Missä maassa teinipojilla on parhaat välit vanhempiinsa? Asiaa on tutkittu WHO:n koululaistutkimuksessa tänä vuonna. Tässä maassa varhaisteini-ikäisten poikien on helpompaa puhua vaikeista asioista isänsä kanssa kuin missään muussa tutkituista 42 maasta. Maalle on erityistä sekin, että poikien isä-suhteeseen ei vaikuta perheen varallisuus.
Maa ei ole Ruotsi, jossa perheen talous vaikuttaa perheen vuorovaikutukseen. Poikien on siellä sitä helpompaa puhua isälle, mitä paremmin perhe tulee toimeen. Ruotsissa vaikeneminen ei ole kultaa.
Maa on Suomi. Vaikka iän myötä suomalaispoikien suhde isään hieman haaleneekin, vielä yläkoulun päättövaiheessa suomalaispojilla on läheisemmät välit isäänsä kuin yhdessäkään naapurimaista. Koko läntisen Euroopan maista vain Islannissa ja Alankomaissa tämänikäiset pojat suhtautuvat isäänsä hieman luontevammin kuin Suomessa.
Entäs suomalaiset tytöt?
Tytöt kokevat isänsä vieraammiksi, puhevälit isään ovat etäisemmät kuin vaikkapa siskoilla Ruotsissa tai Norjassa. Iän myötä suomalaistyttöjen sijoitus kansainvälisessä vertailussa heikkenee. Lisäksi varakkaammissa perheissä isät ovat läheisempiä tyttäriensä kanssa kuin köyhemmissä perheissä.
Tutkimuksen osallistujamaat ovat pääosin Euroopasta, mutta mukana oli myös Kanada ja Israel. Sen mukaan 11-vuotiailla huonoin suhde isäänsä on ranskankielisessä Belgiassa, jossa vain kaksi kolmasosaa pojista piti isän kanssa puhumista helppona. Suomessa puhuminen oli helppoa yhdeksälle pojalle kymmenestä (92 %).
Maiden ja kulttuurien väliset vertailut ovat tunnetusti vaikeita, joten yllättävän tuloksen ilmetessä on syytä olla varuillaan. Erot voivat johtua siitä, että samalla käsitteellä on hieman eri sisältö eri maissa. Tunnettu esimerkki on terveys, jonka tavanomaista, häiriötöntä tilaa suomalainen kuvaa hyväksi, mutta venäläinen tai puolalainen normaaliksi. Jos siis ihmisiltä kysytään, onko terveytesi hyvä, suomalaiset ja venäläiset ajattelevat hieman eri asiaa. Muita mahdollisia virhelähteitä ovat käännösvirheet tai muut metodiset virheet, vaikkapa erot vastausprosenteissa.
WHO:n tutkimus perustuu tarkasti säädeltyyn kansainväliseen tutkimusprotokollaan, jolla pyritään huolellisesti minimoimaan nämä virheet. Silti yllättävää tulosta on järkevää varmentaa muualta. Vastaavia kansainvälisiä vertailuja ei ole, mutta eräissä kotimaisissa tutkimuksissa on kysytty nuorilta hieman samankaltaista tietoa. Ne osoittavat, että poikien keskusteluvaikeudet vanhempiensa kanssa ovat vähentyneet kymmenen viime vuoden kuluessa. Vastaavasti Helsingissä pojat kuvaavat perheen ilmapiirin paremmaksi kuin tytöt. Tätä mieltä pojista on 71 prosenttia.
Mikä on muuttunut?
Jos tuloksessa on perää, miksi havainto tuntuu niin yllättävältä? Vanhemmuutta tavataan käsitellä ongelmien kautta niin, että vanhempien ja vanhemmuuteen liittyvät huolet korostuvat. Paljon on puhuttu vanhemmuuden kriisistä. Niinpä on hyvin mahdollista, että hiljainen muutos isän roolissa on jäänyt havaitsematta. Nykyisät ovat yhä useammin mukana lastensa arjessa, ehkä vielä luontevammin poikien kanssa harrastuksissa kuin tyttöjen.
Vaikka isyysvapaata edelleen käyttää pidempiä jaksoja vain pieni osa isistä, ehkä lyhyetkin kaudet ovat lähentäneet sukupolvia toisiinsa. Populaarikulttuurikin tukee muutosta, sillä toiminnan ja työn kautta isyyttänsä ilmentävät miehet alkavat olla reliikkejä.
Jos ovat isät, ovat pojatkin muuttuneet. Teininpojan ei enää tarvitse harjoitella ja demonstroida miehisyyttä perinteisin keinoin, kun miehen mallit ovat laventuneet. Jalkapallotähdet ja selfiet ovat tuoneet poikien maailmaan uudenlaista esteettisyyttä. Päihdekulttuurissa näkyy uusraitistuminen, johon selitystä on haettu monikulttuurisuudesta: muualta tulevat ovat tarjonneet nuorille uskottavan mallin pysyä raittiina.
Kulttuurinen omakuvamme pitää kuitenkin sisällään mykkiä isiä, marttyyreina vaikenevia äitejä, veljessotaa unohtamatta. Voi olla aika uudistaa tätä käsitystä ja nostaa Pisa-tulosten keskustelun rinnalle puhumisen Euroopan mestaruus. Sivumennen Pisassakin on tarjolla kultamitali: tyttöjen lukutaito on OECD-maiden huippua.
Mutta se onkin toinen juttu.
Lue lisää:
Growing up unequal. Health Behaviour in School-Aged Children. WHO Europe 2016
Growing up unequal: gender and socioeconomic differences in young people’s health and well-being. Health Behaviour in School-aged Children (HBSC) study: international report from the 2013/2014 survey