Synnyttämiseen liittyy suuria tunteita, poliittista taistelua ja ristiriitaisia käsityksiä. Kotona synnyttäminen on toisille naisen ja perheen hyvinvoinnin ja itsemääräämisoikeuden tae, toisille tarpeetonta naisen ja syntyvän lapsen terveyden vaarantamista.
Suomessa kotisynnytykset ovat harvinaisia: vuonna 2013 THL:n syntyneiden lasten rekisteriin ilmoitettiin 23 kotisynnytystä eli 0,02 % kaikista synnytyksistä. Myös muissa Pohjoismaissa kotisynnytykset ovat suhteellisen harvinaisia: Ruotsissa kotisynnytysten osuus on 0,1 % kaikista synnytyksistä, Norjassa 0,2 % Tanskassa 0,9 % ja Islannissa 1,8 %.
Muualla Euroopassa niiden osuus voi olla merkittäväkin; esimerkiksi Alankomaissa 15 % synnytyksistä on kotisynnytyksiä.
Yksityisestä terveydenhuollosta hankittuna kotisynnytys maksaa noin 2 500 euroa, joka täytyy maksaa itse. Summa sisältää kätilöiden varallaolon ja osallistumisen synnytykseen sekä kotisynnytyksen tarvikkeet. Julkinen terveydenhuolto tai Kela eivät osallistu kustannuksiin – toisin kuin esimerkiksi Tanskassa ja Islannissa.
Kotona synnyttämistä on vaikea suositella
Suomessa kotisynnytyksissä ei ole raportoitu erityisiä komplikaatioita tai kuolemantapauksia. Kuitenkin THL:n äitiysneuvolaoppaassa laajempien kansainvälisten aineistojen perusteella sairaalaa suositellaan synnytyspaikaksi turvallisuussyistä.
Jos kotisynnytykseen kuitenkin päädytään, äitiysneuvolaoppaassa suositellaan, että synnyttäjä olisi perusterve uudelleensynnyttäjä eli ns. matalan riskin synnyttäjä, paikalla olisi kaksi terveydenhuollon ammattilaista ja tarpeen mukaan sairaalaan olisi nopea pääsy.
Sairaalasynnytyksen etuna on turvallisuus ja ennen kaikkea mahdollisuus saada apua yllättävissä ongelmatapauksissa. Synnyttäminen Suomessa on turvallista, ja äitiys- ja lapsikuolleisuus ovat maailman matalimpia. Synnytyksessä asiat voivat kuitenkin mennä myös pieleen. Laadukas ja nopea sairaalahoito onnistuu yleensä estämään tragediat.
Turvallisuudesta huolimatta osa synnyttäjistä kokee synnyttämisen sairaalassa kielteisenä. Sairaalaympäristö saatetaan kokea liian autoritäärisenä, kiireisenä sekä kliinisenä. Synnyttäjän oma päätösvallan ja tarpeiden sanotaan unohtuvan sairaalan prosesseissa.
Kotisynnytyksissä monia viehättääkin naisen ja perheen itsemääräämisoikeus, omatahtisuus sekä miellyttävä ympäristö. Myös turhaksi koettujen toimenpiteiden välttäminen (esim. sisätutkimus tai välilihan leikkaus) kannustaa naisia kotisynnytykseen.
Tästä syystä Isossa-Britanniassa on suositeltu matalan riskin synnytysten siirtämistä kätilöjohtoisiin synnytysyksiköihin tai kotiin.
Turvallisuus jyrää itsemääräämisoikeuden
Vaikka Suomessa on vuoden 2014 alusta lähtien periaatteessa voinut valita itse oman synnytyssairaalansa, on synnytyssairaalaverkon supistuminen vähentänyt valinnanmahdollisuuksia.
Päivystysasetuksen toteuttamisen ja synnytysten keskittämisen on pelätty johtavan kotisynnytysten lisääntymiseen. Jos yhä suuremmat synnytysyksiköt koetaan laitosmaisiksi ja epäpersoonallisiksi, haetaanko päätösvaltaa ja itsemääräämisoikeutta yhä enemmän synnyttämällä kotona?
Monelle naiselle esimerkiksi oman kätilön valinta sekä koko synnytyksen hoitaminen saman kätilön kanssa ovat merkittäviä asioita synnytyspaikkaa valitessa. Sairaalassa näihin tarpeisiin ei pystytä vastaamaan riittävästi. Onko synnytyksen turvallisuuden korostaminen saanut meidät kuitenkin unohtamaan kuinka herkkä synnytystilanne on? Unelmoidaanko kotisynnytyksestä, koska harvalla enää on (onneksi) kokemusta synnytyksen mahdollisista vaaroista?
Kehittyvissä maissa voidaan tilanteen ajatella olevan päinvastainen: kotoa pyritään sairaalaan, koska liian moni on nähnyt kotisynnytyksen riskit.
Suhtautuminen kotisynnytyksiin on ristiriitaista: toisaalta kritiikkiä itsemääräämisoikeuden vaarantumista ja liikaa kliinisyyttä kohtaan pidetään oikeutettuna – varsinkin kuin poliittiset päättäjät tuntuvat päätöksillään sitä usein edistävän. Tästä huolimatta on vaikea puolustaa toimintamallia, joka voi vaarantaa yhdenkään naisen tai syntyvän lapsen terveyden.
Mutta toisaalta, miten voidaan jättää huomiotta synnyttäjän kokemus? Mikä sairaalasynnytyksessä mättää, jos osa ihmisistä karttaa sitä? Yksilöllisiä valintoja tulee toki aina olemaan ja hyvä niin, mutta voitaisiinko sairaaloissa tehdä jotain vielä paremmin, jotta yhä useampi synnyttäjä kokisi tulevansa kuulluksi?
Lisäresurssit lienevät unelmaa, mutta voitaisiinko pelkillä uusilla toimintatavoilla muuttaa sairaalaympäristö miellyttävämmäksi?
Lue lisää: