Sain Täystuho-purkista DDT-jauhetta tukkaani, kun olin saanut kansakoulussa täitä. Koska hitaasti häviävän hyönteismyrkky DDT:n myrkyllisyys oli ihmiselle vähäinen, sitä käytettiin ensin holtittomasti, jopa kiloja yhtä puiston puuta kohti.

Hyvästä syystä DDT korvattiin muilla aineilla 1970-luvulla, kun ympäristöä haluttiin suojella. DDT:n korvaavat nopeasti ympäristössä häviävät aineet olivat kuitenkin ihmisille vaarallisempia, minkä seurauksena satoja ihmisiä kuoli vuosittain organofosfaattimyrkytyksiin.

Kansanviisaus ”suo siellä ja vetelä täällä” kertoo, ettei vaarojen välttäminen aina lisää turvallisuutta. Joudumme luovimaan hyötyjen ja riskien viidakossa, hakemaan kokonaisuuden kannalta parasta ratkaisua.

Priorisointi on välttämätöntä ja täydelliseen riskittömyyteen pyrkiminen voi olla suuri riski.

Glyfosaatti – kiistelty rikkaruohomyrkky

Rikkaruohomyrkky glyfosaatti kuuluu vähiten myrkyllisiin torjunta-aineisiin. Aikamme pelkoja kuvaa hyvin se, että nyt glyfosaatti halutaan kieltää EU:ssa.

Jyrsijöillä tappava annos on yli 5 g/kg, jota suurempia annoksia toksisuuskokeissa ei edes käytetä. Satoja milligrammoja päivässä on käytetty jyrsijöille useiden kuukausien ajan ilman merkittäviä vaikutuksia. Ihminen saa ravinnosta ja vedestä ainetta noin 1 mikrogramman päivässä eli noin 0,015 mikrogrammaa kiloa kohti.

Glyfosaatin syöpävaarallisuutta on tutkittu koe-eläimillä erittäin perusteellisesti, vertaisarvioituja syöpätutkimuksia on lähes kymmenkunta. Lisäksi teollisuus on tehnyt toistakymmentä tutkimusta. Pätevää näyttöä syövästä ei ole saatu. Ja jos syövän riski olisi tosi, annoksen olisi oltava yli miljoonakertainen ihmisen altistukseen verrattuna.

Sekä glyfosaatti että DDT ovat ihmiselle varsin haitattomia. Sen sijaan ympäristön eliöille DDT:n haitat on osoitettu erittäin hyvin, kun taas glyfosaatin haitat ympäristölle ovat epävarmoja: aine häviää ympäristöstä paljon nopeammin kuin DDT, joten pitkäaikaishaittoja ei ole odotettavissa.

Suurin ongelma on, että korvaavat aineet ovat todennäköisesti selvästi glyfosaattia myrkyllisempiä.

Kaloissa on dioksiineja ja kaloja kannattaa syödä!

Toisenlainen valintaongelma koskee kalan syömistä. Belgiassa joutui vuonna 1999 dioksiinipitoista muuntajaöljyä rehurasvan keruusäiliöön. Tämän skandaalin jälkeen EU on valvonut dioksiineja aktiivisesti. Suomea valvonta koskee lähinnä Itämerestä pyydetyn silakan ja lohen suurien dioksiinipitoisuuksien takia.

Tutkimme aikoinaan, mitä riskejä tulee, jos dioksiineja sisältävää kalaa syödään tai jos kalan käytöstä luovutaan. Arvioimme, että kalankäytön vähentäminen Euroopassa säästäisi enintään 50 syöpäkuolemaa, mutta siitä aiheutuisi sivuvaikutuksena 5000–7000 sydänkuolemaa vuodessa. Tämä siksi, että rasvainen kala sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja, jotka ovat välttämättömiä hermoston kehitykselle ja verenkiertoelimistön terveydelle.

Dioksiinialtistumista ei siis kannata vähentää vähentämällä kalan syömistä.

Mikä korvaisi ydinvoiman?

Kolmas ajankohtainen ympäristöriski, jossa joudutaan miettimään epäsuoria vaikutuksia, on Saksan ”Energiewende” eli ydinvoimasta luopuminen. Päätöksiä siitä tehtiin Fukushiman tsunamin aiheuttaman ydinvoimalaonnettomuuden jälkimainingeissa.

Optimistisesti ajateltiin, että ydinvoima voitaisiin korvata uusiutuvalla energialla. Mutta mm. tuulivoiman jaksottaisuus on tehnyt selväksi, että ydinvoimasta luopuminen johtaa fossiilisten energialähteiden pysymiseen markkinoilla tai jopa lisääntymiseen. Saksassa kivihiilen käyttö on lisääntynyt ja nyt rakenteilla on kaksi suurta putkea Venäjältä maakaasun kuljettamiseksi. On aika selvää, että niiden terveydelle ja ympäristölle aiheuttamat riskit ovat paljon suurempia kuin ydinvoiman.

