Kielen ja kulttuurin huomioiminen on osa alkuperäiskansoihin kuuluvien henkilöiden moninaisuuden arvostamista

”Kukaan meistä ei ole syntynyt vain yhteen identiteettiin”, totesi YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien erityisraportoija Gerard Quinn pohjoismaisessa webinaarissa ”Alkuperäiskansat, kieli, kulttuuri ja elämänkulku” 31.8.–1.9.2021. Webinaarissa keskityttiin alkuperäiskansoihin kuuluvien vammaisten ja muistisairaiden henkilöiden oikeuksiin sekä kieli- ja kulttuurisensitiivisten palvelujen tärkeyteen.

Intersektionaalisessa ihmisoikeustyössä ihminen nähdään kokonaisuutena

Quinn puhui tilaisuudessa intersektionaalisuuden huomioimisesta tämän päivän ihmisoikeustyössä. Intersektionaalisuus tarkoittaa, että meidän jokaisen asemaan vaikuttavat useat tekijät, kuten sukupuoli, kieli, vamma, uskonnollinen tai etninen tausta. Näihin tekijöihin voi liittyä etuoikeuksia tai ne voivat altistaa syrjinnälle. Ne vaikuttavat asemaamme yhteiskunnassa sekä erikseen että yhdessä.

Perinteisesti yksilön asema ja mahdollisuudet yhteiskunnassa on nähty yhteydessä siihen, mihin ryhmään hän katsoo kuuluvansa. On puhuttu vaikkapa naisten oikeuksista ja vammaisten henkilöiden oikeuksista. Näin ajatellen jää kuitenkin huomiotta se, että henkilön elämänkulkuun vaikuttavat erilaiset tekijät ja että hän voi samanaikaisesti kuulua esimerkiksi useisiin ryhmiin, jotka vaikuttavat hänen oikeuksiinsa ja identiteettiinsä.

Quinn totesi, että intersektionaalisuuden huomioiminen merkitsee syvempien kysymysten esittämistä kuin kysymällä ”miten minua on kohdeltu verrattuna yhteen ryhmään”. Moninaisuuden huomioiminen pakottaa meidät tarkastelemaan, miten olemme päätyneet siihen, missä olemme, mitä olemme tehneet ja ottamaan huomioon kokemuksemme elämänkaaremme aikana. Ihmisoikeustyössä intersektionaalisuus tarkoittaa ihmisen yksilöllisen tilanteen huomioimista, kun esimerkiksi arvioidaan hänen riskiään joutua syrjityksi.

Saamelaisten kieli ja kulttuuri eivät rajoitu valtioiden rajoihin

Suomen ja EU:n ainoa oikeudellisesti tunnustettu alkuperäiskansa on saamelaiset. Terveydenhoitaja Elle Aikio kertoi webinaarissa, että saamelaiset ovat kulttuurisesti yksi kansa, jonka kotiseutualue jakautuu neljän eri maan alueelle: Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän. Suurin osa saamelaisista on eri tavoin monikielisiä. Valtiot ovat jakaneet heidän kulttuurialueensa ja sen yhdeksän eri saamen kieltä valtioiden rajojen mukaisesti, mikä on alkuperäiskansan näkökulmasta keinotekoinen jako. Suomessa käytetään virallisina saamen kielinä pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltan saamea.

Neljän eri valtion lainsäädännöt vaikuttavat saamelaisten arkeen, kuten elinkeinon harjoittamiseen ja palvelujen saatavuuteen. Jotkut saamelaisista esimerkiksi käyttävät sosiaali- ja terveyspalveluja yli valtioiden rajojen tai joidenkin suku asuu rajan toisella puolella. Korona-epidemian aikana valtioiden väliset matkustusrajoitukset ovat voineet hankaloittaa vaikkapa rajan toisella puolella asuvan muistisairaan sukulaisen auttamista.

Yhdenvertainen kohtelu edellyttää kaikkien perusoikeuksien huomioimista

Ihmisoikeuskeskuksen asiantuntija Sanna Ahola kertoi, miten ikääntyneiden vammaisten ja muistisairaiden henkilöiden ihmisoikeuksia saatetaan loukata sosiaali- ja terveydenhuollossa. Näin käy esimerkiksi silloin, jos heidän perusoikeuksiaan rajoitetaan ilman lainsäädännön tukea esimerkiksi rajoittamalla mielivaltaisesti heidän liikkumisvapauttaan.

