Tupakansavulle altistuminen on vähentynyt Suomessa merkittävästi lakisääteisten tupakointikieltojen myötä. Kiellot kohtasivat aikanaan suurtakin vastustusta, mutta niiden hyödyt on osoitettu kerta toisensa jälkeen. Nykyisin savuttomista ympäristöistä on tullut arkipäivää ja odotusarvo – kuten terveyden näkökulmasta kuuluukin.

Asuinyhteisöjen kohdalla on kuitenkin ajauduttu erikoiseen tilanteeseen. Parveketupakointikiellolla on ollut väestön enemmistön tuki jo vuosikausia. Silti tupakkalakiin ei ole saatu toimivaa kieltoa. Sekä taloyhtiöt että viranomaiset kokevat nykyisen hakuprosessin työlääksi. Viranomaiset saavat toistuvasti yhteydenottoja kansalaisilta, joiden terveys ja asumisviihtyvyys kärsivät naapurista kulkeutuvan tupakansavun takia. Lisääntynyt etätyöskentely sekä poikkeuksellinen hellekesä ovat tehneet tilanteesta osalle sietämättömän.

Lakimuutosten vaikutusten arvioinnissa on tähän saakka painottunut niiden asukkaiden näkökulma, jotka eivät heikentyneen toimintakyvyn vuoksi voi poistua asunnostaan ulos tupakoimaan. Tällöin pienen ryhmän edut – mahdollisuus jatkaa tupakointia kotona – menevät suuremmalle ryhmälle koituvien haittojen edelle. Esimerkiksi yli 75-vuotiaiden joukossa päivittäin tupakoivien osuus oli vuonna 2020 vain kolme prosenttia. Jos tätä ryhmää rajataan nimenomaisesti asunto-osakeyhtiöissä asuviin, liikkumisrajoitteisiin henkilöihin, se pienentynee entisestään. On todennäköistä, että toimintakykyrajoitteisissa on enemmän tupakoimattomia, jotka eivät pääse kodistaan pakoon tupakansavulta.

Taloyhtiön mahdollisuus puuttua tupakointiin kaikissa sisätiloissa ja parvekkeilla on lisäksi paloturvallisuuskysymys. Tupakoinnin jatkamisen mahdollistaminen asettaa jälleen vähemmistön edut enemmistön turvallisuuden edelle. Taloyhtiössä tulipalon ja sen sammutustöiden aiheuttamat vahingot koskettavat usein useampaa kuin yhtä asuntoa.

Tupakansavu ei kuulu taloyhtiöön

THL on lausunut sekä asunto-osakeyhtiölain arviomuistion että tupakkalain muutosesitysten yhteydessä, että lainsäädännön tulisi suojata tupakansavulle altistumiselta mahdollisimman kattavasti. Erityisen tärkeää on ehkäistä altistumista haavoittuvissa ryhmissä, kuten lapsilla, iäkkäillä ja pitkäaikaissairailla. Erityisesti keuhko- ja hengityssairauksista kärsivillä jo vähäinen tupakansavulle altistuminen voi vaikuttaa kielteisesti terveyteen ja hyvinvointiin pahentamalla oireilua ja vaikeuttamalla hoidon onnistumista. Oman kodin tulisi olla kaikille se turvallisin paikka olla.

Tupakoinnin lopettamisen terveyshyödyt koskettavat kaikenikäisiä. Enemmistö tupakoijista myös haluaa lopettaa. Useat toimijat tarjoavat lopettamiseen tukea ilmaiseksi ja vieroituslääkkeiden kulujen korvaamiseen on mahdollisuuksia. Tupakointikielto ei näin ollen aseta esimerkiksi vähävaraisia asukkaita kohtuuttomaan tilanteeseen.

Ratkaisuja tilanteeseen on jo ehdotettu. Yksi niistä on tupakointikiellon salliminen taloyhtiöissä enemmistöpäätöksellä. Sitä ovat esittäneet myös kiinteistöalan ammattilaiset ja ehdotuksella on ollut laaja tuki. Kaikkia ongelmatilanteita se ei välttämättä vieläkään ratkaisisi, mutta lakisääteisiä tupakointikieltoja on aina laajennettu asteittain. Nyt olisi korkea aika ottaa seuraava askel asuinyhteisöjen tupakointikieltojen osalta.

Lue lisää

THL:n lausunto: Asunto-osakeyhtiölain muutostarvetta koskeva arviomuistio (pdf)

THL:n lausunto: Tupakkalain muutos (pdf)

Tupakka- ja nikotiinituotteiden lopettajille suunnattu www.lopetan.fi-sivusto (thl.fi)

1 kommentti

  1. Parveketupakointikieltojen tuen määrää ei ole Suomessa tutkittu, joten siitä ei voida sanoa varmuudella mitään. Naapurin tupakoinnista häiriintyvien ihmisten joukko lienee kohtalaisen pieni, ainakin päätellen kieltolakia vaativista kansalaisaloitteista. Niitä on tehty peräkanaa vuodesta toiseen, mutta kannatus on ollut vähäistä (parin tuhannen luokkaa).

    Jotkut saattavat pitää naapurin parveketupakointia viihtyvyyttä haittaavana asiana, mutta terveydelle siitä ei koidu minkäänlaista riskiä. Satunnainen ilmassa leijuva tupakanhaju ei ole terveysriski. Passiivinen tupakointi saattaa konkretisoitua sellaiseksi, jos asuu tupakoivan henkilön kanssa samassa taloudessa useita vuosia (kymmeniä vuosia). Vähäisen altistumisen aiheuttamasta terveyshaitasta ei ole saatu tieteellistä näyttöä.

    Vertailu ”pieni ryhmä vs iso ryhmä” on harhaanjohtava. Vastakkain eivät ole tupakoitsijat (20%) ja tupakoimattomat (80%), vaan kaksi vähemmistöä: tupakoitsijat ja parveketupakoinnista häiriintyvien ihmisten joukko, joka lienee melko pieni (muutaman prosentin luokkaa). Kyse siis siitä annetaanko pienen hajuherkkien, ja viihtyvyyden jonkinasteisesta laskusta häiriintyvän, joukon määrittää rajoja sille miten omassa asunnossa saa käyttäytyä.

    THL:n lausunnossa on jostain syystä lähdetty liikkeelle terveysnäkökulmasta, vaikkei sitä voida perustella tieteellisesti. Ulkoilmassa satunnaisesti leijaileva tupakansavu ei aiheuta terveydelle haittaa siinä määrin, että sitä voitaisiin pitää terveysongelmana.

    Lopettamisen tuen ja lääkehoitojen teho on kohtalaisen heikko, joten ne eivät vähennä kieltojen kohtuuttomatta käytännössä minkään vertaa. Tekstissä annetaan niiden toimivuudesta liian ruusuinen kuva.

Vastaa käyttäjälle T.T Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.