”Aikoja ei saa puhelimitse eikä netissä, pakko varata paikan päällä, lääkäri vaihtuu joka kerta, aikaa 30 minuuttia. Lääkärillä ei ollut tietoa minusta tai miten lausunto kirjoitetaan, aika ei yksinkertaisesti riittänyt.”
”Varattu aikani oli peruttu ilman, että sain siitä tietää etukäteen riittävän ajoissa. Vasta odotettuani turhaan tunnin paikan päällä sain tietää ajan peruuntuneen. Uusi aika luvattiin antaa pian, nyt mennyt yli kuusi kuukautta, en ole sitä vieläkään saanut, enkä näin ollen ole päässyt palvelun piiriin.”
Terveyskeskusten asiakkaiden kommenteissa kiteytyy se viesti, minkä he haluavat kertoa palveluiden nykytilanteesta ja mihin he toivovat parannusta nyt, kun hyvinvointialueet ovat aloittaneet. Asiakkaiden kanssa asioista ovat samaa mieltä niin poliitikot kuin virkamiehetkin. Päämäärä on siis yhteneväinen, mutta keinot tavoitteiden saavuttamiseksi ovat vielä hukassa.
Henkilöstöpula vaikeuttaa hoitoon pääsyä
Palvelujen saatavuus on viime vuosien aikana mennyt yhä huonompaan suuntaan, erityisesti Etelä-Suomen väkirikkailla paikkakunnilla. Hoitoon pääsyä vaikeuttava henkilökuntapula on nyt haasteena joka paikassa – työvoimaa täytyy nykyään houkutella myös kasvukeskuksiin. Samalla hyvinvointialueellakaan asuvat ihmiset eivät pääse palveluihin tasavertaisesti, vaan toiset joutuvat odottamaan paljon kauemmin. Erot ovat olleet tiedossa jo pitkään, mutta niitä ei ole pystytty kuromaan umpeen, ja uusilla hyvinvointialueilla on edessään merkittävä työsarka.
Pysyvä hoitosuhde parantaa palvelujen laatua
Toiveet tutusta lääkäristä ja hoitajasta ovat kulkeneet asiakaspalautteissa mukana jo yli kymmenen vuoden ajan. Yhtä kauan on jatkuvuus kuitenkin hitaasti hiipunut. Edes pitkäaikaissairailla ei ole kaikilla pysyvää hoitosuhdetta: itse asiassa vain kolmasosa näistä potilaista kertoi asioivansa yleensä samalla, tutulla lääkärillä. Haasteita on myös hoitajien vastaanotoilla, sielläkin jatkuvuus on heikentynyt selvästi kahden viimeisen vuoden aikana. Kun jatkuvuus kärsii tai sitä ei ole, vaikuttaa se asiakkaan silmissä palvelun laatuun ja laskee tyytyväisyyttä palveluihin.
”Yksittäiset käynnit hoitajan luona ovat sujuneet hyvin. Kuitenkin lääkärivastaanotto ja se, että omalääkärijärjestelmää ei enää ole, tuntuu romahduttavan palvelun laadun. On järjetöntä, ettei enää ole vastuulääkäriä, joka hoitaisi monisairaiden asiakkaiden, kuten minun, asioita kokonaisvaltaisesti ja oikea-aikaisesti. Nyt hoito viivästyy ja tapahtuu hoitajan konsultoimana. Järjetön järjestelmä.”
Tällä hetkellä palvelut ovat kuitenkin voimakkaassa muutoksessa. Työ sosiaali- ja terveyspalveluissa muuttuu moniammatillisempaan suuntaan ja asiakkaan asioita voi hoitaa yhden ammattilaisen sijaan moniammatillinen tiimi. Asiakkaalla saattaa olla sote-keskuksessa myös oma yhteyshenkilö, joka asiakkaan kanssa yhdessä selvittää palvelun tarpeet ja tekee ajanvaraukset. Uudenlaisten palvelujen syntyessä myös jatkuvuuden merkitys muuttuu. Tästä herää kysymys, miten jatkuvuutta tarkastellaan tulevaisuudessa ja millainen jatkuvuus on asiakkaalle jatkossa merkityksellistä? Millaisissa tilanteissa on tärkeää, että tuttu ihminen hoitaa asiakkaan asioita? Millaisena jatkuvuus näyttäytyy pitkäaikaissairaille asiakkaille, joiden terveys vaatii säännöllistä seurantaa tai asiakkaille, joilla on useita päällekkäisiä palvelutarpeita, joita tulisi suunnitella ja toteuttaa kiireellisyysjärjestyksessä? Näihin kysymyksiin tarvitaan vastauksia asiakkailta.
Palvelun saatavuuden ja jatkuvuuden haasteita tulee korjata käsi kädessä, vaikka palvelujen saatavuutta olisikin houkuttelevaa parantaa hoidon jatkuvuuden kustannuksella. Hyvin toimiva palvelusuhde vähentää asiointia ja siten hyvä jatkuvuus tukee palvelujen riittävyyttä. Kun asiakkaalle syntyy luottavainen ja turvallinen asiakassuhde, auttaa se heti apua vaativan tilanteen syntyessä. Näin ei ajauduta siihen, että mennään esimerkiksi päivystykseen, kun muualle ei pääse ja tilanteen aiheuttama huoli käy liian suureksi.
Hienoja sanoja, mutta vain me hoitoja tarvitsevat tiedämme miten asiat pitäisi hoitaa. Ennen kuin pääsee lääkäriin , sairaus on pahentunut ja lisää akuutimpaa tullut mukaan, ainakin iäkkäämmille. Sitten on pitkä lista mukana vastaanotolla, mutta itku tulee kun lääkäri sanoo ”ei ehditä enää” sitten kotiin ja uusi soitto ja seuraavaa aikaa kolmen kuukauden jälkeen odottamaan. Moni ei jaksa vaan kärsii,
Olisiko hyvä tarkastella resursseja ja niiden oikeaa/ järkevää kohdentumista sotekeskuksilla?
Montako esim. lääk. vakanssia kunnassa on/ per väestö (onko liikaa?). Läpimenoaikojen tarkastelu esim. montako pot./lääk./työvuoro/ vastaanotto/ päivystysajat toteutuu=> resurssit täysimittaiseen käyttöön ( velvoite?). Seurantahan onnistuu jo nyt tilastointien kautta potilastietojärjestelmistä (pakollinen). Avoimuutta toimintaan esim. kuka lääkäri/ hoitaja hoitaa mitäkin palvelualuetta- tieto kuntalaisille.
Voidaanko toimijoita tarkastelun perusteella edellyttää resurssien täysimittaiseen käyttöön ( pot. määrät/ lääk/hoit/ vrk= x määrä potilaita/ lääk./hoitaja vuositasolla)- vastaanottoaikojen perusteella. Valtakunnallinen seuranta/ velvoite toteuttaa riittävää/ laadukasta palvelua kuntalaisille. Yhtenäiset käytänteet hyvinvointilaueiden sotekeskuksille esim. läpimenoaikojen suhteen.