Valvotut pistotilat ovat huumausaineiden käyttöön tarkoitettuja tiloja, joissa on läsnä terveydenhuollon ammattilaisia. He opastavat turvalliseen pistämiseen, antavat terveysneuvontaa ja ohjaavat asiakkaita sosiaali- ja terveyspalveluihin. Toiminnalla voidaan vähentää huumeiden käyttöön liittyvää kuolleisuutta ja sairastavuutta sekä julkisilla paikoilla pistämisestä aiheutuvia häiriöitä. Kansanterveyden näkökulmasta pistotilojen tärkein tehtävä on tarjota tietoa tartuntataudeista ja niiltä suojautumisesta sekä mahdollistaa turvallinen pistäminen puhtailla välineillä.
Pistämällä huumeita käyttävillä on keskimääräistä suurempi riski sairastua tartuntatauteihin, kuten hiv-infektioon ja hepatiitteihin eli tarttuviin maksatulehduksiin. Vakavat krooniset infektiot heikentävät yksilön terveyttä ja elämänlaatua, ja niiden hoito on yhteiskunnalle erittäin kallista. Suurin yksittäinen riskitekijä verivälitteisten tautien leviämiselle on pistovälineiden yhteiskäyttö.
Kokemukset osoittavat, että haittoja vähentävillä toimilla voidaan edistää turvallista pistämistä ja rajoittaa tartuntatautien leviämistä huumeita käyttävin keskuudessa ja edelleen muuhun väestöön.
Valvotut pistotilat vähentävät haittoja ja häiriöitä
Valvottuja pistotiloja on ollut eri Euroopan maissa 80-luvulta lähtien. Ne tavoittavat kaikkien syrjäytyneimpiä huumeidenkäyttäjiä, jotka usein jäävät muiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden ulkopuolelle. Pistotilat tuovat huumeita käyttäville useita hyötyjä, kuten turvalliset pistovälineet ja pistäminen, yliannostuskuolemien väheneminen ja mahdollisuus saada ohjausta päihdehoitoon sekä muihin haittoja vähentäviin palveluihin.
Kanadassa tehtyjen tutkimusten mukaan valvottuja pistotiloja käyttävillä on vähemmän neulojen yhteiskäyttöä ja ulkotiloissa tapahtuvaa pistämistä kuin muilla huumeita käyttävillä. Pistotilat vähentävät veriteitse tarttuvien tautien riskiä ja tekevät ympäristöstä turvallisemman vähentämällä sekä julkisissa paikoissa pistämistä että niistä löytyvien käytettyjen pistovälineiden määrää. Euroopan tautikeskus (ECDC) suositteli jo vuonna 2012 Suomea harkitsemaan haittoja vähentävien palveluiden laajentamista käsittämään myös valvotut pistotilat.
Suomen huumausainepolitiikan päätavoitteena on ehkäistä huumausaineiden käyttöä, niiden leviämistä ja niistä aiheutuvia haittoja.
Rankaisemisen sijaan huumepolitiikan tulisi entistä enemmän painottua ennaltaehkäisyyn ja hoitoon.
Realiteetti on, että kaikilla käyttäjillä ei ole ainakaan välittömiä valmiuksia lopettaa huumeiden käyttöä. Huumeita käyttäviä ei pidä sulkea palvelujärjestelmän ulkopuolelle vaan tarjota heille terveyttä ja hyvinvointia edistäviä palveluita, jotka samalla vähentävät myös muulle väestölle aiheutuvaa haittaa. Tartuntatautiasetus velvoittaa kuntia huolehtimaan pistämällä huumeita käyttävien käyttövälineiden vaihdosta. Valvotut pistotilat olisivat toteutessaan tärkeä lisä huumehaittoja vähentävässä työssä.
Huumeiden käyttötilat edellyttävät kaikkien huumeiden oston, hallussapidon ja käytön laillistamista, eli huumeiden kaupallistamista koko Suomen kansalle.
Poliisille jäisi edelleen velvollisuus selvittää tiloissa käytettyjen huumeiden alkuperä, eli huumeiden ostotapahtuma.
Tilat olisivat poliisin toimivallan ulottumattomissa, jolloin ne palvelisivat lähinnä järjestäytyneiden rikollisverkostojen ja huumekorruptioverkostojen tarvetta.
Tilat olisivat myös alaikäisten käytössä, jolloin se olisi ristiriidassa lastensuojelulain tavoitteiden kanssa.
Ensisijaisesti tulisi arvioida huumausainepoliittisen koordinaatioryhmän ja EU39 huumausainejaoston virkamiesten sekä Valviran pysyvien asiantuntijoiden sivutoimien eturistiriidat ja rahaliikenne, huumekorruption torjumiseksi päätösten valmistelusta ja päätöksenteosta.
Myöskään vankiterveydenhuollonjohtoryhmän sivutoimien eturistiriitoja ei ole arvioitu.
Huumekorruptiosta ja sen vaikutuksista löytyy paljon tutkimuksia, vaikka Suomessa huumekorruptio halutaan vaientaa julkisesta keskustelusta.
https://www.theseus.fi/handle/10024/506205
Vuoden 1997 huumeraportissa on perusteltu huumeiden käyttövälineiden jakoa osin samoin argumentein kuin jolla huumeiden käyttötiloja perustellaan.
Huumeraportista 1997 löytyy myös samoja nimiä, jotka huumeiden laillistamista nytkin ajavat käyttötilojen varjolla palkkioita vastaan.
Huumeiden laillistaminen on järjestäytyneiden rikollisverkostojen rahatalouden laillistamista ja käyttötilat kysynnän ja tarjonnan lisäämistä.
Huumeisiin kuolleiden käyttäminen käyttötilojen lanseerausmainoksissa on äärimmäisen loukkaavaa.
Toipumiskeskeisiä hoitoja ei THL:ssä edes tutkita. Ajaako THL Suomea narkovaltioksi?
Mikään ei estä laittamasta toipumistavoitteisia hoitojärjestelmiä kuntoon. Päin vastoin, nykyistä lainsäädäntöä laiminlyödään koko ajan.
Suomessa on jo rangaistuskäytännöissä hoitoon ohjausvelvollisuus, mutta hoitoonohjausta eikä toipumistavoitteisia hoitoja ole kehitetty.
THL haluaa pitää ihmisiä opioidiriippuvaisina opioidikorvausvalmisteiden avulla. Korvausaineriippuvuuden ylläpito on tuottavampi bisnes kuin huumeiden katukauppa. Huumeiden käyttötilojen avulla voidaan varmistaa että opioidi menee varmasti suoneen, eikä toipumishaluja pääse tapahtumaan.