Valvotut pistotilat ovat huumausaineiden käyttöön tarkoitettuja tiloja, joissa on läsnä terveydenhuollon ammattilaisia. He opastavat turvalliseen pistämiseen, antavat terveysneuvontaa ja ohjaavat asiakkaita sosiaali- ja terveyspalveluihin. Toiminnalla voidaan vähentää huumeiden käyttöön liittyvää kuolleisuutta ja sairastavuutta sekä julkisilla paikoilla pistämisestä aiheutuvia häiriöitä. Kansanterveyden näkökulmasta pistotilojen tärkein tehtävä on tarjota tietoa tartuntataudeista ja niiltä suojautumisesta sekä mahdollistaa turvallinen pistäminen puhtailla välineillä.

Pistämällä huumeita käyttävillä on keskimääräistä suurempi riski sairastua tartuntatauteihin, kuten hiv-infektioon ja hepatiitteihin eli tarttuviin maksatulehduksiin. Vakavat krooniset infektiot heikentävät yksilön terveyttä ja elämänlaatua, ja niiden hoito on yhteiskunnalle erittäin kallista. Suurin yksittäinen riskitekijä verivälitteisten tautien leviämiselle on pistovälineiden yhteiskäyttö.

Kokemukset osoittavat, että haittoja vähentävillä toimilla voidaan edistää turvallista pistämistä ja rajoittaa tartuntatautien leviämistä huumeita käyttävin keskuudessa ja edelleen muuhun väestöön.

Valvotut pistotilat vähentävät haittoja ja häiriöitä

Valvottuja pistotiloja on ollut eri Euroopan maissa 80-luvulta lähtien. Ne tavoittavat kaikkien syrjäytyneimpiä huumeidenkäyttäjiä, jotka usein jäävät muiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden ulkopuolelle. Pistotilat tuovat huumeita käyttäville useita hyötyjä, kuten turvalliset pistovälineet ja pistäminen, yliannostuskuolemien väheneminen ja mahdollisuus saada ohjausta päihdehoitoon sekä muihin haittoja vähentäviin palveluihin.

Kanadassa tehtyjen tutkimusten mukaan valvottuja pistotiloja käyttävillä on vähemmän neulojen yhteiskäyttöä ja ulkotiloissa tapahtuvaa pistämistä kuin muilla huumeita käyttävillä. Pistotilat vähentävät veriteitse tarttuvien tautien riskiä ja tekevät ympäristöstä turvallisemman vähentämällä sekä julkisissa paikoissa pistämistä että niistä löytyvien käytettyjen pistovälineiden määrää.  Euroopan tautikeskus (ECDC) suositteli jo vuonna 2012 Suomea harkitsemaan haittoja vähentävien palveluiden laajentamista käsittämään myös valvotut pistotilat.

Suomen huumausainepolitiikan päätavoitteena on ehkäistä huumausaineiden käyttöä, niiden leviämistä ja niistä aiheutuvia haittoja.

Rankaisemisen sijaan huumepolitiikan tulisi entistä enemmän painottua ennaltaehkäisyyn ja hoitoon.

Realiteetti on, että kaikilla käyttäjillä ei ole ainakaan välittömiä valmiuksia lopettaa huumeiden käyttöä. Huumeita käyttäviä ei pidä sulkea palvelujärjestelmän ulkopuolelle vaan tarjota heille terveyttä ja hyvinvointia edistäviä palveluita, jotka samalla vähentävät myös muulle väestölle aiheutuvaa haittaa. Tartuntatautiasetus velvoittaa kuntia huolehtimaan pistämällä huumeita käyttävien käyttövälineiden vaihdosta. Valvotut pistotilat olisivat toteutessaan tärkeä lisä huumehaittoja vähentävässä työssä.

Kommentit

Toipuvan narkomaanin äiti

08.08.2018 00:04

Paperilla ja teoriassa käypähoitosuositukset näyttävät tosi kivalta, ikään kuin homma olisi hanskassa, mutta ne eivät vastaa sitä todellisuutta mikä tilanne kentällä on. Kaikki halukkaatkaan eivät pääse lääkkeettömiin hoitoihin, koska eivät saa maksusitoumusta. Lääkkeettömistä hoidoista ei haluta maksaa, vaikka yhteiskunnalle tulee kalliimmaksi ylläpitää riippuvuussairauksia, kuin hoitaa niitä lääkkeettömästi. Yhteiskuntaan ja työelämään palautunut narkomaani on lisäksi pois muista sosiaalipalvelujonoista, sen lisäksi että he ovat hyödyksi yhteiskunnalle työntekijöinäkin.

Korvauslääke ei ole hoitamista, vaan vieroituksen turvallisesti mahdollistava laittoman aineen korvaava laillinen aine, vieroituksen tueksi ääritapauksissa.

Vieroitus ei ole hoitamista, vaan hoidot mahdollistava toimenpide.

Haittoja vähentävät toimenpiteet eivät ole hoitamista, vaan ainoastaan haittoja vähentäviä toimenpiteitä.

Virallisesti ja säädöksissäkin puhutaan harhaanjohtavasti ”korvaushoitolääkkeistä” ja ”haittoja vähentävistä hoidoista”, vaikka kyseessä ei ole hoidot lainkaan, vaan toimenpiteet mitkä mahdollistavat toipumistavoitteiset hoidot. Harhaanjohtavien termien käyttäminen lainvalmistelutyössä on päättäjien manipulointia harhaan.

Suomessa on tehokkaita hoitopolkuja, mistä vastaa kolmas sektori voittoa tavoittelematta, mutta niistä ei haluta maksaa ja narkomaani, joka on jo korviaan myöden veloissaan, ei kykene maksamaan hoitojaan yksityisellä.

Toisin sanoen, ihmiset eri kunnissa ovat eriarvoisessa asemassa päästä lääkkeettömään hoitoon. Lisäksi he ovat jo varallisuutensa vuoksi eriarvoisessa asemassa päästä hoitoon. Moni kuolee ennen kuin pääsee hoitoon. Lisäksi läheiset sairastuvat jopa työkyvyttömäksi asti.

Psykologinen ja sosiaalinen riippuvuus jää hoitamatta, koska keskitytään vain määräämään korvauslääkkeitä, vaikka niitä ei tarvittaisi välttämättä lainkaan. Hankintakilpailutuksissa hoitolaitoksilta edellytetään esimerkiksi omaa lääkäriä, vaikka lääkkeetöntä hoitoa tarjoavat eivät tarvitse hoitoihin mitään lääkäriä. Eihän psykoterapiaakaan tarjoavien ammatinharjoittajien tarvitse palkata omaa lääkäriä, miksi siis edellytetään omaa lääkäriä päihdehoitolaitoksilta, jotka tarjoavat lääkkeetöntä hoitoa? Miksi hankintakilpailuasiakirjoista uupuu toipumistavoitteet kokonaan?

Kun läheiset saadaan lopettamaan mahdollistaminen ja rahoittaminen, niin sitten tulee julkinen sektori ja tarjoaa vielä tilat, välineet ja aineet koko loppuiäksi, meidän verorahoillamme. Voi vain kuvitella läheisten määrän joka kiroaa näitä piikityshuone ehdotuksiakin.Totta kai tilastot näyttää kauniilta, jos korvauslääketoimenpidevaiheessa olevat narkomaanit tulkitaan hoidetuiksi. Päihdehuolto näyttää tehokkaalta kun ostetaan myyntimiehen illuusioita kalliilla rahalla.

Pelkkä vieroitus aineesta tai toiminnallisuudesta, mihin riippuvuussairaus kytkeytyy, on silkkaa kidutusta riippuvaiselle, jos itse riippuvuussairaus jätetään taustalta hoitamatta lääkkeettömästi.

Na-ryhmät eivät ole hoitamista, vaan voittoa tavoittelematon toveriseura niille, joille on muodostunut huumeista ongelma. Siis toveri seura, ei mikään terapeuttinen hoitomuoto.

Mitä pidempi käyttökaari huumeriippuvaisella on, sitä pidemmät ja yksilöllisemmät hoitopolut vaaditaan toipumiseen sekä narkomaanille että läheisille. Ja jokainen hoitopolku pitäisi sisälttää lääkkeettömän hoidon, jotta riippuvuus taustalta saadaan hoidettua.

Kaikki eivät tarvitse lääkkeitä, eikä edes lääkäriäkään lainkaan, vaan ainoastaan tarpeen kävellä hoitolaitoksen ovesta sisään ja maksusitoumuksen hoitoihin. Lääkkeettömän hoidon ensimmäinen tavoite on löytää motivaatio ja halu raitistua. Mutta kaikki, myös lääkevieroituksessa olevat tarvitsevat lääkkeettömän hoidon ja päihteettömän yhteisön toipuakseen riippuvuussairaudestaan. Lääkkeetön hoito korvataan nykyään korvauslääkkeellä ja jätetään ihminen roikkumaan vuosikymmeniksi tai jopa eliniäksi riippuvaiseksi lääkkeeseen minkä vieroitus edellyttäisi laitosvieroitusta, jotta minimoidaan riski palata kadulle laittomien huumeiden pariin. Lisäksi jätetään ilman lääkkeetöntä huumehoitoa.

Päihteiden käytön lopettaminen, jättää ison aukon arkeen. Aiempien huumehuuruisten kavereiden sijalle tarvitaan päihteetön yhteisö, esim na-ryhmät, lisäksi tekeminen, eli päihtymiskierteen rahan- ja aineenkeruu täyttää narkomaanin elämän 24/7, joten senkin tilalle pitää tulla terveitä toimintamalleja, mitkä meille työssäkäyville aikuisille on täysin itsestään selvyyksiä, eli normaaliin elämään pitää opetella kokonaan uudelleen alusta pitäen ja se tapahtuu lähestulkoon kädestä pitäen ja terapeuttisten hoitojen kautta.

En oikein tiedä kuinka pihalla päihdehuollosta vastaavat virkamiehet ovat, mutta jos on mielikuva, että hoitaa tällä hetkellä työtään hyvin ja kaikki on kunnossa, niin kannattaa miettiä että jos hautaan menee enemmän ihmisiä kuin työelämään nykymenetelmällä, niin omaa työtään kannattaa tarkastella vähän laajemminkin. Silloin on jotain todella pahasti pielessä.

THL viestintä THL

07.08.2018 13:16

Opioidikorvaushoito on vaikuttavaksi arvioitu opioidiriippuvaisten pitkäaikainen hoitomuoto, jota Suomessa säädellään asetuksella (33/2008, https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2008/20080033). Opioidikorvaushoidolla voidaan estää tai merkittävästi pienentää laittomien opioidien käyttöä, rikollisuutta ja pistämällä tapahtuvaan käyttöön ja yliannostukseen liittyviä riskejä sekä mahdollistaa pitkäjänteinen riippuvuuksien hoito ja psykososiaalinen kuntoutus. Korvaushoidon edellytyksenä ovat potilaan opioidiriippuvuus sekä aiemman vieroitushoidon epäonnistuminen. Hoito on pitkäkestoista ja siihen sisältyy lääkehoidon rinnalla elämänmuutosta tukevaa psykososiaalista tukea. Osa opioidikorvaushoidossa olevista voi myös onnistuneesti lopettaa opioidikorvaushoidon elämäntilanteen vakauduttua.

Opioidiriippuvuuden korvaushoito on kuitenkin vain yksi huumeiden käyttäjien hoitomuoto. Huumeongelmaisille on tarjolla myös monenlaisia lääkkeettömiä, vaikuttavia, psykososiaaliseen tukeen perustuvia hoitomuotoja, kuten esimerkiksi kahdentoista askeleen hoito, kognitiivinen käyttäytymisterapia, ratkaisukeskeinen terapia tai yhteisöhoito. NA-ryhmät ja kirjoittajan mainitsema Minnesota-hoito ovat 12 askeleen hoitomuotoja, jossa keskeistä on vahva vertaistuki pyrittäessä päihteettömyyteen. Kaikissa hoitomuodoissa tärkeitä ovat potilaan motivoiminen ja sitouttaminen hoitoon ja hoidon jatkuvuus.

Lisätietoa huumeongelmaisten erilaisista lääkkeellisistä ja lääkkeettömistä hoitomuodoista saa Duodecimin Käypä hoito -suosituksista, ks. Huumeongelmaisen hoito (http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50041).

Toipuvan narkomaanin äiti

06.08.2018 17:50

Riippuvuudet, mielenterveysongelmat ja kipupotilaat ovat lääketehtaille miljardibisnes. Harva voittoa tavoitteleva yritys sahaa omaa miljoonaoksaansa.

Lääketeollisuuden markkinointi kohdistuu suoraan lääkäreiden lisäksi päättäjiin ja hankinnoista vastaaviin ja päätöksiä tekeviin virkamiehiin. Tämä pitäisi jokaisen virkavastuullaan tunnistaa.

Esimerkiksi THL:n ”asiantuntija” Hannu Alho, pitää tärkeimpänä saavutuksenaan aineriippuvuuden korvaamista toisella riippuvuussairautta ylläpitävällä aineella ja nyt ollaan myös toiminnallista riippuvuutta ryhtymässä korvaamaan riippuvuutta ylläpitävällä aineella. Aivan käsittämätöntä? Ja verorahoistako maksetaan tämän äijän palkka?

Tämä on aivan käsittämätöntä. Korvauslääkitys, ei ole hoitoa, vaan vieroituksen laillisella aineella mahdollistava lääke. Eihän nitrojakaan kutsuta sydänhoitolääkkeiksi ja jätetä pallolaajennusta tekemättä. Nyt korvaushoidolla pidetään ihmisiä jopa kymmeniä vuosia, vaikka on olemassa toimivia toipumistavoitteisia lääkkeettömiä hoitomuotoja, joiden toipumisprosentti on korkeampi kuin yhdelläkään korvauslääkkeellä . Hoitoa riippuvuuteen ei saa, ainoastaan vieroituksen ja sitäkin tarjotaan vain avohoidossa, millä on merkittävä riski, että hoitamaton riippuvuussairaus ajaa uudelleen kadulle laittomien huumeiden pariin.

Subutex on toiseksi eniten käytetty aine päihdekäytössä. Ruotsissa sen käyttö korvauslääkkeenä on kielletty jo aikaa sitten.

Ei kai ole tarkoitus että me verorahoin maksamme nämä lääkkeet ja tilat ihmisille, jotka tarvitsisivat lääkkeetöntä toipumistavoitteista hoitoa. Moni riippuvainen on aloittanut käytön jo alaikäisenä 12 vuotiaana. Miten joku voi kuvitella, että kolmekymppisenä osaisi haluta hakeutua hoitoon? Tahdosta riippumattomaan katkoon + lääkkeettömään hoitoon tulisi olla helpompi saada ja etenkin alaikäiset. Tiedän, koska olen saanut kaksi lastani irti huumeista ilman että heillä kummallakaan on ollut omaa tahtoa raitistua. Tänä päivänä kumpikaan ei rummuta kannabiksen laillistamisen puolesta eikä edes alkoholin, saati piikityshuoneidenkaan, vaan nimenomaan lääkkeettömän hoidon liittämistä jokaisen päihdesairaan hoitoon.

Haittoja vähentävät toimenpiteet eivät niin ikään ole kenenkään hoitamista, vaan haittoja vähentäviä toimenpiteitä, eli ongelmien ja kustannusten piilottamista.

Suomessa saa tehokasta minnesotamalliin perustuvaa huumehoitoa, mutta näistä ei haluta maksaa mitään. Viime toukokuussa lopetti yksi 10 kk kestänyt lääkkeetön yhteisöhoito, jonka läpikäydeiden prosentti on ollut 83.3%. Tästä hoitomuodosta ei Helsingin kaupunki ole halunnut maksaa, vaan on saanut sitä ilmaiseksi asumispalveluiden hinnalla. Nyt kun hankintakilpailut ovat kiristyneet, eikä Helsingin kaupunki halua antaa maksusitoumuksia hoitoon, on tämä hoitomuoto jouduttu lopettamaan kokonaan. Onneksi oma lapseni ehti käymään tämän hoidon läpi ja on nyt toipumassa takaisin työelämään yli 10 vuoden sekakäytön jälkeen.

Kaikki riippuvaiset tarvitsevat lääkkeettömiä hoitoja toipuakseen riippuvuudestaan. Aineriippuvaiset tarvitsevat tämän lisäksi päihteetöntä yhteisöä ympärilleen.

Riippumatta aineriippuvuuden käyttökaaren vaiheesta tai siitä, onko kyse laillisesta vai laittomasta aineesta, jokainen tarvitsee toipuakseen lääkkeettömiä hoitoja.

Nyt julkisen sektorin toimintamalli on se, että jos on kerran erehtynyt korvauslääkkeisiin, ei lääkkeetöntä hoitoa saa. Lääkkeestä vieroitetaan kyllä ja annetaan na ryhmien yhteystiedot ja ohjataan jälkihoitoon, mutta varsinainen riippuvuus taustalta jätetään kylmästi hoitamatta, mikä aiheuttaa riskin palata takaisin laittomien päihteiden pariin.

Julkisen sektorin päihdehuolto keskittyy vain haittoja vähentäviin toimenpiteisiin ja riippuvuutta sairastavat jäävät suuri osa hoitamatta.

Läheisten hoitaminenkin on puutteellista. Määrätään lääkkeitä että kestetään kuormittavaa elämäntilannetta, eikä lainkaan ymmärretä sitä, ettei riippuvaisen läheinen halua koukuttaa itseään lääkkeisiin, vaikka ne olisi kuinka laillisesti kirjoitetulla reseptillä.

Lääkkeettömistä hoidoista pitäisi olla oma laki. Laki mikä takaisi lääkkeettömät hoidot.

On selvää että se tulee kalliiksi, mutta kalliimmaksi tulee se, että läheisetkin sairastuvat ja jopa työkyvyttömäksi asti.

Jotenkin tuntuu että THL:ssä ollaan aivan pihalla siitä, mitä on riippuvuus ja miten sitä tuloksekkaasti hoidetaan tai sitten taustalla on jonkinlainen korruptioilmiö.

Piikityshuoneet ovat vain taidokkaan markkinoinnin luoma illuusio. Suonensisäisiä käyttävä narkomaani ei lähde etsimään mitään piikityshuoneita. Piikityshuoneeksi kelpaa mikä tahansa, missä aineen saa pistettyä mahdollisimman nopeasti suoneen.

Ennemminkin ohjaisin taloudellisia resursseja hoitopolkujen kehittämiseen ja irrottaisin huumehoidot kokonaan hankintalain piiristä. Niitä tehokkaimpia lääkkeettömiä hoitoja tarjoaa kolmas sektori voittoa tavoittelematta, mutta hankintakilpailun lääkepainotteisuuden vuoksi nämä tehokkaimmat hoitopaikat jäävät kilpailutuksien ulkopuolelle.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *