digiloikan laajempia yhteiskunnallisia hyötyjä
Kolmas esille nostettu asia oli Afrikan digiloikka. YK velvoittaa jäsenmaansa tekemään koko maan kattavan väestölaskennan kerran kymmenessä vuodessa. Vielä vuoden 2010 tienoilla tehty väestölaskenta tehtiin Afrikassa lomakkein. Uusimmalla väestönlaskentakierroksella suurin osa Afrikan maista oli jo siirtynyt sähköiseen tiedonkeruun.
Esimerkit osoittavat, että tiedonkeruu nopeutui merkittävästi, mutta tiedonkeruun suunnittelu oli aiempaa paljon työläämpää. Kun väestölaskenta tehdään yhtenä päivänä, piti esimerkiksi Nigeriassa hankkia miljoona tablettitietokonetta väestölaskennan kyselijöille. Järkevällä suunnittelulla ja eri toimialojen yhteistyöllä saatiin kustannuksia vähennettyä. Tansania lahjoitti yli 200 000 väestölaskennassa käytettyä tablettia ja älypuhelinta maan kouluihin.
Aivoviennistä asiantuntijavaihtoon
Konferenssin tärkeä viesti oli, että yliopistojen ja käytännön tilastotyötä tekevien on tehtävä yhteistyötä. Afrikan maille on tärkeää, että paikallisten yliopistojen tilastotieteen ja matemaattisten aineiden opetusta vahvistetaan. Yhteistyön ei pidä olla yksipuolista niin, että maanosan parhaimmat kyvyt lähetetään ulkomaisiin yliopistoihin, joista he eivät välttämättä palaa takaisin.
Tutkija- tai asiantuntijavaihdot hyödyttävät kumpaakin osapuolta. Myös tilastoja koskevan yhteistyön pitää hyödyttää kumpaakin osapuolta. Näyttivätpä jotkin Afrikan maat olevan jo Eurooppaa edellä erilaisine väestölaskennan tilastoappeineen.