Parhaillaan käynnissä olevan lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) yksi keskeinen tavoite on toimintakulttuurin muutos. Palveluita halutaan uudistaa lapsi- ja perhelähtöisiksi – lapsen oikeuksiin perustuviksi ja lapsia, nuoria ja perheitä enemmän osallistaviksi. Muutos kysyy uudenlaista asennoitumista niin ammattilaisilta kuin asiakkailtakin.
Pohjimmiltaan muutosohjelmassa on kyse siis ihmisten asenteisiin ja käyttäytymiseen vaikuttamisesta. Kulttuurin, asenteiden ja toiminnan muutoksen välineeksi THL:ssä on erikseen kehitetty Luo luottamusta -verkkokoulutus, jonka parissa olen päässyt tekemään kuluneen kevään ajan töitä korkeakouluharjoittelijana.
Osana omaa oppimisprosessiani olen pohtinut paljon toimintakulttuurin muutoksessa tärkeitä seikkoja pääaineeni sosiaalipsykologian näkökulmasta. Tässä kirjoituksessa nostan esiin omasta mielestäni olennaisia kysymyksiä ja argumentteja, jotka perustuvat pitkälti omaan tieteenalaani.
Sisäisen motivaation tärkeys
Todellinen muutos toteutuu vasta toiminnassa, eikä se tapahdu käden käänteessä. Ihmisillä on tapana pitää lujasti kiinni rutiineistaan ja automatisoituneista toimintatavoistaan. Uusien asioiden opettelu on työlästä ja siksi ensimmäinen haaste muutoksen aikaansaamiseksi onkin motivaation herättäminen.
Kuinka motivoida yksilö ja ryhmä muuttamaan toimintaansa? Säädöksillä ja pakotteilla saadaan ihminen toimimaan ulkoisista motiiveista käsin, mutta saadaanko niillä oikeasti vaikuttavia, pysyviä muutoksia aikaan? Kuinka herättää sisäinen motivaatio ja saada se säilymään?
Asenteet arjen tasolla
Motivoinnissa on tärkeää puhutella ihmisten arvoja, asenteita ja mahdollisia ennakkoluuloja, ja pyrkiä vaikuttamaan suoraan niihin. Viestinnällä on tässä ensiarvoisen tärkeä merkitys. Yksittäistä ihmistä ei välttämättä kiinnosta valtakunnallisen tason muutokset ja päätökset. Häntä kiinnostaa se, mitä tämä merkitsee hänen arjessaan, mitä motiiveja hänellä olisi toimia tietyllä tavalla ja myös, mitä mahdollisuuksia hänellä on toimia.
Kokeeko yksilö, että hän aidosti pystyy tähän? Kuka häntä tukee muutoksessa? Tämä kaikki pitäisi tuoda esille riittävän selkeästi, jotta muutos käyttäytymisen tasolla voidaan saada edes alulle.
Toinen haaste käyttäytymisen muutoksessa onkin asenteiden siirtyminen käytäntöön. Tähän tarvitaan yhteisön ja yhteiskunnan tukea, suunnitelmallisuutta sekä kaikkien osapuolten sitoutumista muutokseen. Ajatuksen tasolla on helppo yhteisesti todeta, että haluamme toimia lapsiystävällisesti ja lapsilähtöisesti. Tästä tulisi kuitenkin nopeasti siirtyä pohtimaan, miten tämä käytännössä toteutetaan. Kuinka minä yksilönä ja kuinka me ryhmänä viemme tätä muutosta konkreettisesti eteenpäin arjessa?
Toiminnan muutos tarvitsee tukea ja johtamista
Käytännön muutoksen tueksi tarvitaan hyvin organisoitua yhteistyötä ja johtajuutta. Kukaan ei pysty eikä motivoidu suureen muutokseen yksin. Silloin kun yksilö kokee, että systeemi toimii ja tukee häntä, hän uskaltaa kokeilla. Kyse on oikeastaan kaiken yhteistoiminnan perusedellytyksestä: luottamuksesta.
Muutoksentekijöiltä vaaditaan organisoinnissa päättäväisyyttä, johdonmukaisuutta, sisäistä yksimielisyyttä, joustavuutta ja ennen kaikkea halukkuutta neuvotteluun. Jos aikaa kulutetaan sisäisiin ristiriitaisuuksiin ja oman agendan läpiviemiseen, eikä kuunnella muita ihmisiä tai pyritä yhteisiin ratkaisuihin, koko projekti on vaarassa tyssähtää.
Kolmas haaste toimintakulttuurin muutoksessa liittyy laajemman sosiaalisen muutoksen aikaansaamiseen ja sille annettuihin mahdollisuuksiin. Mikä on se konteksti, jossa tähän muutokseen pyritään? Antaako se riittävästi tukea ja pohjaa toiminnalle? Ilman realistisia toiminnan mahdollisuuksia oikeastaan kaikki yllä mainitut asiat valitettavasti valuvat hukkaan.
Tämä kysyy sitoutumista päättäjiltä. Näkevätkö päättäjät lapsen edun toteutumisen tärkeänä asiana? Kuinka se näkyy heidän toiminnassaan ja päätöksissään?
Haasteista mahdollisuuksiin
Edellä on lueteltu paljon haasteita, joita ihmisten toiminnan muutokseen ja vaikuttamiseen liittyy. Joukkovoimaan liittyy kuitenkin myös valtavasti potentiaalia ja mahdollisuuksia, jotka yleisestä keskustelusta usein unohtuvat. Onnistuneita sosiaalisia muutosliikkeitä on kautta aikojen saatu toteutumaan varsin vaatimattomissakin olosuhteissa.
Ihmiset ovat valtavan motivoituneita ja halukkaita tekemään hyvää, kun heille annetaan siihen riittävästi työkaluja ja mahdollisuuksia. Toiminta ei ehkä muutu käden käänteessä, mutta oikein organisoituna ja johdettuna muutos on mahdollinen, sillä useimmat ihmiset pyrkivät lähtökohtaisesti hyvään.
Kirjoittaja on mukana Luo luottamusta – Suojele lasta -verkkokoulutuksen kehittämisessä.
Kirjallisuutta
Suoninen, E; Pirttilä-Backman A; Lahikainen A. & Ahokas, M. (2011) Arjen sosiaalipsykologia.
Helkama, K; Myllyniemi, R. & Liebkind, K. (2010) Johdatus sosiaalipsykologiaan.
Erwin, P. (2005) Asenteet ja niihin vaikuttaminen.
Nijstad, B. (2009) Group Performance.
Martin Fishbein & Icek Ajzen (2011) Changing behavior – The Reasoned Action Approach.