Helmikuussa THL-blogissa julkaistu kirjoitus ”Huumeiden käytön rangaistavuudesta tulisi luopua” käynnisti vilkkaan julkisen keskustelun huumausainepolitiikan keinoista ja niiden vaikuttavuudesta. Sille on ollut selvästi tarvetta.
Keskustelu on osoittanut, että huumepolitiikan perusratkaisuista kyetään käymään rakentavaa ja toisia osapuolia kunnioittavaa vuoropuhelua. Näin ei ole aina ollut.
Kevään keskustelussa on korostunut kaksi teemaa. Yhtäältä on kannettu huolta huumeiden käytön aiheuttamista haitoista, toisaalta on tuotu esiin pelkoja muutosten vaikutuksista käytön yleisyyteen.
Huumehaittoja voi vähentää
Keskustelussa on laajalti jaettu se näkemys, että haittojen hillitsemiseksi tarvitaan uusia ja entistä tehokkaampia keinoja, ja on esitelty muiden maiden hyviä käytäntöjä. Moni on tukenut ajatusta siitä, että käytön rangaistavuudesta luopuminen olisi yksi tällainen keino: se voisi edesauttaa huumeiden käyttäjien hakeutumista tuen ja avun piiriin.
Kaksikymmentä maata ja 35 000 vastaaja kattavan tuoreen tutkimuksen mukaan huumeiden käyttäjien luottamus palvelujärjestelmään on selkeästi suurempi maissa, joissa käyttäjiin suhtaudutaan lievemmin säännöksin kuin maissa, joissa käyttö on tiukasti sanktioitu.
Huumekuolemien ehkäisy on mahdollista
Kansainvälisessä keskustelussa huumehaitoista on kiinnitetty huomiota Pohjois-Amerikan huumekuolemien määrään ja mietitty keinoja niiden vähentämiseksi. Yhdysvalloissa huumekuolemien lisääntyminen on julistettu kansalliseksi hätätilaksi: vuonna 2015 pelkästään opioidit aiheuttivat 39 999 yliannoskuolemaa (125/milj. as.).
Monelle on tullut yllätyksenä, että myös Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tapahtuu paljon huumekuolemia. Vuonna 2016 Suomessa kuoli välittömästi huumeiden vuoksi 194 henkilöä, mikä merkitsee 53 kuolemaa miljoonaa 15–64-vuotiasta asukasta kohden. Tämä on yli kaksi kertaa enemmän kuin Euroopan keskitaso (22/milj. as.).
Suorien vertailujen tekeminen on kuitenkin hankalaa, koska maiden välillä on eroja siinä, kuinka tarkasti ja miten huumekuolemat rekisteröidään.
Huumekuolemien ehkäisemiseksi ja kaikkein huono-osaisimpien käyttäjien hoitoonohjaukseen on toimivaksi todettuja keinoja. Valvotut pistohuoneet, joissa huumeiden käyttö tapahtuu terveydenhuollon ammattihenkilöstön läsnä ollessa, on yksi mahdollinen keino. Tiukan käyttäjäkontrollin maissa pistotilojen perustaminen on kuitenkin ollut hyvin vaikeaa.
Palvelujärjestelmää kehitettävä, ennaltaehkäisyä lisättävä
Moni on ollut huolissaan siitä, lisäisikö käytön rangaistavuudesta luopuminen huumeiden käyttöä. Lopputulos riippuu paljon siitä, millä tavalla uudistus toteutettaisiin. Se tulisi tehdä tilannetta tarkasti seuraten ja järjestelmää jatkuvasti virittäen. Huumeiden käyttäjien tuki- ja auttamisjärjestelmää tulisi kehittää ja käytön ennaltaehkäisyä lisätä.
Tutkimukset osoittavat, että harjoitetun huumausainepolitiikan tiukkuudella on melko vähän vaikutusta huumeiden käyttäjämääriin, mutta sen sijaan sillä on suuri vaikutus laittomia päihteitä käyttävien ihmisten kohteluun.
Huumepolitiikan ytimiin käyvää keskustelua on syytä jatkaa
Edellinen laaja yhteiskunnallinen keskustelu huumepolitiikan peruslinjoista käytiin yli 20 vuotta sitten, kun toistaiseksi ainoa kansallinen huumausainestrategiamme laadittiin vuosina 1996–97. Tuolloin huumepolitiikan keinovalikoimaa monipuolistettiin tilanteessa, jossa huumeiden käyttö ja haitat olivat alkaneet nopeasti lisääntyä.
Sittemmin tilanne on muuttunut monella tapaa. Käyttö on lisääntynyt ja suhtautuminen huumeisiin on entistä sallivampaa. Internetin rooli sekä huumetiedon että huumausaineiden lähteenä on kasvanut. Markkinoille on tullut satoja uusia päihdeaineita, niin kutsuttuja muuntohuumeita. Reseptilääkkeiden päihdekäyttö on limittynyt huumeiden käytön kanssa, mistä Pohjois-Amerikan opioidikriisi on traaginen ja samalla varoittava esimerkki koko Euroopalle.
Monet maat (esim. Irlanti ja Iso-Britannia) ovatkin viime vuosina uudistaneet tai ovat uudistamassa (Norja) huumestrategioitaan.
Huumausainepolitiikan tulee nojata tietoon
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on velvollisuus tehdä aloitteita kansanterveyskysymyksissä ja pohjata ne tutkimukseen.
Yhtä aikaa toteutettava huumeiden käyttäjiin kohdistuvan kontrollin keventäminen ja heidän auttamisjärjestelmänsä kehittäminen olisi sosiaalisten ja terveydellisten haittojen vähentämisen kannalta myönteinen uudistus. Alaikäisten huumeiden käyttöön, huumeiden vaikutuksen alaisena ajamiseen ja huumekauppaan tulisi jatkossakin puuttua tiukasti ja johdonmukaisesti.
Huumeiden käytön rajoittaminen ja siihen liittyvien haittojen vähentäminen ovat päämääränä yhteinen. Haasteena on löytää parhaat keinot tämän toteuttamiseen. Huumausainepolitiikkamme uudistamisesta olisi hyvä tehdä kirjaus seuraavaan hallitusohjelmaan.
Kirjoittajina Juhani Eskolan lisäksi johtaja Terhi Kilpi, tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen ja kehittämispäällikkö Tuukka Tammi.
Kirjallisuutta
Benfer, I., Zahnow, R., Barratt, M., Maier, L., Winstock, & Ferris, J. The impact of drug policy liberalization on willingness to seek help for problem drug use: A comparison of 20 countries. International Journal of Drug Policy.
Reuband, K-H. Drug Policies and Drug Prevalence: The Role of Demand and Supply. European Journal on Criminal Policy, 6 (1998): 3, 321–336.