Lähisuhdeväkivalta on yleisyytensä ja vaikutustensa vuoksi merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, joka aiheuttaa inhimillistä kärsimystä, terveyshaittoja sekä kustannuksia. Tuoreille hyvinvointialueille tarvitaan lähisuhdeväkivaltakoordinaattorit, jotta väkivaltaan voidaan puuttua monialaisesti, pitkäjänteisesti ja ennakoivasti.
Lähisuhdeväkivallan yhteiskunnalliset vaikutukset ovat merkittäviä
Tiedämme esimerkiksi kouluterveyskyselyiden ja erilaisten tilastojen perusteella, että väkivalta on lisääntynyt. Väestötutkimuksen perusteella viiden vuoden aikana 146 000 naista oli kohdannut fyysistä parisuhdeväkivaltaa. Se on aiheuttanut vuosittain 150 miljoonaa euroa suoria terveydenhuollon lisäkustannuksia. Myös sosiaali- ja oikeuspalveluissa lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden kustannukset ovat selvästi korkeampia, kuin muussa väestössä.
Tämä on vasta jäävuoren huippu, sillä läheskään kaikkea lähisuhdeväkivaltaa ei ilmoiteta poliisille eivätkä väkivaltaa kokeneet aina hakeudu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Arviolta vain 10–15 % lähisuhdeväkivallasta tulee viranomaisten tietoon. Palvelujen käyttöön vaikuttavat muun muassa se, paljonko palveluja on tarjolla ja saavutettavissa.
Lähisuhdeväkivallan ehkäisyn koordinaattori koordinoi monialaista työtä
Suomessa on annettu 2000-luvulla useita kansallisia suosituksia ja ohjeita lähisuhdeväkivaltatyön toteuttamiseksi ja koordinoimiseksi kunnissa. Myös THL on jo aikaisemmin osallistunut keskusteluun ja ehdottanut lähisuhdeväkivaltaan liittyvien rakenteiden säätämisestä lailla. Suositusten ja ohjeiden käyttöönotto on kuitenkin ollut hyvin vaihtelevaa ja puutteellista.
Uusimmat ohjeet kunnille ja hyvinvointialueille julkaistiin kesäkuussa 2022 lähisuhdeväkivallan ehkäisyn koordinaatiorakenteiden ja lähisuhdeväkivallan vastaisen toiminnan järjestämiseksi (toim. October & Laitinen). Ohjeissa todetaan, että jokaiselle hyvinvointialueelle tulee nimetä lähisuhdeväkivallan ehkäisyn koordinaattori tai vastuuhenkilö. Tehtävän tulee olla päätoiminen ja pysyvä.
Koordinaattori tekee laajaa verkostotyötä paikallisesti, alueellisesti ja kansallisesti väkivallan ehkäisemiseksi ja väkivallan seurausten hoitamiseksi. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat muun muassa kunnat, järjestöt, seurakunnat, oppilaitokset, poliisi, aluehallintovirasto, Kuntaliitto ja THL. Koordinaattori huolehtii teemoihin liittyvien kansallisten linjausten sekä ohjelmien seuraamisesta ja niiden toimeenpanon suunnittelemisesta ja toteuttamisesta alueella.
Tavoitteena on, että koordinaattorin myötä rakennetaan kivijalkaa kuntien ja alueen väkivallan ehkäisytyölle sekä edistetään asukkaiden terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta.
Etelä-Pohjanmaalla käynnistetään koordinaattorin tehtävää
Hyvinvointialueiden välillä on vaihtelua siinä, onko lähisuhdeväkivaltakoordinaattoreita jo nimetty tai aikeissa nimetä. Etelä-Pohjanmaalla on ymmärretty lähisuhdeväkivaltakoordinaattorin tarpeellisuus ja rekrytointi on tällä hetkellä käynnissä. Lähisuhdeväkivaltakoordinaattorin avulla alueen tilanne lähisuhdeväkivaltatyön osalta selkeytyy ja sen jälkeen on mahdollista tarkastella tulevaisuuden kehittämistarpeita tarkemmin.
Aluksi koordinaattorin tehtävänä on verkostoitua ja luoda yhteistyötä alueen lähisuhdeväkivaltatoimijoihin. Lähisuhdeväkivaltaan liittyvän tiedon välittäminen sekä ilmiöön liittyvä kouluttaminen ovat tärkeä osa työtä.
Koronakriisi on tuonut alueella lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn lisää haasteita. Kriisillä on laajat vaikutukset eri ikäisiin ja eri sukupuolta oleviin henkilöihin. Huolta herättää myös nuorten väkivaltarikokset, jotka ovat lisääntyneet Pohjanmaan poliisin mukaan huolestuttavasti. Vuonna 2019 Seinäjoella kirjattiin alle 18-vuotiaiden epäiltyjä pahoinpitelyrikoksia 30 tapausta kun vuonna 2021 tapauksia oli jo 90.
Koronakriisi ja väkivaltarikosten lisääntyminen ovat osaltaan vaikuttaneet tarpeeseen rekrytoida kokoaikainen lähisuhdeväkivaltakoordinaattori. Väkivaltatyöllä pyritään vähentämään ja ennaltaehkäisemään väkivaltaa, lieventämään siitä aiheutuvia haittoja ja parantamaan monialaista yhteistyötä ja tiedon saantia.
Hyvinvointialueen koordinaatio ja kuntien lähisuhdeväkivallan ehkäisyn yhdyshenkilöt Keski-Suomessa
Keski-Suomen hyvinvointialueella kehitetään tällä hetkellä väkivallan vastaisen työn rakenteita, ja sinne on nimetty väkivallan ehkäisytyön koordinaattori. Koordinaattorin toimi on sijoitettu konsernihallintoon osaksi strategisen johtamisen ja järjestämisen vastuualuetta, mikä mahdollistaa monialaisen yhteistyön tekemisen.
Hyvinvointialueen koordinaattori tarvitsee vastinparin kunnista. Kuntien yhdyshenkilöt tuntevat kuntansa tilanteen parhaiten ja tietävät painottuuko siellä esimerkiksi joku väkivallan muoto toista enemmän. Toimivaan ja tavoitteelliseen monialaiseen yhteistyöhön tarvitaan myös kolmannen sektorin, työterveyshuollon, poliisin, oikeustoimen ja hyvinvointialueilla toimivien hankkeiden (Barnahus, Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelma, TulKoti-hanke, Osaamis- ja tukikeskukset) yhteistyötä.
Hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen on monialaista yhteistyötä, joten väkivallan ehkäisytyön koordinaattori toimii asiantuntijana hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tiimissä. Laki edellyttää hyvinvointialueen neuvottelevan vähintään vuosittain yhdessä alueensa kuntien sekä muiden alueella hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien toimijoiden, kuten järjestöjen kanssa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä koskevista tavoitteista, toimenpiteistä, yhteistyöstä ja seurannasta.
Keski-Suomessa lähisuhdeväkivallan ehkäisy on osa näitä keskusteltavia aiheita. Hyvinvointisuunnitelmaan kirjataan lähisuhdeväkivallan ehkäisyn mittarit, joiden toteutumisesta ja seurannasta raportoidaan vuosittain aluevaltuustolle. Omavalvontasuunnitelmaan kuvataan näiden toimenpiteiden toteutumisen seuranta.
Tukea lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn
Väkivallan ehkäisy vaatii pitkäjänteistä työtä. THL tukee alueita käynnistämällä kansallisen lähisuhdeväkivaltakoordinaattoreiden verkoston toiminnan alkukeväästä 2023. Kaikkia hyvinvointialueita on pyydetty nimeämään jäsen verkostoon. Tarkoituksena on helpottaa alueiden välistä vuoropuhelua ja yhteistä kehittämistä. Verkostossa kuullaan toimivista käytännöistä ja toimintamalleista sekä etsitään yhdessä hyviä ratkaisuja. Syksyllä 2023 kartoitetaan miten kansalliset ohjeet ja suositukset on siihen mennessä otettu alueilla käyttöön.