Mielenterveyden perusta on yhteys muihin ihmisiin. Tänä talvena meitä erottavat toisistamme turvavälit, maskit, etätyöt ja ravintoloiden ja kokoontumisten rajoitukset. Mitä paremmin olemme itse läheistemme kanssa suojassa koronalta, sitä helpommin joku jää yksin.

Koettu yksinäisyys on lisääntynyt monissa väestöryhmissä koronaepidemian aikana. Mielen oireilu on kansainvälisessä vertailussa jossain määrin riippumaton oman alueen todellisten infektioiden tai kuolemien määrästä.

Rajoitustoimet ovat tarpeellisia, mutta niiden vaikutus mielenterveyteen täytyy myös huomioida.

Ilman mielenterveyttä ei ole terveyttä

Miten varmistamme sekä infektioturvallisuuden että mielenterveyden huomioimisen?

Turvaväli ei saa tarkoittaa yhteyksien katkeamista muihin tai yksin jättämistä. Tiedämme jo ajalta ennen pandemiaa, että jos nuoruutta yrittää elää kokonaan etänä, mieli ei voi hyvin. Ammattiin valmistuminen on muutakin kuin lukemista, ja identiteetin rakentamisessa kohtaamiset ja samaistumiset ammattilaisiin ovat tärkeitä.

Monella vuorovaikutus työkavereiden kanssa on vähentynyt etätyön takia. Toisaalta runsaasti muiden kanssa tekemisissä olevilla työntekijöillä on kohonnut riski sairastua ja tartuttaa muita. Työnteko vaikkapa kaupan kassalla, kotipalveluissa tai terveydenhuollossa voi aiheuttaa uudenlaista kuormitusta.

Monen elämä surkastuu työhön tai opiskeluun ja kotiin, joidenkin elämä vain kotiin. Epidemian keskellä tarvitaan uusia yhteisöllisyyden muotoja.

Turvavälin päässä lähellä

Miten huomioida ystäviä, sukulaisia, työ- tai opiskelukavereita kohta alkavan pitkän juhlakauden aikana?

Tai tunnetko jonkun, jolla ei turvaväliä noudattamallakaan ole mahdollisuutta tavata muita?

Soita, laita viesti, käy vilkuttamassa ikkunasta tai vie tervehdys oven taakse. Tämä lisää molempien mielen hyvinvointia. Joulukorttien, lahjojen ja tervehdysten tärkeys korostuu nyt. Jos soittoa tai videopuhelua tietää odottaa, voi helpommin selvitä juhlapyhistä.

Uusi tilanne voi myös mahdollistaa jotain uutta ja epäsovinnaista. Moni on järjestänyt vapaaehtoisen karanteenin ja tapaa rakkaimpansa turvallisesti esimerkiksi etäyhteyden välityksellä.

Joskus oikea tapaaminen voi olla parempi kuin yksin jääminen. Tällöinkin kannattaa muistaa tavata vain pienellä joukolla, pestä käsiä, noudattaa turvavälejä ja käyttää maskia.

Toivottavasti uskallamme sanoa ääneen toiveemme ja pelkomme niin infektioriskin kuin mielen hyvinvoinnin näkökulmasta ja kuulla, mitä toiset ajattelevat.

Älä jää yksin

Yksinäisen paras ystävä on usein toinen yksinäinen. Yksinhuoltaja saa helpoimmin seuraa toisesta yksinhuoltajasta, joku löytää toverin metsästysporukasta. Etäkuorolaisen suun liikkeet muistuttavat jaetun musisoinnin riemusta, yhdessäolo tuntuu Youtube-jumpassa.

Neule- ja leivontaohjeita voi verkossa jakaa tuntemattomienkin kanssa. Uudet tai nostalgiset maut piristävät.

Jos laittaa talipallon koti-ikkunan lähelle, riittää vieraita. Kynttilän muualle haudatuille voi sytyttää omalle ikkunalle. Tai löytäisitkö seuraa järjestöjen vapaaehtoistoiminnan kautta?

Tuntuuko silti, ettet pärjää? Et ole yksin yksinäinen. Uskalla soittaa läheiselle, jutella tuntemattomalle.

Tallenna puhelimeen sosiaali- ja kriisipalveluiden tai kriisipalvelun puhelinnumero. Päivystyspalvelut toimivat pyhinäkin.

Kokemus on osoittanut, että päivät pitenevät joulun jälkeen. Koronasta meidän ei onneksi tarvitse tehdä perinnettä.

Lue lisää:

Mielen hyvinvointi koronaepidemian aikana (Thl.fi)

Kommentit

Leena

02.12.2020 19:26

Olen myös yksin, mutta en koe pahemmin olevani yksinäinen.
Kaikenlaista tekemistä löytyy jo omassa kodissa. Toimintapalstalla ilmoitetaan monenmoisista tapahtumista, joista usein löytyy kiinnostavia asioita.

Outi Linnaranta THL

25.11.2020 12:09

Yksin voi elää omasta valinnasta tai elämän ajamana, molemmissa tapauksissa elämä yksin voi olla hyvää. Terveyden kannalta keskeistä on koettu yksinäisyys. Kyselytutkimuksissa yksin asuvat näyttävät keskimäärin pärjäävän koronan kanssa paremminkin kuin ne, joille eristäytyminen on uutta.

Sirkka Söderholm

24.11.2020 20:59

Olen yksin mutta en yksinäinen. En varmaan ole ainoa joka on valinnut niin. Pitäisikö siitäkin olla huolissaan?

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *