Sain Täystuho-purkista DDT-jauhetta tukkaani, kun olin saanut kansakoulussa täitä. Koska hitaasti häviävän hyönteismyrkky DDT:n myrkyllisyys oli ihmiselle vähäinen, sitä käytettiin ensin holtittomasti, jopa kiloja yhtä puiston puuta kohti.
Hyvästä syystä DDT korvattiin muilla aineilla 1970-luvulla, kun ympäristöä haluttiin suojella. DDT:n korvaavat nopeasti ympäristössä häviävät aineet olivat kuitenkin ihmisille vaarallisempia, minkä seurauksena satoja ihmisiä kuoli vuosittain organofosfaattimyrkytyksiin.
Kansanviisaus ”suo siellä ja vetelä täällä” kertoo, ettei vaarojen välttäminen aina lisää turvallisuutta. Joudumme luovimaan hyötyjen ja riskien viidakossa, hakemaan kokonaisuuden kannalta parasta ratkaisua.
Priorisointi on välttämätöntä ja täydelliseen riskittömyyteen pyrkiminen voi olla suuri riski.
Glyfosaatti – kiistelty rikkaruohomyrkky
Rikkaruohomyrkky glyfosaatti kuuluu vähiten myrkyllisiin torjunta-aineisiin. Aikamme pelkoja kuvaa hyvin se, että nyt glyfosaatti halutaan kieltää EU:ssa.
Jyrsijöillä tappava annos on yli 5 g/kg, jota suurempia annoksia toksisuuskokeissa ei edes käytetä. Satoja milligrammoja päivässä on käytetty jyrsijöille useiden kuukausien ajan ilman merkittäviä vaikutuksia. Ihminen saa ravinnosta ja vedestä ainetta noin 1 mikrogramman päivässä eli noin 0,015 mikrogrammaa kiloa kohti.
Glyfosaatin syöpävaarallisuutta on tutkittu koe-eläimillä erittäin perusteellisesti, vertaisarvioituja syöpätutkimuksia on lähes kymmenkunta. Lisäksi teollisuus on tehnyt toistakymmentä tutkimusta. Pätevää näyttöä syövästä ei ole saatu. Ja jos syövän riski olisi tosi, annoksen olisi oltava yli miljoonakertainen ihmisen altistukseen verrattuna.
Sekä glyfosaatti että DDT ovat ihmiselle varsin haitattomia. Sen sijaan ympäristön eliöille DDT:n haitat on osoitettu erittäin hyvin, kun taas glyfosaatin haitat ympäristölle ovat epävarmoja: aine häviää ympäristöstä paljon nopeammin kuin DDT, joten pitkäaikaishaittoja ei ole odotettavissa.
Suurin ongelma on, että korvaavat aineet ovat todennäköisesti selvästi glyfosaattia myrkyllisempiä.
Kaloissa on dioksiineja ja kaloja kannattaa syödä!
Toisenlainen valintaongelma koskee kalan syömistä. Belgiassa joutui vuonna 1999 dioksiinipitoista muuntajaöljyä rehurasvan keruusäiliöön. Tämän skandaalin jälkeen EU on valvonut dioksiineja aktiivisesti. Suomea valvonta koskee lähinnä Itämerestä pyydetyn silakan ja lohen suurien dioksiinipitoisuuksien takia.
Tutkimme aikoinaan, mitä riskejä tulee, jos dioksiineja sisältävää kalaa syödään tai jos kalan käytöstä luovutaan. Arvioimme, että kalankäytön vähentäminen Euroopassa säästäisi enintään 50 syöpäkuolemaa, mutta siitä aiheutuisi sivuvaikutuksena 5000–7000 sydänkuolemaa vuodessa. Tämä siksi, että rasvainen kala sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja, jotka ovat välttämättömiä hermoston kehitykselle ja verenkiertoelimistön terveydelle.
Dioksiinialtistumista ei siis kannata vähentää vähentämällä kalan syömistä.
Mikä korvaisi ydinvoiman?
Kolmas ajankohtainen ympäristöriski, jossa joudutaan miettimään epäsuoria vaikutuksia, on Saksan ”Energiewende” eli ydinvoimasta luopuminen. Päätöksiä siitä tehtiin Fukushiman tsunamin aiheuttaman ydinvoimalaonnettomuuden jälkimainingeissa.
Optimistisesti ajateltiin, että ydinvoima voitaisiin korvata uusiutuvalla energialla. Mutta mm. tuulivoiman jaksottaisuus on tehnyt selväksi, että ydinvoimasta luopuminen johtaa fossiilisten energialähteiden pysymiseen markkinoilla tai jopa lisääntymiseen. Saksassa kivihiilen käyttö on lisääntynyt ja nyt rakenteilla on kaksi suurta putkea Venäjältä maakaasun kuljettamiseksi. On aika selvää, että niiden terveydelle ja ympäristölle aiheuttamat riskit ovat paljon suurempia kuin ydinvoiman.
Lillukanvarsiin ei kannata kompastua
En halua antaa kovin ehdottomia vastauksia siihen, kuinka sekä ympäristöä että terveyttä koskevia päätöksiä pitäisi tehdä. On kuitenkin selvää, että vertailevaa riskinarviointia tulee käyttää paljon enemmän kuin tähän asti on tehty.
On paljon kannattavampaa kohdentaa toimenpiteitä suuria ja todellisia riskejä vastaan, kuin kompastua lillukanvarsiin, jos puu on kaatumassa päälle.
Asiantuntijoiden tehtävä on tuoda järkeä mukaan hallintoon ja poliittiseen päätöksentekoon.
Ympäristöterveyden riskikäsitykset on teemana myös valtakunnallisilla ympäristöterveyspäivillä 1.–2.11.2017