Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo ja THL:n ylijohtaja Marina Erhola pohtivat Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksessaan (HS 13.3.2019) sote-uudistuksen epäonnistumisen syitä. Suurin osa ongelmista näyttäisi kiertyvän perustuslainmukaisuuden arviointiin, sen ajankohtaan ja tapaan.
Hiilamon ja Erholan mukaan keskeinen ongelma uudistuksen kaatumisessa oli se, että perustuslainmukaisuuden arviointi tapahtuu liian myöhäisessä vaiheessa eli vasta silloin, kun kommentoitavana on jo hallituksen esitysteksti. Tällöin voidaan helposti päätyä siihen, mihin valinnanvapauden kanssa päädyttiin, eli koko lakiesityksen valmisteluun palauttamiseen ja uudelleen kirjoittamiseen. Tähän uppoaa helposti vuosikin aikaa.
Toinen ongelma on puuttuva vuoropuhelu substanssiasiantuntijoiden ja perustuslakiasiantuntijoiden välillä. Sote-ekspertit eivät osanneet eivätkä voineetkaan osata huomioida lakiesityksiin liittyviä perusoikeusnyansseja, mutta yhtä lailla perustuslakiasiantuntijat eivät välttämättä hahmottaneet lakiesitysten varsinaista sisältöä ja tavoitteita sillä tavalla kuin valmistelukoneisto ne oli tarkoittanut.
Kolmannen pulmakohdan muodostaa se kolmen erilaisen näkökulman törmäyspiste, jossa kohtaavat lakiesityksen varsinaiset tavoitteet, esityksen perustuslainmukaisuus ja asiaan liittyvä kokonaisyhteiskunnallinen tarkoituksenmukaisuusharkinta, joka on poliitikkojen erikoisosaamisen alaa. Vasta kun nämä kaikki saadaan sovitetuksi toisiinsa tavalla, johon niin substanssiasiantuntijat, valtiosääntöoppineet kuin poliitikotkin voivat olla tyytyväisiä, lakiesitys saadaan hyväksytyksi.
Itse asiassa tuntuu sitä, että laajoissa ja monimutkaisissa reformihankkeissa aivan oma asiantuntemusalueensa on juuri näiden törmäyskohtien ja sudenkuoppien hahmottaminen.
On vaikea nähdä, että tämä asiantuntemus voisi syntyä muuten kuin kollektiivisena yhteistuotoksena sellaisessa valmisteluelimessä, jolla on riittävästi asiantuntemusta ja edustusta kaikilta edellä mainituilta näkökulmilta, sekä aikaa ja rauhaa omistautua tehtävälleen poliittisten kilpailuasetelmien, liiallisen ja liian varhaisessa vaiheessa tapahtuvan julkisen läpivalaisun sekä eri alueiden asiantuntijoiden keskinäisen arvovaltakamppailun häiritsemättä.