Karanteeni ja eristys ovat tärkeitä pandemian rajoituskeinoja, mutta niiden kokeminen omakohtaisesti ei ole mutkatonta. THL:n tekemissä laadullisissa haastatteluissa (64 haastattelua) kävi ilmi, että ihmiset kokivat eristyksen monin tavoin. Karanteeniaikana haastatellut tunsivat muun muassa epävarmuutta, ikävystymistä tai huolta terveydestään.
Haastatellut kertoivat, että he jakoivat kokemuksiaan ahkerasti vertaistukiryhmiensä kautta. Tämä mahdollisti keskustelun myös karanteeniin ja eristykseen liittyvistä huolista. Vertaistukiryhmien avulla rakennettiin myös yhteishenkeä, ”yhdessä tästä selvitään”.
Moni kertoi leimautumisesta tai leimautumisen peloista karanteenin aikana ja sen jälkeen
Moni karanteenissa ja eristyksissä oleva kertoi leimautumisesta tai leimautumisen peloista eli stigmoista, jotka johtuivat viruksen leviämisen pelosta sekä tartunnasta syyllistämisestä. Ne vaikeuttavat kanssakäymistä ystävien ja tuttavien kanssa etenkin karanteenin ja eristyksen jälkeen sekä lisäsivät stressiä.
Stigmat johtivat myös haluttomuuteen kertoa koronaviruksesta muille. Haastatellut kertoivat kohdanneensa juoruilua, yliuteliaisuutta, etääntymistä tai ystävien haluttomuutta olla kanssakäymisessä heidän kanssakaan, myös karanteenin ja eristyksen päättymisen jälkeen. Leimaamista kohdattiin myös sosiaalisen median foorumeilla sekä perinteisen median kirjoituksissa ja ohjelmissa.
Sen lisäksi karanteenissa ja eristyksessä olevat saattoivat leimata itseään erityisesti karanteenin jälkeen, koska he pelkäsivät olevansa edelleen tartuttavia.
”Olin toivonut, että kun karanteeni on ohi ja kun olen parantunut, niin elämä palaa normaaliin, mutta niin ei ole käynyt. Pelkään edelleen, että saatan tartuttaa koronan muihin.” (Lapsiperheen äiti)
Kuitenkin monet karanteenissa ja eristyksessä olevat uskoivat, että he voivat suojella itseään stigmoilta seuraamalla karanteeniohjeita tarkkaan tai vakuuttamalla itselle ja muille, että he itse eivät voineet tarunnalleen mitään, se ei ollut heidän syynsä.
Stigmaa voi vähentää esimerkiksi sanavalinnoilla
Alle olemme koonneet vinkkejä, miten esimerkiksi eristyksissä ja karanteenissa olevien läheiset ja koronaepidemiasta viestivät voivat vähentää stigmoja.
Suosituksia karanteenisissa ja eristyksissä olevien ihmisten läheisille
- On hyvä olla tietoinen omista asenteista, jotka saattavat vaikuttaa käyttäytymiseen karanteenissa tai eristyksissä olevia kohtaan.
- Faktatietoon nojaaminen ja faktatiedoista muille kertominen on tärkeää, sillä näin vähennetään turhien negatiivisten huhujen leviäminen karanteenissa tai eristyksissä olevista läheisistä.
- Fokusoimalla keskustelu positiiviseen, negatiiviset koronaan liittyvät mielleyhtymät karanteeniin ja eristykseen vähenevät. Keskustelun fokusointi positiiviseen vähentää myös huhujen levittämistä.
Suosituksia koronaepidemiasta viestiville
- Viestinnässä kannattaa käyttää esimerkkeinä eri-ikäisiä miehiä ja naisia sekä eri etnisten taustojen omaavia ihmisiä, jotta välttää leimaamasta tietynlaisia ihmisiä. Kannattaa myös välttää sairastuneiden ja altistuneiden etnisen taustan tai kansallisuuden raportoimista.
- On hyvä, että käyttää viestinnässä yksinkertaista kieltä ja välttää kliinisiä termejä, jotka voivat luoda väärinkäsityksiä ja sen kautta negatiivisia mielikuvia.
- On myös hyvä pohtia, miten käytetään sanoja, joilla on negatiivinen mielleyhtymä, kuten eristys, karanteeni, altistunut, epäily, tapaus. Niiden negatiivisuutta voi vähentää avaamalla sanojen merkitystä. Esimerkki: Altistunut, jolla ei siis ole todettu koronavirusta.
- Viestintä on positiivisempaa kuin käytetään positiivisia termejä. Esimerkiksi on positiivisempaa puhua ihmisistä, joilla on koronavirus eikä koronatapauksista tai koronan uhreista. On myös suotavaa, että ei puhuta ihmisistä, jotka ovat saaneet tai hankkineet koronaviruksen tai ihmisistä, jotka levittävät virusta, koska se kuulostaa viruksen tahalliselta levittämiseltä.
- On myös turhaa raportoida yksittäisten ihmisten tartuntoja ja niiden syitä tai spekuloida tartuntaketjujen syillä tai niihin liittyvillä tapauksilla. Sen sijaan voi keskittyä siihen, miten jokainen voi suojella itseään virukselta.
- Voi myös nostaa keskustelussa esiin, jos koronaviruksen saaneet tai sille altistuneet nostetaan negatiivisesti esiin julkisessa keskustelussa.
- Viestinnän apuna voi käyttää tunteita, joita voi herätellä esimerkiksi metaforien kautta. Voi myös kertoa positiivisia tarinoita henkilöistä, jotka ovat kokeneet koronaviruksen. Näin viestinnän kautta voi osoittaa tukea ja kannustusta heille.
Jokainen karanteenissa oleva ansaitsee meidän kaikkien arvostuksen tartuntaketjujen katkaisijana!
Lue lisää:
COVID-19-stigman ja -karanteenin sekä eristyksen kokemuksia pääkaupunkiseudulta. Työpaperi 30/2020. THL.