Lastensuojelu arvioi lapsen tilannetta eri tavoin asiakkuuden alusta saakka. Kyse ei ole vain siitä, onko lapsen turvallista olla kotona vai esimerkiksi sijoitettuna. Laadukas arviointi on lapsikeskeinen, lapseen ja vanhempaan luottamusta rakentava prosessi, joka kokoaa ja analysoi lapsen tilannetta koskevaa tietoa. Se tapahtuu niin lasta kuin perhettäkin kuullen ja kunnioittaen, mutta samalla siten, että tiedon kokoaminen ja analyysi on tutkimustiedon ohjaamaa. Laadukas arviointi tuottaa myös perheelle oivalluksia.
Lapsen turvallisuuden sekä hyvän kasvun ja kehityksen varmistaminen ei ole yksiselitteinen tehtävä. Esimerkiksi aivotutkimus osoittaa, että lapselle ero vanhemmista on raskas ja stressaava kokemus. Samalla tiedetään, että lapselle tärkeintä on se, miten hänet nähdään siellä, missä hän elää. Turvallisuus, toimijuus (kyky vaikuttaa omiin asioihinsa) ja myönteinen minäkuva kehittyvät vuorovaikutuksessa hänen ja hänen perheensä ja muun kasvuympäristön välillä. Jos lapsi sijoitetaan, olennaista on se, kuinka hänet nähdään sijoituspaikassa. Uskotaanko häneen, rakastetaanko häntä ja vahvistetaanko positiivista resilienssiä.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä joutuu arvioimaan, miten lastensuojelun toimenpiteet vaikuttavat lapseen. Painavin arviointitehtävä koskee sitä, onko sijoittaminen lapsen edun mukaista.
Sosiaalityöntekijä joutuu sijoituspäätöstä tehdessään tekemään eräänlaista ennakkoarviointia siitä, mitä sijoituksen aikana tulee tapahtumaan. Hän joutuu samalla pohtimaan, miten lasta ja vanhempia tuetaan sijoituksen aikana ja mikä voisi olla lapsen edun mukainen jatkosuunnitelma.
Lastensuojelua viranomaistyönä ohjaavat monet lait, keskeisimpänä lastensuojelulaki. Lapsen suojelun kannalta on olennaista, että työskentelyssä kuullaan ja nähdään aidosti asiakaslapsi ja se systeemi, jossa hän elää. Systeemillä tarkoitetaan esimerkiksi perhettä, sukua, kouluyhteisöä tai vaikkapa lapsen elämässä olevia ammattilaisia. Työ ei saa olla liian vanhempikeskeistä, vaikka vanhempia tukemalla saadaan tukea myös lapselle.
Lastensuojelutyö on tilanneherkkää ja monimuotoista, koska tilanteet perheissä vaihtelevat ja muuttuvat jatkuvasti. Systeemisessä työotteessa työskennellään esimerkiksi sukupuun ja verkostokartan avulla tarkastellen lapsen paikkaa osana omaa perhettä, sukua, kaverisuhteita ja vaikkapa koulua.
Perhesysteemiä tutkimalla voidaan hahmottaa, mihin interventio tulee suunnata. Parasta on, että tätä työtä tehdään vuorovaikutuksessa perheen jäsenten kanssa. Kun perhe hahmottaa oman systeeminsä, jossa he elävät, he voivat oivaltaa jotakin uutta elämästään ja tuen muotoja voidaan suunnitella yhdessä. Riskitilanteissa lastensuojelun sosiaalityöntekijä voi kuitenkin joutua toimiminaan nopeasti tilanteen rauhoittamiseksi ja lapsen suojelemiseksi. Senkin jälkeen työ kuitenkin jatkuu lapsen ja lähiverkoston kanssa. Mukana on usein myös muiden alojen ammattilaisia.
Vaikuttavan työn mittarit sitouttavat myös organisaation johtoa
Lastensuojelussa ei ole vakiintuneita mittareita, eikä yhteisymmärrystä hyvästä työn lopputuloksesta. Lapsen suojelu on usein ristiriitaista, eikä helppoja ratkaisuja ole. Tutkimustieto kertoo, että hyvä vuorovaikutussuhde työntekijän ja asiakkaiden välillä kannattelee pitkälle myös vaikeiden asioiden käsittelyssä.
Scott Miller on kehittänyt näyttöön perustuvan mittarin tukemaan yhteistyösuhteen (allianssin) kehittymistä. Mittari on kehitetty tukemaan palautetietoista työskentelyä. Pohjana on ajattelutapa nimeltä Feedback-informed Treatment (FIT). Se on kehittynyt terapian piirissä, mutta lähestymistavalla ja mittareilla on sovellettavuutta laajemminkin. Suomessa mittareita on hyödynnetty mielenterveystyössä, mutta ei systemaattisesti lastensuojelussa.
FIT- mittareissa on kyse siitä, että työntekijä voi ottaa työssään huomioon asiakkaan kokemuksen ja suunnata työskentelyä sen mukaisesti. Toisaalta hän voi huomioida asiakkaan oman hyvinvoinnin kokemuksen.
FIT-mittareita on kaksi, joista toinen, neljän kohdan mittari (SRS) keskittyy työskentelysuhteeseen. Siinä kysytään tapaamisen päätteeksi:
- olenko kokenut tulevani kuulluksi, ymmärretyksi ja kunnioitetuksi
- olemmeko työstäneet asioita, jotka ovat olleet minulle tärkeitä
- kuinka työntekijöiden työtapa sopi minulle
- sekä yleisarvio tapaamisesta.
Lomakkeet on tarkoitettu sekä vanhemmille että lapsille. Lapsille ja nuorille on omat versionsa, joissa käytetään hymynaamoja. Lomakkeiden sijaan voi käyttää myös digitaalista sovellusta.
Outcome Rating Scale (ORS) puolestaan on neljästä janasta koostuva mittari, jossa vastaaja merkitsee kokemuksensa omasta voinnistaan, ihmissuhteista, sosiaalisesta toimintakyvystä ja elämäntyytyväisyydestä viimeisen viikon osalta janalle, jolla vastaus voi saada arvon välillä 0–10. ORS on todettu toimivaksi ja käytännölliseksi muutoksen arviointivälineeksi myös nuorilla.
Tilanteessa, jossa on rauha työskennellä perheen kanssa kohti kestävää muutosta, mittarien käyttö voi tuoda yhteistyöhön uutta vahvistusta. Lastensuojelun konteksti asettaa omat haasteensa, mutta kansainvälinen tutkimus osoittaa myös lastensuojelun osalta, että mittarien käyttö voi auttaa vahvistamaan työskentelysuhdetta vaikeissakin tilanteissa.
Ennen kaikkea se suuntaa katsetta yhteen vaikuttavuuden kannalta keskeisimpään kohtaan; työskentelysuhteeseen ja sen toimivuuteen. Mittarin tuloksia tulee hyödyntää työntekijän oman työn tueksi. Lisäksi vaikuttavuuden mittareiden avulla organisaation johto asettuu tukemaan ihmissuhdeperusteista työtä lastensuojelussa.
THL aloittaa FIT-mittareiden pilotoinnin lastensuojelussa syksyllä 2021.