Takaisin listaan

Hyvinvointikertomus on johtamisen työkalu – mutta tehdäänkö tietoon perustuvia johtopäätöksiä?

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen

Sosiaaliset tekijät hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Blogisarjan tunnuskuva.Kuntien ja maakuntien hyvinvointikertomusten yhteistä tietopohjaa määritellään parhaillaan. THL:n tehtävänä on määritellä ne minimitiedot, joita kaikkien kuntien ja maakuntien on vähintään tarkasteltava hyvinvointikertomuksissaan. Näin saadaan vertailukelpoista tietoa kuntien ja maakuntien välille. Minimitiedon lisäksi hyvinvointikertomukseen tarvitaan tietoa kunkin kunnan ja maakunnan omista asiakas- ja potilastietojärjestelmistä ja kyselyistä, kokemusasiantuntijoilta ja henkilöstöltä.

Lakisääteisessä hyvinvointikertomuksessa tulee kuvata terveyden ja hyvinvoinnin kehitystä eri väestö- ja sosiaaliryhmissä. Lisäksi hyvinvointikertomuksen tulee antaa kokonaiskuva eri hallinnonalojen roolista hyvinvoinnin rakentumisessa. Saadun tiedon pohjalta arvioidaan hyvinvointipolitiikan toteutumista sekä tunnistetaan tarpeita hyvinvoinnin edistämiseen ja palvelujen kehittämiseen. Mittaamisen tarkoituksena on näyttää, mitä on saatu aikaan.

Mittarin on kerrottava ilmiöstä laajasti

Minimitietosisältöön valittavilla mittareilla on tiukat vaatimukset. Mittareiden tulee päivittyä riittävän usein ja tiedonkeruun on oltava laadukasta. Mahdollisuuksien mukaan mittareiden on oltava saatavissa kunnittain tai vähintään maakunnittain. Lisäksi mittareita tarvitaan eri hallinnonaloilta muun muassa kulttuuri-, liikunta-, sivistys- ja teknisestä toimesta. Rakenteellinen sosiaalityö tuottaa tietoa sosiaalitoimesta terveyspalvelujen rinnalle. Minimiin ei mahdu kustakin ilmiöstä kuin muutama mittari, joten valittavan mittarin pitäisi kertoa ilmiöstä laajemminkin.

Otetaan esimerkki: ”Lonkkamurtumat 65 vuotta täyttäneillä, % vastaavanikäisestä väestöstä” -mittari kertoo murtuman lisäksi kenties ikääntyneen heikentyneestä tasapainosta, lihaskunnosta ja näkökyvystä, lääkityksestä, päihteiden käytöstä, yksinäisyydestä, väkivallasta, hoitamattomista sairauksista, huonosta ravitsemuksesta alentuneesta kognitiivisesta toimintakyvystä, asunnon ja ympäristön esteettömyydestä tai katujen hiekoituksesta. Jos jossakin ilmiössä havaitaan huonoa kehitystä, pitäisi selvittää mistä huono kehitys johtuu ja mitä pitää tehdä suunnan muuttamiseksi.

Toimintaa kuvaavia mittareita tarvitaan myös

Hyvinvoinnin tilaa eli lopputulosta kuvaavien mittareiden rinnalle tarvitaan toimintaa kuvaavia mittareita, esimerkiksi:

  • Miten kunnan eri hallinnonalat ovat yrittäneet vähentää päihteiden käytöstä syntyvää eriarvoisuutta?
  • Miten voidaan kuvata olosuhteissa tapahtuvia muutoksia, jotka vaikuttavat hyvinvointiin ja terveyteen?
  • Miten kuntalaisten osallisuutta edistetään?

Vaikuttaako tieto päätöksiin?

Sitä siis mitataan, mitä onnistutaan mittaamaan. Jos keskitytään vain olemassa oleviin mittareihin, voi olla, että jokin vaikeammin mitattava asia jää liian vähälle huomiolle. Eri toimialojen mittareita tulee kehittää ja miettiä muita tapoja kuvata hyvinvoinnin kehitystä.

Asukkaiden hyvinvoinnin edistymisen kannalta olennaista on, millainen painoarvo mitatuille tuloksille laitetaan, mitä johtopäätöksiä niistä tehdään ja mitä toimintaa se synnyttää, vai synnyttääkö. Hyvinvointiin vaikuttavan tiedon kerääminen ja hyvinvoinnin kuvaaminen on maakunnan ja kunnan kaikkien toimialojen, järjestöjen ja yritysten yhteinen tehtävä. Hyvinvointitiedon pohjalta asetetaan yhteiset tavoitteet hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle ja eriarvoisuuden vähentämiselle.

Lue lisää

Luonnokset minimitietosisällöistä

Kirjoitus kuuluu sarjaan, jossa THL:n tutkijat ja asiantuntijat pohtivat sosiaalisten tekijöiden roolia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Sarjan muut kirjoitukset:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *