Viime viikolla saimme odotetun uutuuden, strategisen hallitusohjelman. Iloksemme hallituskauden tavoitteeksi on asetettu, että ”Terveys- ja hyvinvointierot ovat kaventuneet.” Hallitus on tunnistanut elintasoerojen ja jakolinjojen syventymiseen, muuttoliikkeeseen ja eriarvoistumiseen liittyvät uhkat.
Terveyden ja hyvinvoinnin kymmenen vuoden tavoitteesta on hallitusohjelmassa seuraavia kirjauksia:
- ”suomalaiset voivat paremmin ja kokevat pärjäävänsä erilaisissa elämäntilanteissa”,
- ”jokainen ihminen kokee voivansa vaikuttaa, tehdä valintoja ja ottaa vastuuta” ja
- ”sosiaali- ja terveydenhuollossa painopiste on ennaltaehkäisyssä, hoitoketjut ovat sujuvia, henkilöstö voi hyvin ja tietojärjestelmät toimivat.”
Hallituskauden kärkihankkeena on edistää terveyttä ja hyvinvointia sekä vähentää eriarvoisuutta, hienoa! Konkreettisesti ohjelma mainitsee esimerkiksi kansanterveyden edistämisen sekä terveyttä ja hyvinvointia edistävien hyvien käytäntöjen toimeenpanon. Erikseen mainitaan mielenterveyteen, yksinäisyyteen, kuntoutusjärjestelmän asiakkaisiin, yksineläviin ja päihdekuntoutukseen kohdistuvat toimet.
Eriarvoisuuden kaventaminen tarkoittaa siis näiden ihmisryhmien tilannetta helpottavia toimia.
Leikkaukset lisäävät eriarvoa
Vaikka hallitusohjelma on strateginen, löytyy liitteestä konkreettisempia toimenpiteitä, lähinnä menojen leikkauksia. Leikkaukset näyttävät kohdistuvan erityisesti sosiaalietuuksiin: päivähoitoon, lapsilisien indeksisidonnaisuuteen ja lääkekorvauksiin. Lisäksi hallitus korottaa asiakasmaksuja.
Ehdollisina leikkauksina voidaan toteuttaa muutoksia lapsilisiin, opintotukeen, työttömyysturvaan ja aikuisopintotukeen.
Perusturvan heikennykseen kuuluu kuntien tehtävien uudelleenarviointi. Hallitus arvioi uudelleen useita kuntien tehtäviä ja velvoitteita niin, että julkisen talouden menot eivät lisäänny.
Arvioitaviksi tulevat säädökset koskevat esimerkiksi ehkäisevän päihdetyön järjestämistä, kuntouttavan työvoimatoiminnan maksimipäivien vähentämistä, toimeentulotukilain uudistamista, vammaislainsäädännön uudistamista tai sosiaalihuollon ammattihenkilöstön pätevyyttä. Ehdotettuja parannuksia ei toteutettaisikaan säästösyistä.
Näyttää siltä, että nyt esitetyt leikkaukset kohdistuvat kipeästi heikoimmassa asemassa oleviin. Kun tähän lisätään lapsiperheisiin kohdistuvat leikkaukset, näyttää hallituksen tavoite kaventaa terveys- ja hyvinvointieroja peräti haasteelliselta toteuttaa.
Siis ehkäiseviä vaiko korjaavia toimenpiteitä?
Hallitusohjelman tavoite, että yhteisillä verovaroilla saadaan enemmän terveyttä ja hyvinvointia, voi olla vaikea saavuttaa, jos yhtäältä toivotaan ennaltaehkäisyn tehostamista, mutta toisaalta leikataan juuri ennaltaehkäisyn resursseista. Jos resursseja kohdistetaan ennaltaehkäisyyn, voidaan olettaa, että jatkossa tarvitaan vähemmän kalliita korjaavia toimenpiteitä.
Tavoite kaventaa terveys- ja hyvinvointieroja on näyttävä hallituksen kärkihanke. Koska leikkauslista saattaa uhata tavoitteen toteutumista toivomme, että hallitusohjelman toimeenpanoa ja keinoja pohdittaessa löydetään toimivia ratkaisuja eriarvoisuuden aidoksi kaventamiseksi.
Hallitusohjelmassa nostetaan hienosti esiin päätösten vaikutusten ennakkoarviointi, kuten esimerkiksi lapsivaikutusten arviointi. Näitä vaikutuksia ei ole kuitenkaan arvioitu leikkauslistaa laadittaessa, valitettavasti.
Strategisen hallitusohjelman tarkentuessa ja toimenpiteitä valittaessa on tärkeää tunnistaa, miten toimenpiteet kohdentuvat eri väestöryhmiin ja, kuinka kukin yksittäinen toimenpide vaikuttaa terveys- ja hyvinvointieroihin.
Lue lisää:
Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamisen vaikuttavuudesta ja kustannuksista