Terveyserojen kaventaminen on yksi Suomen terveyspolitiikan keskeisistä päämääristä. Terveyserot eivät kuulu yhdenvertaiseen yhteiskuntaan.
Kansanterveyden kannalta on merkittävää, että tupakointi on vähentynyt huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Ikävämpi muutos on se, että koulutusryhmien väliset erot tupakoinnissa ovat kasvaneet 1970-luvun lopulta (katso kuviot alla). Korkeasti koulutetut ovat jo lähellä savuttoman Suomen tavoitetta (enintään viisi prosenttia tupakoi päivittäin vuonna 2030), matalammin koulutetuilla tavoitteen saavuttamiseen on vielä runsaasti matkaa.
Sekä savuttoman Suomen että nykyistä yhdenvertaisemman yhteiskunnan tavoittamiseksi on näihin eroihin kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota.
Teksti jatkuu kuvioiden jälkeen.
Miten tupakkapolitiikka voi vähentää terveyseroja?
Tupakkapolitiikan avulla on mahdollista kaventaa terveyseroja. Tupakoinnin loppumiseen tähtäävä politiikka (maailmalla nk. endgame) on tästä malliesimerkkinä.
Suomessa ei tupakkalain aikana ole kuitenkaan onnistuttu poistamaan väestöryhmien välisiä eroja tupakoinnissa. Millä toimilla voisimme nämä erot poistaa?
- Kohdennettu tuki lopettamiselle. Matalammin koulutetuilla on pienempi todennäköisyys lopettaa tupakointi kuin korkeasti koulutetuilla. Suomessa tehdään jo nyt työtä runsaasti tupakoivien väestöryhmien tupakoinnin lopettamiseksi yhdessä kohderyhmän kanssa. Tätä työtä pitää jatkaa ja kehittää. Useimmat tupakoijat haluavat lopettaa – annetaan heille tähän mahdollisuus koulutustasosta riippumatta.
- Tupakasta vieroituksen mini-intervention käyttö. Mini-intervention käyttöä on lisättävä terveydenhuollossa ja saatava sosiaalihuolto mukaan.
- Vieroituspalveluita saataville niin suuriin kaupunkeihin kuin pienille paikkakunnille. Oli tulevaisuuden sote-malli millainen tahansa, on tupakoinnista vieroituksen palvelut saatava kiinteäksi osaksi sitä. Tärkeänä lisänä olisivat Käypä hoito -suosituksen mukaiset alueelliset tupakasta vieroituksen osaamiskeskukset.
- Lisää kampanjoita. Koko väestölle tarkoitetut laajat lopettamisen hyötyjä esille tuovat kampanjat voivat vähentää tupakointia. Niitä vain ei ole Suomessa juurikaan ollut. Kampanjat pitää ottaa nykyistä paremmin osaksi tupakoinnin lopettamisen tuen kokonaisuutta.
- Tupakan hinnankorotukset ovat tärkeä tekijä tupakoinnin vähenemisessä. Tupakan hinta onkin noussut eritoten viime vuosina. Hinnankorotukset tuntuvat eniten pienituloisilla, mutta niiden myötä tupakointi vähenee. Sillä taas on kerrannaisvaikutuksia esimerkiksi sairastavuuden vähenemisen myötä. Hinnankorotuksia jatkettaessa on kuitenkin ensisijaisen tärkeää tehostaa tupakoinnin lopettamisen tukea.
Kirjallisuudessa on esitetty muitakin toimenpiteitä tupakkaepidemian kitkemiseksi, kuten myyntikielto tietystä syntymävuodesta lähtien tai tupakan saatavuuden vähentäminen myyntipaikkoja radikaalisti karsimalla. Näitä toimenpiteitä suunniteltaessa ja toteuttaessa on tupakoinnin väestöryhmittäiset erot otettava tarkasti huomioon. Tupakoinnin vähenemisen ja loppumisen lisäksi tavoitteena on väestöryhmittäisten erojen poistaminen.
Kaikki tupakkapolitiikan mahdolliset keinot terveyserojen poistamiseksi täytyy ottaa käytäntöön mitä pikimmiten. Vain siten on mahdollista tavoittaa sekä yhdenvertaisempi yhteiskunta että savuton Suomi – kaikille väestöryhmille.
Lisätietoa
Ruokolainen, Otto ym. (2019) Thirty-eight year trends of educational differences in smoking in Finland. International Journal of Public Health.
Ollila, Hanna & Ruokolainen, Otto (2018) Selvitys tehokkaista toimista ja toimivasta seuranta- ja arviointijärjestelmästä tupakkalain tavoitteen saavuttamisen tueksi. Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman tupakka- ja nikotiinipolitiikan kehittämistyöryhmän toimeksianto. Työpaperi 19/2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.