Keskustelu sosiaaliturvan uudistamisesta peittää alleen sen, että viime vuosina on nähty joitain isoja muutoksia etuusjärjestelmässä. Vuonna 2017 opiskelijoiden etuuksissa tapahtui kolme suurta muutosta. Opiskelijat siirtyivät yleisen asumistuen piiriin, korkeakouluopiskelijoiden opintoraha laskettiin samalle tasolle toisen asteen opiskelijoiden kanssa ja opintolainan valtiontakausta korotettiin eli lainaa on mahdollista saada aiempaa enemmän.
Opiskelijoiden näkökulmasta katsottuna siirtyminen opiskelijoiden asumislisältä yleisen asumistuen piiriin teki asioista monimutkaisempia. Opintotuen asumislisä oli henkilökohtainen, asuinpaikasta riippumaton ja useimmissa tapauksissa käytännössä tasasuuruinen etuus. Sen sijaan yleisen asumistuen suuruuteen vaikuttavat kaikkien ruokakunnan jäsenten tulot, vuokra, perheen koko ja asuinpaikka. Opiskelijoille päänvaivaa aiheuttaa nykyjärjestelmässä myös se, että palkkatulot vaikuttavat eri tavalla asumistukeen ja opintorahaan.
Opintolainan valtiontakauksen kasvattamisella on merkittävä, mutta heikosti tunnettu vaikutus opiskelijoiden mahdollisuuteen saada viimesijaista toimeentulotukea. Kun opiskelija hakee toimeentulotukea, opintolaina katsotaan aina tuloksi, vaikka sitä ei olisi nostanutkaan.
Opintolainan valtiontakauksen korottaminen vuonna 2017 johti käytännössä siihen, että opiskelijoiden tulot nousivat toimeentulotukilaskelmassa siten, että he eivät enää ole laskennallisesti oikeutettuja toimeentulotukeen ilman erityisiä menoja. Tosin Kelan tilastot osoittavat, että opiskelijoista moni kuitenkin saa toimeentulotukea eikä opintolainan valtiontakausta aina lasketa tulona toimeentulotuen käsittelyssä (Raittila ym. 2018).
Opiskelijoissa sekä voittajia että häviäjiä
Yleiselle asumistuelle siirtyminen mahdollisti joillekin ruokakunnille aikaisempaa korkeamman tuen asumismenoihin. Lisäksi opiskelijat voivat saada yleistä asumistukea läpi vuoden eikä vain opiskelukuukausien ajan. Toisaalta työssäkäyvän puolison tulot aiheuttavat yleensä sen, että opiskelija ei saa asumistukea.
Kaiken kaikkiaan yksin asuvat opiskelijat hyötyivät keskimäärin eniten yleiselle asumistuelle siirtymisestä.
Pariskunnat ja muut yhteisellä vuokrasopimuksella asuvat, kuten monet kimppakämpässä asuvat, sen sijaan hävisivät muutoksessa.
Opiskelijoiden asumisen tukien ja tulojen muutokset ovat nähtävissä myös THL:n ja Me-säätiön rakentamasta tulolaskurista, jonka avulla voidaan havainnollistaa kotitalouksien ansioiden, verotuksen, etuuksien ja asumismenojen vaikutusta käteen jääviin tuloihin*. Tulolaskurin avulla voidaan tarkastella myös kotitalouksien tulonmuodostuksessa tapahtuneita muutoksia vuodesta 1994 alkaen.
Tulolaskurista voi nähdä muun muassa, että opintolainaa nostavilla yksinasuvilla opiskelijoilla tulot kasvoivat jopa 300 eurolla kuukaudessa etuuksiin vuonna 2017 tehtyjen muutosten takia **. Sen sijaan pariskuntia koskevat laskelmat osoittavat, että jos asunnon vuokra on 700 euroa ja puolison kuukausiansiot noin 2000 euroa, opiskelija ei ole oikeutettu lainkaan asumistukeen.
Muutokset vaikuttavat käyttäytymiseen
Asumisen tukien muutokset vaikuttavat myös käyttäytymiseen. Tilastokeskuksen tilastot osoittavat, että isoissa yliopistokaupungeissa yksinasuvien osuus kasvoi runsaasti vuosien 2016 ja 2017 välillä . Itse asiassa Helsingissä yksinasuvien osuus kaikista asuntokunnista kääntyi kasvuun monen vuoden laskun jälkeen. Yksi selitys tälle on opiskelijoiden siirtyminen kimppa-asumiseen ”kannustavasta” opiskelijoiden asumislisästä yksinasumiseen ”kannustavan” yleisen asumistuen piiriin.
Myös opintoraha ja sen tulorajat näyttävät vaikuttavan käyttäytymiseen.
On arvioitu, että opintorahan leikkaukset mahdollisesti pidentävät opiskeluaikoja (vastoin muutosten tavoitteita), jos opiskelijat kompensoivat leikkauksia työskentelemällä nykyistä enemmän opintojen ohessa (Karhunen ym. 2016). On myös havaittu, että opiskelijoiden työnteko on vahvasti yhteydessä opintotuen tulorajoihin. Toisin sanoen opiskelijat tienaavat ansiotuloja usein juuri sen verran kuin on mahdollista ilman, että opintotukea joutuu maksamaan takaisin (Paasiniemi, 2015).
Etuuksilla on tärkeä rooli opiskelijoiden toimeentulossa, ja siksi etuusjärjestelmässä ja kannustimissa tapahtuvat muutokset johtavat nopeasti muutoksiin käyttäytymisessä. Opiskelijat voivatkin toimia esimerkkinä sosiaaliturvaa uudistettaessa: lainsäädännöllisiä muutoksia tehtäessä on tärkeää pyrkiä ennakoimaan ja arvioimaan muutosten kokonaisvaikutuksia.
Vaikka muutosten vaikutuksista opiskelijoiden toimeentuloon oltiin varsin tietoisia, on epäselvää, huomioitiinko mahdollisia vaikutuksia käyttäytymiseen – ja täten esimerkiksi asuntomarkkinoihin – yhtä tarkasti. Etenkin kotitalouskohtaiset etuudet ja etuudet, joita muut tulot pienentävät, synnyttävät kannustinloukkuja ja voivat vaikuttaa asumisvalintoihin . Tästä syystä asuminen ja sen tukimuodot tulee aina huomioida, kun tehdään muutoksia sosiaaliturvaan.
Lisäksi opiskelijaesimerkki osoittaa, että vaikka muutokset yksinkertaistaisivat sosiaaliturvajärjestelmää kokonaisuudessaan, ei se välttämättä tarkoita sitä, että uusi järjestelmä näyttäytyisi yksilöiden kannalta yksinkertaisemmalta.
Kirjoitus on osa Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamaa Asumistukijärjestelmän kehittämisen tukirakenteet -hanketta.
*Tulolaskuri perustuu esimerkkilaskelmiin, jotka ovat todellisuutta jäljitteleviä ja joiden tuloksia ei sellaisenaan voi yleistää väestöön. Tulolaskurin laskelmien oletuksia on raportoitu laskurin kotisivuilla: data.mesaatio.fi/tulolaskuri
** mikäli opiskelija ei saanut toimeentulotukea opintotukikuukausille ennen uudistuksia.
Lue lisää
Karhunen Hannu, ym., Opintotukijärjestelmän uudistaminen – rakenteelliseen malliin perustuvia vaikutuslaskelmia. ETLA Raportit 59. 2016.
Paasiniemi Markus (2015) Opintotuen tulorajat ja opiskelijoiden työssäkäynti. VATT Muistiot 49. Valtion taloudellinen
tutkimuskeskus, Helsinki.
Raittila Simo ym. (2018). Nuoret ja perustoimeentulotuen saanti. Rekisteriselvitys. Kela, työpapereita 138.