Muistisairaan saamelaisen henkilön kohdalla yhdenvertaisuus ei kuitenkaan välttämättä toteudu, vaikka hänen oikeuksiinsa vammaisena tai pitkäaikaissairaana henkilönä kiinnitettäisiin huomiota. Hänen kohdallaan on pohdittava lisäksi, miten toteutuvat vaikkapa kielelliset oikeudet. Esimerkiksi Suomessa saamelaisilla on oikeus käyttää äidinkieltään viranomaispalveluissa ja oikeustoimessa. Oikeus rajoittuu suurelta osin vain Sápmin alueelle, eli saamelaisten kotiseutualueelle, minkä vuoksi alueen ulkopuolella asuvat eivät välttämättä saa palveluja äidinkielellään.

Kuuntele ja kunnioita asiakkaan kertomusta

Kielen ja kulttuurin merkitys korostuu erityisesti silloin, kun kognitiiviset taidot, kielellinen ilmaisu tai ymmärtäminen on alentunut, kuten muistisairauden edetessä. Hoitotilanteissa, palvelutarpeen arvioinnissa ja kognitiivisissa testeissä tällaiset erehdykset voivat johtaa vääränlaisen hoidon tarjoamiseen.

Apulaisprofessori Margaretha Uttjek Uumajan yliopistosta puhui kielen ja kulttuurin merkityksestä asiakastyöskentelyssä. Uttjek on tutkimustyössään saamelaisten parissa kohdannut henkilöitä, jotka kertoivat tulleensa väärinymmärretyiksi, koska ammattihenkilö tulkitsi asiakkaan kertomusta oman kulttuuritaustansa näkökulmasta.

Monien voi olla vaikea ilmaista itseään tai kertoa tilanteestaan ja oman kulttuurinsa erityispiirteistä vieraalla kielellä, jossa ei välttämättä ole sanoja kaikille oman kulttuurin termeille. Kuvittelepa vain Suomessa kasvanutta henkilöä kertomaan loskasta ja räntäsateesta espanjalaiselle espanjaksi.

Voi myös olla, ettei äidinkielessä käytetä samoja sanoja, joita vieraassa kielessä käytetään, koska aiheesta ei ole ollut tapana puhua tai aihe on niin uusi, ettei sanoja ole.

Tullakseen oikein ymmärretyiksi myös sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjinä, alkuperäiskansojen edustajien pitäisi saada puhua omaa äidinkieltään ja kertoa omassa kulttuurissaan koetuista asioista joutumatta selittämään kulttuuritaustaansa kuulijalle. Palveluntarjoajan pitäisi pystyä toimimaan kulttuurisensitiivisesti tiedostaen, että hän peilaa omia kulttuurisia tottumuksiaan ja arvojaan toisen kulttuuriin tottumuksiin ja arvoihin.

Kielen ja kulttuurin merkitys on tärkeää huomioida palvelurakenteessa, hoito- ja asiakaspalvelutyössä ja sosiaali- ja hoitoalan koulutuksessa. Nykyisin on onneksi alettu entistä enemmän kiinnittää huomiota siihen, että hoito ja hoiva ottaisi huomioon henkilön elämänkulun ja yksilön moninaisuuden.

Tulevaisuuden visio

Ristenrauna Magga, Sámisosterin toiminnanjohtaja, vetosi loppukommentissaan, ettei saamelaisten aina tarvitsisi perustella, miksi he haluavat käyttää omaa kieltään, miksi heidän kulttuuritaustansa on tärkeä ja miksi kulttuuri ja elämäntapa pitäisi ottaa huomioon palveluja suunniteltaessa ja järjestettäessä. Pitäisi olla itsestäänselvyys, että sosiaali- ja terveydenhuollon työskentelytapa mukautetaan saamelaiskulttuuriin ja elinympäristöön sopivaksi saamelaisten kanssa toimittaessa. Valtion talousarvioon tarvitaan korvamerkittyjä varoja tätä varten, peräänkuulutti Magga.

Lue lisää:

One’s own language and culture are keys to understanding and self-determination, Handbook on Disability Services

Webinaari alkuperäiskansoihin kuuluvien vammaisten ja muistisairaiden henkilöiden oikeuksista ja palveluista, Sosiaali- ja terveysministeriö

Äidinkielen ja kulttuurin huomioiminen palveluissa on oleellista alkuperäiskansoihin kuuluville vammaisille ja muistisairaille henkilöille, Vammaispalvelujen käsikirja

Saamelaisten vammaisten henkilöiden oikeuksien huomioiminen, Vammaispalvelujen käsikirja

Kirjoitus on osa Vammaisuus yhteiskunnassa -blogisarjaa

Vammaisuus yhteiskunnassa -blogisarja käsittelee vammaisuuteen ja vammaispalveluihin liittyviä ilmiöitä yhteiskunnassamme. Käsitys vammaisuudesta on muuttunut ajan saatossa.  Tänä päivänä tärkeitä asioita ovat mm. ihmisoikeudet, osallisuus, itsemääräämisoikeus, esteettömyys ja saavutettavuus.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.