Lillukanvarsiin ei kannata kompastua

En halua antaa kovin ehdottomia vastauksia siihen, kuinka sekä ympäristöä että terveyttä koskevia päätöksiä pitäisi tehdä. On kuitenkin selvää, että vertailevaa riskinarviointia tulee käyttää paljon enemmän kuin tähän asti on tehty.

On paljon kannattavampaa kohdentaa toimenpiteitä suuria ja todellisia riskejä vastaan, kuin kompastua lillukanvarsiin, jos puu on kaatumassa päälle.

Asiantuntijoiden tehtävä on tuoda järkeä mukaan hallintoon ja poliittiseen päätöksentekoon.

 

Ympäristöterveyden riskikäsitykset on teemana myös valtakunnallisilla ympäristöterveyspäivillä 1.–2.11.2017

Valtakunnalliset ympäristöterveyspäivät – ohjelma

Kommentit

Jouko Tuomisto THL

14.11.2017 13:21

Kiitoksia uusista kommenteista. Kirjoittajalle on aina valaisevaa ja tärkeää saada palautetta. Usein siinä tulee oivallus: ai, noinkin asian voi ymmärtää.

DDT:n viesti oli, että vaikka aine ei ole välittömästi myrkyllinen, sitä ei pidä käyttää holtittomasti, koska todennäköisesti paljastuu jotain muuta ongelmaa myöhemmin. Tämän takia myös uusiin lääkkeisiin ja torjunta-aineisiin pitää suhtautua terveellä tavalla epäillen: on luultavaa, että kaikki haitat eivät ole paljastuneet, kun aineet tulevat kauppaan. Ei siis ole varmaa, että riskit pienenevät, kun ainetta vaihdetaan.

Lobbausvihkoseen glyfosaatin aiheuttamista sikiövaurioista olen ehtinyt tutustua vain pintapuolisesti. Vihkosen suhteen kannattaa ottaa huomioon, että kirjoittajissa ei ole yhtään toksikologia eli kemikaalien haittavaikutusten asiantuntijaa, yksi toksikopatologi eli kudosvaurioiden tutkija on mukana. Tästä seuraa ongelma. Ryhmä ei kiinnitä huomiota siihen, kuinka suurilla annoksilla vaikutuksia tulee, vaikka tämä on kemikaaliriskien arvioinnin keskeisin periaate. Jos pullollisesta koskenkorvaa tulee tiettyjä haittoja, se ei tarkoita, että teelusikallisesta olutta tulisi samoja haittoja, vaikka molemmissa on alkoholia.

Tutkimuksissa, joihin ryhmä viittaa, on käytetty glyfosaattia koe-eläimille satoja milligrammoja päivässä kiloa kohti. Kuluttaja altistuu noin yhdelle mikrogrammalle päivässä, eli 0,015 mikrogrammalle kiloa kohti. Tämä on vähemmän kuin miljoonasosa koe-eläinten saamista annoksista. On perin harvoja aineita, joista ei tulisi haittoja miljoonakertaisena annoksena, vaikka eläinlajien erotkin otettaisiin huomioon.

Salailusyytös on aika outo, kun vihkosen 359 viitteen joukossa on runsaasti täysin julkisia tutkimuksia ja arviointeja. Asiantuntijat eivät vain ole arvioineet niiden osoittavan sikiövaurioita normaalissa käytössä.

Tämä sama ongelma koskee myös IARC:n arviointia. IARC ei arvioi riskiä eli sitä, aiheutuuko haittoja realistisissa olosuhteissa niillä annoksilla, joille ihminen altistuu. IARC arvioi vain vaaraominaisuuden olemassaoloa, eli voiko aine joissakin olosuhteissa aiheuttaa syöpää. Tämä ei ole vielä riskinarviointia, se on vasta lähtökohta arvion tekemiselle.

Kirjallisuushaku ei tue väitettä mehiläispopulaatioiden tuhoutumisesta. Suurten annosten syöttämisen jälkeen nähdään luonnollisesti biokemiallisia vaikutuksia, mutta siitä on pitkä matka haittoihin luonnossa. Todellinen riski mehiläisille ovat hyönteismyrkyt. Onkohan tässä nyt sekoitettu glyfosaatti ja neonikotinoidit, joista mehiläistuhoja on hieman paremmin perustein epäilty? Kuten lääkkeitäkin, myös torjunta-aineita pitää käyttää ammattitaidolla. On selvää, että holtiton käyttö johtaa ongelmiin.

