Kuolema on aina ainutlaatuinen ja yksilöllinen. Se koskettaa paitsi kuolevaa itseään, myös hänen perhettään ja läheisiään. Kuolemaan liittyy usein pelkoa kivuista ja kärsimyksestä. Moni toivoo voivansa vain nukkua pois tai kuolevansa saappaat jalassa.
Hyvä elämä arvokkaaseen kuolemaan saakka
Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan parantumattomasti sairaan kokonaisvaltaista, aktiivista ja oireenmukaista hoitoa silloin, kun elämän pitkittäminen ei ole hoidon päämäärä. Palliatiivisen hoidon viimeistä vaihetta nimitetään saattohoidoksi.
Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tavoitteena on lievittää kipua, hallita muita oireita ja pitää yllä elämänlaatua. Myös läheisten tukeminen kuuluu hyvään hoitoon. Periaatteena on, että jokainen voisi elää voimiensa ja tahtonsa mukaista hyvää elämää, aina arvokkaaseen kuolemaansa saakka.
Hyvä palliatiivinen hoito kuuluu kaikille. Jokaisella on diagnoosista, iästä, toimintarajoitteisuudesta, kulttuuritaustasta tai asuinpaikasta riippumatta oikeus hyvään palliatiiviseen hoitoon ja arvokkaaseen elämään. WHO:n mukaan palliatiivinen hoito on ihmisoikeus.
Palliatiivinen hoito ei rajoitu sairaalaan
Valtaosa suomalaisista kuolee iäkkäinä ja asuu elämänsä viimeiset vuodet omassa kodissaan tai kodinomaisessa ympäristössä, kuten palvelutalossa. Kuoleminen on viime vuosikymmeninä tapahtunut enimmäkseen sairaaloissa ja laitoksissa. Palvelutalossa tai kotona kuoleminen on yleistynyt, mutta edelleen ikäihmisten tavallisin kuolinpaikka on terveyskeskuksen vuodeosasto tai sairaala.
Iäkkään, parantumattomasti sairaan ihmisen kuolema on luonnollista, ja kuolevan hoidosta ja hoivasta huolehtiminen kuuluu terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisten työhön. Palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa annetaan joka puolella terveydenhuoltoa, niin erikoissairaanhoidossa kuin perusterveydenhuollossakin, mutta myös sosiaalihuollon asumispalveluyksiköissä ja kotona.
Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus valita, missä haluaa kuolla. Jos elämän viimeiset vaiheet voidaan, osataan ja uskalletaan hoitaa siellä missä ihminen on, vältetään tarpeettomia siirtoja kotoa tai kodinomaisesta hoidosta sairaalaan kuolemaan.
Turvallinen ympäristö tukee elämän loppuvaihetta
Usein ajatellaan, että kaikki kuolevat kokevat kipuja ja tarvitsevat paljon kipulääkkeitä sekä erityistason palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa. Monesti tehostetussa palvelutalossa asuvilla iäkkäillä ihmisillä kuolema tapahtuu kuitenkin vähitellen hiipuen, aika vain tiimalasissa loppuu.
Iäkkäistä huolehtivat hoitajat huomaavat tutun asukkaan voinnin heikkenemisen ja tunnistavat, milloin hän on lähestymässä elämänsä loppuvaihetta. Silloin on tärkeää pysähtyä ja olla läsnä. Kuunnella ja auttaa tarpeiden mukaan. Tehdä jäljellä olevasta elämästä niin hyvä kuin mahdollista, ja muistaa myös läheiset. Monille on turvallista kuolla, kun tutut ihmiset kulkevat rinnalla loppuun saakka. Tämä on tärkeää erityisesti muistisairaiden kohdalla.
Myönteinen palliatiivinen hoitokulttuuri rakentuu hoitohenkilökunnan osaamisesta ja asenteista. On osattava arvioida oireita ja huolehdittava, että jokainen saa tarpeisiinsa vastaavaa apua viiveettä. On oltava kykyä ja rohkeutta kuunnella herkällä korvalla ja valmius kuolevan ihmisen ja hänen läheistensä arvokkaaseen ja myötätuntoiseen kohtaamiseen. Kohtaaminen ei ole aina helppoa − myös työntekijät tarvitsevat tukea ja osaamisen vahvistamista.
Oikeita asioita, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa – eritasoista hoitoa tarvitaan
Aina kuolema ei ole iäkkäillekään helppo, vaan aiheuttaa kärsimystä ja kipua. On tärkeää tunnistaa, koska laadukas hoito vaatii erityistason palliatiivisen hoidon tukea ja osaamista. Erityistason hoito voidaan jalkauttaa kotihoitoon ja asumispalveluyksiköihin kotisairaalan turvin tai hoitoa voi saada myös palliatiiviseen hoitoon erikoistuneissa yksiköissä.
Hyvissä ajoin tehty elämän loppuvaiheen ennakoiva hoitosuunnitelma, jossa määritellään myös toimenpiteet muuttuvien tilanteiden varalle, luo edellytykset hyvälle hoidolle. Suunnitelmaan kirjataan hoitolinjaukset ja hoidon rajoitukset, hoitotahto sekä se miten mahdollisia kipuja tai muita oireita hallitaan, milloin konsultoidaan lääkäriä tai missä tilanteissa on tarpeellista siirtyä saattohoitoon sairaalaan tai palliatiivisen hoidon yksikköön.
Keskustelua hyvästä elämästä tulisi käydä hyvissä ajoin, ei vasta kuoleman lähestyessä. Keskustelussa kartoitetaan iäkkään elämän viimeisiin kuukausiin, viikkoihin ja päiviin liittyvät toiveet, mieltymykset ja mahdolliset pelot. Varhainen keskustelu on erityisen tärkeää, kun ihmisellä on etenevä muistisairaus. Silloin toiveet voidaan selvittää kun ihminen voi ne vielä itse kertoa.
Kuolema voi olla kaunis
Lähdön hetkiä on yhtä monta erilaista kuin on meitä ihmisiäkin. Toiveet rauhallisesta ja kivuttomasta kuolemasta eivät ole turhia. Vielä viimeisissä hetkissäkin on paljon elämää.
Ennakoinnilla näihin hetkiin voidaan vaikuttaa ja pyrkiä tekemään niistä parhaat mahdolliset jokaiselle ihmiselle. Tämä on palliatiivisen hoidon tärkeä päämäärä.
Palliatiivista hoitoa kehitetään valtakunnallisesti
Palliatiivisen hoidon asiantuntijaryhmä on antanut suositukset palliatiivisen hoidon järjestämiseksi sekä laatinut laatukriteerit hoidon eri tasoille. Kehittämistyö jatkuu edelleen suositusten jalkauttamisella käytäntöön sekä kehitettyjen hyvien käytäntöjen, kuten palliatiivisen kotisairaalatoiminnan levittämisellä. Lisäksi työssä kehitetään kansallista tietopohjaa palliatiivisen hoidon ja saattohoidon laatu- ja vaikuttavuustiedon keräämiseen ja toiminnan seurantaan.
Alueellisesti palliatiivista hoitoa kehitetään myös osana Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmaa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten perustason osaamisen vahvistamiseksi käynnistyy verkkokoulu vuoden 2021 alussa.
Lue lisää:
EAPC 2009. White Paper on standards and norms for hospice and palliative care in Europe: part 1, Recommendations from European Association for Palliative Care. European Journal of Palliative Care, 2009.
EAPC. 2010. White Paper on standards and norms for hospice and palliative care in Europe: part 2, Recommendations from European Association for Palliative Care. European Journal of Palliative Care, 2010.
World Health Organization 2011. Palliative care for older people: Better practices. Edited by Sue Hall, Hristina Petkova, Agis D. Tsouros, Massimo Costantini and Irene J. Higginson.
Worldwide palliative care alliance. WHO Global Atlas of palliative care at the End of Life. 2014