Haaste päättäjille: Panostetaan yhdessä iäkkäiden toimintakykyyn – koronaepidemian aikana ja sen jälkeen!

Meneillään olevan Euroopan kansanterveysviikon tämänpäiväinen teema on, että ikääntyessämmekin toimintakykymme säilyisi sillä tasolla, että se mahdollistaisi toiveidemme mukaisen elämän. Harva ikääntyy ilman sairauksia ja toimintarajoituksia, mutta useimmat meistä toivovat, että vanhanakin pystyisi elämään aktiivisena eli osallistumaan yhteiskunnan toimintaan, sosiaaliseen elämään ja harrastuksiin, hoitamaan asioitaan ja päättämään niistä, liikkumaan, pitämään huolta läheisistä, työskentelemään tai opiskelemaan.

Koronan rajoitustoimet ovat voimassa erityisesti ikäihmisten suojelemiseksi taudilta, mutta niiden edelleen jatkuessa monista on alkanut tuntua, että ne rajoittavat jo liikaa.

Ikäihmisiä entistä enemmän

Iäkkäiden ihmisten määrä kasvaa Suomessa erittäin nopeasti. Esimerkiksi 80 vuotta täyttäneiden lukumäärä on kaksinkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä, ja saman kehityksen ennustetaan jatkuvan tulevina vuosikymmeninä. Samalla kasvaa myös niiden ihmisten määrä, joiden toimintakyky on heikentynyt ja jotka tarvitsevat selviytyäkseen apua ja palveluita.

Vuosina 2000 ja 2011 koottuihin tietoihin perustuvan ennustelaskelmamme mukaan vakavasti liikkumisrajoitteisten henkilöiden lukumäärä Suomessa kaksinkertaistuu 200 000:sta 400 000:een vuosina 2011–2044, jos liikkumisrajoituksien tärkeimpien aiheuttajien yleisyys säilyy ennallaan. Eniten vaikutusta on ylipainolla. Jos ylipaino vähentyisi puoleen, vakavista liikkumiskyvyn ongelmista kärsivien henkilöiden lukumäärä kasvaisi selvästi vähemmän.

Tuoreet tiedot iäkkään väestön toimintakyvystä kuitenkin saattavat muuttaa tätä ennustetta synkempään suuntaan, koska iäkkäiden kokemat liikkumisvaikeudet ovat yleistymässä.

FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan 65 vuotta täyttäneistä naisista 38 prosenttia ja miehistä 29 prosenttia koki vaikeuksia puolen kilometriä kävelemisessä tai ei suoriutunut siitä lainkaan. Vuonna 2011 kävelyvaikeudet olivat selvästi harvinaisempia (naisilla 32 prosenttia ja miehillä 21 prosenttia).

Korona aiheuttaa muutoksia arkirutiineihin

Korona-ajan rajoitustoimilla on erityisesti haluttu suojata 70 vuotta täyttäneitä, ja tässä on onnistuttukin toistaiseksi melko hyvin. Rajoitusten seurauksena ihmiset ovat kuitenkin havahtuneet huomaamaan, että toimintakyky voi helposti alkaa heiketä, kun harrasteryhmät on peruttu, liikuntapaikat on suljettu ja lähikontakteja muiden ihmisten kanssa pitää välttää. Fyysisen etäisyyden pitäminen on johtanut helposti myös sosiaaliseen eristäytymiseen, yksinäisyyteen ja liikunnan vähentymiseen.

Arkeen on joutunut keksimään uusia tapoja toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Puistot, kävelyreitit ja lähimetsät ovat nousseet arvoon arvaamattomaan, kun monet ovat vaihtaneet muun liikunnan ulkoiluun. Läheisiä on tavattu etänä, jumppatuokioihin on osallistuttu television välityksellä tai parvekkeelta.

On myös niitä ikäihmisiä, jotka ovat jääneet yksin ilman tarvitsemaansa tukea. Rajoitustoimet ovat eristäneet osan iäkkäistä yksin neljän seinän sisälle, ellei apua ulkoiluun, kannustusta jumppaan tai neuvoja digilaitteiden käyttöön ole ollut tarjolla.

Toimintakykyä voidaan edistää monin tavoin

Tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa monin tavoin. Meillä jokaisella, iästä riippumatta, on mahdollisuus parantaa omaa toimintakykyämme valitsemalla terveet elintavat: liiku, syö monipuolisesti, nuku riittävästi, pidä huolta sosiaalisista suhteistasi ja harrasta mieluisia asioita. Näihin kannattaa satsata niin korona-aikana kuin sen jälkeenkin. Muistetaan myös kannustaa ja auttaa toinen toisiamme.

Toimintarajoite ei ole pelkästään ihmisen ominaisuus, vaan se syntyy, kun ympäristön vaatimukset ylittävät yksilön toimintakyvyn. Ympäristöön vaikuttamalla voidaan estää toimintarajoitteisuutta ja mahdollistaa toimiminen rajoitteista huolimatta. Yhteiskunnan eri sektoreilla onkin käytettävissään monipuolinen keinovalikoima iäkkäiden toimintakyvyn tukemiseksi, ja usein päätösvalta niiden käyttämisestä on poliittisilla päättäjillä.

Kun eurooppalaisessa ikääntymistutkimuksessa (ATHLOS) kysyttiin eri sidosryhmien edustajilta (järjestö, yliopisto, paikallishallinto, palveluiden tuottaja) esimerkkejä iäkkäiden toimintakykyä ylläpitävistä hyvistä käytännöistä ja rakenteista, oli tuloksena niin Suomessa kuin muuallakin pitkä ja monipuolinen luettelo, johon sisältyivät muun muassa ilmaiset kuntosali- tai uimahallikäynnit iäkkäille, Voimaa vanhuuteen -ohjelma, ystäväpalvelut, edulliset asiakasmaksut terveydenhuollossa, asuntojen hissi- ja muutostyöavustukset, yhteisölliset asumisratkaisut, julkisten tilojen ja liikennevälineiden esteettömyyden parantaminen, liikkuvat palvelut harvaan asutuilla alueilla, ennaltaehkäisevät kotikäynnit ja minimieläkkeiden korotus.

Monet näistä käytännöistä vähentävät myös sosiaaliryhmien välisiä eroja mahdollisuuksissa ikääntyä toimintakykyisenä. Haastateltavien mielestä hyvien käytäntöjen käyttöönottoa kunnissa tuki selkeä strategia ja poliittinen halu niiden priorisointiin. Sen vastavoimana ikäsyrjintä, iäkkäiden ihmisten näkeminen negatiivisessa valossa tai kulueränä, puolestaan koettiin mentaliteetiksi, joka yhteiskunnassamme estää toimintakyvyn edistämistä.

Haaste päättäjille

Työelämäprofessori Vesa Vihriälän työryhmä on kutsunut seuraavaa vuosikymmentä menetetyksi vuosikymmeneksi. Koronavirus on vetänyt maton valtiontalouden alta, ja talouden tasapainottamisessa voi kulua vuosia. Tässä vaiheessa toimintakykytutkijan otsalle nousee kylmä hiki: unohdetaanko ikääntyvien ja iäkkäiden ihmisten toimintakyvyn tukeminen koronan jälkeen? Vai hyödynnetäänkö jo entuudestaan tehokkaiksi tunnetut sekä uudet korona-ajan kekseliäät toimintamallit iäkkäiden toimintakyvyn tukemiseksi ja satsataan jatkossakin voimavaroja ikäystävällisen Suomen kehittämiseen?

Toimintakykyisyys on paitsi keskeinen osa meidän jokaisen hyvinvointia myös äärimmäisen tärkeää koko yhteiskunnalle, sillä terve ja toimintakykyinen väestö on sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden välttämätön peruskivi. Mutta on vielä ennenaikaista arvioida tulevia päätöksiä, joten kannattaa ajatella Mauno Koiviston lailla: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”