Sitten se ravinto, johon geenimme ovat tottuneet. Ihminen on hämmästyttävän kaikkiruokainen, mutta historian niukkuus näkyy silti geeneissämme. Meillä ei ole puolustusmekanismeja makean, rasvan ja suolan ylikulutusta vastaan, koska niistä on ollut satojentuhansien vuosien aikana pula. Rasvainen pitsa ja täytekakku eivät kuuluneet kivikauden ruokavalioon. Niukkuus aiheutti sen, että aina kannatti syödä, kun ruokaa oli saatavilla. Ruokavalion vähäinenkin korjaaminen terveelliseen suuntaa on paljon tärkeämpää, kuin pelätä teoreettisia riskejä, joita torjunta-ainejäämistä voisi aiheutua.

Jouko Tuomisto THL

06.11.2017 13:46

Kiitos kommenteista. Tässä oli nyt monta kysymystä. Se, mitä olen lukenut glyfosaatista, selviää nopeimmin artikkelistani Kiistely glyfosaatti (https://skepsis.blob.core.windows.net/skepsisweb/Skeptikko-2016-3_kiistelty_glyfosaatti.pdf). Siitä käy ilmi mm., että tietokanta Web of Science
antaa 23 474 julkaisua hakusanalla ”glyfosaatti”. Nämä ovat siis julkista kirjallisuutta, ei teollisuuden tutkimuksia. Teollisuuden tutkimukset ovat aika merkityksetön osa lukuun ottamatta koe-eläintutkimuksia, jotka ovat pakollisia viranomaisten vaatimia tutkimuksia. IARC arvioi vain sitä, voiko aine ylipäänsä aiheuttaa syöpää, ei sitä, millä annoksella, ja koe-eläimet ovat saaneet yli miljoonakertaisia annoksia verrattuna ihmisen saamaan annokseen. IARC onkin jäänyt yksin, sekä eurooppalaiset että amerikkalaiset riskinarviointiviranomaiset ovat katsoneet, että glyfosaatti ei aiheuta ihmiselle syöpäriskiä. Blogin lyhyys rajoitti mukana olevaa tietoa, mainitussa artikkelissa on kuvattu myös runsaasti ihmistutkimusta ja pitkäaikaistutkimusta.

Mitä tulee DDT-hyönteismyrkkyyn, se on hyvästä syystä kielletty, mutta syynä ei ole myrkyllisyys ihmiselle, vaan ympäristöriskit. Ei kukaan kuitenkaan hyväksy tällä hetkellä DDT:n käyttöä täiden poistoon, sen sijaan lasten malariakuolemia se estää aika tehokkaasti, kun esim. hyttysverkkoihin imeytetään DDT:tä. Kuten kävi DDT:n kohdalla, myös glyfosaatin tilalle tulisi jokin muu aine ihan minusta ja mielipiteistäni riippumatta. Edes luomuviljely ei tule toimeen ilman torjunta-aineita, koska sadot jäävät pieniksi ja se vasta riski onkin, kun pitäisi ruokkia lähes 10 miljardia ihmistä tulevaisuudessa.

Anna Setälä

05.11.2017 18:03

IARC-luokituksen mukaan samaan luokkaan (2A) glyfosaatin kanssa kuuluvat mm. punainen liha ja yli 65-asteisen juoman juominen. Lisäksi on edellene epäselvää, ovat mahdollisen karsinogeenisuuden syynä itse glyfosaatti vai eri valmisteissa käytettävät apuaineet.
Viljelijänä tiedän sen, että siirtyminen maan eroosiota vähentäviin muokkamattomuutta tai kevennyttyä muokkausta käyttäviin viljelymenetelmiin ovat lisänneet juolavehnää merkittävästi ja olen pitänyt sadon korjuun jälkeen tehtäviä syksyisiä glyfosaattiruiskutuksia tarpeen 2-3 vuoden välein. Jos glyfosaatti ei enää on käytettävissä, palaan syksyisiin sänkimuokkauksiin ja niiden jälkeen tehtävään syyskyntöön, joka kuluttaa fossiilista energiaa 3-4 kertaa niin paljon kuin kevytmuokkaus ja jättää pellon alttiiksi syyssateiden ja kevätvalumien aiheuttamille ravinnehuuhtoutumille. Juolavehnää voi toki niinkin vähentää.

Antti Laine

05.11.2017 13:31

Mahdollinen syöpävaarallisuus ei ole suinkaan ainoa haittavaikutus. Glysofaatti aiheuttaa sikiövaurioita ja sitä epäillään syypääksi mehiläispopulaatioiden tuhoutumiseen.

Voisiko kirjoittaja lausua muutaman sanan jokunen vuosi sitten julkaistusta, usean eri yliopiston professorien kirjoittamasta raportista, jonka mukaan glyfosaatin vaarat sikiöille ovat olleet pitkään tiedossa, mutta niitä on tarkoituksellisesti salailtu?
http://earthopensource.org/wp-content/uploads/RoundupandBirthDefectsv5.pdf

Ville Korpelainen

04.11.2017 12:16

Hei,

mitä glyfosaattia koskevia tutkimuksia olet lukenut? Niitä teollisuuden rahoittamia ja julkistamiako?

Kv.syöväntutkimuslaitos IARC on luokitellut ko.aineen ”todennäköisesti syöpävaaralliseksi”. Tutkimustuloksia sen aiheuttamista sikiövaurioista on julkaistu. Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden mukaan se hajoaa oletettua hitaammin ja voi säilyä maassa pitkään.

Ei kai kukaan ole väittänyt, että glyfosaatti olisi ihmiselle välittömästi tappavan myrkyllistä (kuten siteeraat tutkimuksia), vaan riskit liittyvät sen erittäin laajamittaiseen käyttöön, aineen joissain olosuhteissa pitkään säilymiseen luonnossa ja viitteisiin sen taipumuksesta aiheuttaa mm. sikiövaurioita.

Onko sinun kantasi tai THL:n kanta se, että glyfosaatin käyttö on riskitöntä tai turvallista? Kärjistäen; jutustasi syntyy mielikuva, että koska et itse saanut DDTstä vahinkoa, se on mielestäsi ’turhaan kielletty’.

Ja toimit vielä julkisen”terveydensuojelun” parissa. Enpä voi todeta kuin että huh huh, taitaa olla paras vain aivan itse suojella terveyttään…

Miksi yksi myrkky (glyfosaatti) pitäisi korvata toisella, vielä myrkyllisemmällä aineella? Ilmeisesti ajattelet niin käyvän, mikäli se kielletään?

Ruuan viljely on täysin mahdollista ilman glyfosaattia (kuten elämä ilman täitä vaikka DDTtä tai organofosfaatteja ei päähän kaadetakaan), mikäli näin vain halutaan toimia. Toki viljelytapoja pitää tällöin muuttaa muutenkin kuin vain jättämällä yksi myrkky pois.

Eikö tämä olisi terveyden suojelun kannalta paras ja riskittömin vaihtoehto?

Maahanmuuttokriittinen kansanliike, MaKriKaLi

03.11.2017 18:23

Tämänkaltaista tervejärkisyyttä soisi näkevänsä useammin ja kaikilla yhteiskunnan aloilla.

Lebää Joe

03.11.2017 17:15

Joskus miettinyt lipeäkalaa ? Mikä onkaan tähdellisempää elintoimintojemme tutkimiselle kuin pitää ruokavalio samana mihin olemme tottuneet ja mikä on muokannut geeniperimäämme vuosisatojen ajan sietämään tiettyjä aineita elimistössämme. Jos koko ajan vaihdamme ruokavaliota uusien myrkkyjen löydyttyä on se auttamattomasti uusien ongelmien tuoja elimistössämme, vain ja ainoastaan solujemme tottumattomuuden tuomiin muutoksiin muuttuvien ainesosien vaihtuessa ruokavaliossamme. Ehkä olisi aika kääntää ennakoivista muutoksista elimistölle katse seurauksiin ja pitkäaikaisiin totuttuihin geenimuutoksiin jotka perimä ja elämäntavat ovat meille kehittäneet, muuten olemme auttamattomasti kaiken aikaa sairauksien tiellä, koska solujen muutokset aiheutuvat aina pitkäkestoisen altistumisen mukanaan tuoman muutoksen perimäämme. Minusta lääkehoidon kehittäminen sellaiselle ongelmalle mikä on koko ajan liikkeessä, kuin muutokset elimistössämme, ei voi löytyä ratkaisua ennen kuin olosuhteet pysyvät samanlaisena niin kauan kuin elimistömme muutoksille on edellytykset rajattu sulkemalla solumuutoksien mahdollisuus pois. Oikeastaan meillä jokaisella olisi oltava jonkinlainen ns. elämäntapapäiväkirja, niin siitä terveydenhuollon ns. ammattilaiset voisivat tutkia minkälaisilla geeneillä potkii pisimpään, tietysti on sellaisia poikkeavuuksia, joiden geenit ei pysty määräämään heidän sairauksia, seurauksista puhumattakaan, mutta nehän on nyt vain niitä ihmemiehiä, joita kukaan ei usko olevan olemassakaan, siksi jo vain haju ajatuksissa heidän olemassaolostaan saa elämän tuntumaan orgasmin täyteiseltä toivolta ! :)))

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *