”Toivoisin enemmän virikkeitä, jotta ajan saisi kulumaan ja ettei olisi aina niin yksinäistä ja päivät samanlaisia kaikki”
totesi THL:n vanhuspalvelujen asiakastyytyväisyyskyselyyn vastannut hoivakodin asukas. Yhteensä yli 17 000 hoivakodin asukasta ympäri Suomea jakoi kokemuksiaan saamastaan palvelusta keväällä 2022.
Asukkaiden antamasta avoimesta palautteesta ilmeni, että monet kaipaavat päiviinsä varsin arkista, mutta merkityksellistä tekemistä. Ennen siirtymistä hoivakodin asukkaaksi omassa kodissa pystyi kukin omien voimiensa mukaan huolehtimaan arjessa selviytymisestä ja kodin kunnossapidosta. Elämän merkityksellisyyden kokemus voi syntyä juuri siitä, että voi tehdä jotain tarpeellista ja konkreettista itsensä ja muiden hyväksi.
Tarve ja halu elää omannäköistä elämää ei häviä hoivakotiin muuttaessa. Yksilöllisten toiveiden mahdollistaminen edellyttää hoivakodin henkilökunnalta halua kysyä ja kuunnella mitä asukkaiden elämänhistoriaan on kuulunut aiemmin ja mitä heidän toiveensa ovat tänä päivänä.
”Haluaisin, että minut kohdataan omana itsenäni omine tarpeineni, ei massana.”
Keskeistä on luoda kokeilukulttuuria
Vanhuspalvelujen asiakastyytyväisyyskyselystä kumpuavien tulosten myötä halusimme pureutua hoivakotien hyvän arjen aineksiin ja ratkaisuihin vielä syvällisemmin. Tätä varten järjestimme ryhmätyöskentelyyn painottuvan verkkotapahtuman vanhuspalveluissa työskenteleville esihenkilöille.
Esihenkilöt nostivat ryhmätyöskentelyssä esiin, että toiminnallisen arjen suunnittelu lähtee asukkaiden toiveista. Tähän kanavana voivat toimia säännöllisesti järjestettävät asukaskokoukset tai muulla tavoin saatu asiakaspalaute. Lisäksi läheisiä kannattaa osallistaa suunnitteluun ja hakea heistä kumppaneita toimintaan.
Esihenkilöt korostivat myös, että hoivakodin työyhteisön tulee olla rohkea ja kyseenalaistaa nykyisiä toimintatapoja ja kokeilla uutta. Tämä edellyttää hoivakodilta avointa ja luottamuksellista työilmapiiriä. Hoivakodin uusilta työntekijöiltä kannattaa kysyä, miltä toimintatavat näyttävät uusin silmin ja miten on toimittu heidän entisillä työpaikoillaan. Esihenkilöt viitoittavat tietä muutokselle, mutta koko työyhteisön pitää sitoutua uuteen toimintatapaan. Toimintakulttuurin muutokselle on varattava riittävästi aikaa.
Yksi keino herätellä uusia toimintatapoja on ottaa yhteiseen tekemiseen kumppaneita. Niitä voivat olla esimerkiksi lähialueen koulut, yritykset, seurakunnat ja järjestöt. Yhdessä muiden toimijoiden kanssa on mahdollista rakentaa paikallista yhteisöä. Kumppaniyhteistyön onnistuminen edellyttää vastuuhenkilöiden nimeämistä, toiminnan koordinointia ja aktiivista vuoropuhelua. Kumppanuudesta kannattaa rakentaa molempia osapuolia hyödyttävä yhteistyö, jotta se kantaa kokeilua pidemmälle.
Monien arjen toiminnallisuudessa onnistuneiden hoivakotien taustalla on hyvin tehty suunnittelutyö. Toiminnallisen arjen suunnitelmallisuus ulottuu arjen rakenteisiin, työvuorosuunnitteluun ja roolien sopimiseen. Toiminnallisuuden toteutumista arjessa tulee seurata sekä tarvittaessa motivoida ja muistuttaa yhteisöä sovituista toimintatavoista.
Arkiset toiveet todeksi yhteisellä työllä
Kokonaisuudessaan ikäihmisten toiveet omasta arjestaan eivät ole suuria. He toivovat yhdessä oloa, pieniä askareita, ulkoilua ja asioita, jotka tekevät elämästä omannäköistä ja elämisen makuista. Myös hoivakodeissa on selvästi halu tehdä asioita asukaslähtöisesti, kyseenalaistaa vanhoja toimintatapoja ja rakentaa tilalle uutta toimintakulttuuria. Tämä edellyttää kuitenkin yhteistä ponnistusta ja mahdollisesti myös uusia yhteistyökumppaneita.
HYvinvointialueella nyt ihmetellään, mitä tarkoittaa ja edellyttää uuden säädöksen mukainen asumispalvelu nimeltä ”yhteisöllinen asuminen”. Lain mukaan muodostuisi kokonaisuudesta 1) asunto 2) sosiaalisen kanssakäymisen mahdollistaminen ja 3) kunkin asukkaan kanssa erikseen sovittavat kotihoidon ym palvelut. Palvelu kuuluu lain mukaan hyvinvointialueen järjestämisvastuulle. Toivoisin blogia tai laajempaa uuden järjestämisvastuun avaamista.