Kaikki lasten ja nuorten hyvinvoinnin parissa työskentelevät tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että varhaiseen puuttumiseen ja tukeen on panostettava. Tämä estää ongelmien syvenemisen ja kasautumisen myöhemmin elämässä.
Tavoitteena on lisätä lasten ja nuorten hyvinvointia itsessään ja ehkäistä riskitekijöiden vaikutuksia myöhemmällä iällä. Tämä näkökulma hyvinvoinnin elämänmittaiseen rakentumiseen on kuitenkin vajavainen.
Varhaisiin ikävaiheisiin panostaminen ei elämänkulkututkimusten mukaan riitä
Ajatus elämän varhaisvaiheisiin panostamisesta tuntuu hyvin järkeenkäyvältä ja on myös saanut tukea monissa tutkimuksissa. Klassikkoesimerkkinä asiasta käytetään James Heckmanin tutkimuksia, jotka korostavat varhaisten investointien tärkeyttä.
Heckmanin johtopäätökset ovat herättäneet myös kritiikkiä, mutta häntä siteeraavilla toistuu usein vähintäänkin piilevänä ajatus siitä, että kunhan rokotamme lapset nuorina hyvinvoinnin ongelmia vastaan, voimme saavuttaa yhteiskunnan, jossa kaikki voivat hyvin.
Samoja ihmisiä ikävaiheesta toiseen seuraaviin pitkittäistutkimuksiin perustuva tieto ei kuitenkaan tue tätä ajatusta, ja Heckman itsekin on tuonut esiin panostusten jatkuvuuden tärkeyden.
Lapsuuden olosuhteet ovat yhteydessä aikuisuuden hyvinvointiin monimutkaisten polkujen kautta
Lapsuuden olosuhteet ovat vahvasti yhteydessä aikuisuuden hyvinvointiin, mutta siitä ei suoraan voida päätellä, että lapsuuden ongelmien poistuminen takaisi hyvinvoinnin aikuisuudessa. Lapsuuden ongelmien ja aikuisuuden hyvinvoinnin välillä ei toisin sanoen välttämättä ole syy-seuraussuhdetta eli kausaalisuutta.
Elämänkulkututkimukset tarkastelevat mekanismeja, jotka selittävät lapsuuden ja aikuisuuden olosuhteiden välisiä yhteyksiä. Näistä mekanismeista emme vielä tiedä tarpeeksi, mutta niitä tutkimalla on havaittu, että lapsuusiän vaikeat olosuhteet eivät automaattisesti aiheuta ongelmia aikuisuudessa, vaan nämä yhteydet selittyvät usein monimutkaisilla poluilla erilaisten tekijöiden kautta, jotka kulkevat läpi ikävaiheiden.
Esimerkiksi äidin raskauden aikaisen tupakoinnin yhteyttä lapsen kohonneeseen riskiin tupakoida myöhemmin elämässä on selitetty fysiologisten, geneettisten, käyttäytymiseen ja ympäristöön liittyvien tekijöiden sekä niiden yhteisvaikutusten kautta. Tämä on hyvä uutinen: riskien ketjut on mahdollista katkaista – missä ikävaiheessa tahansa.
On paljonkin asioita, joita kannattaa tehdä hyvinvoinnin eteen lapsuuden ja nuoruuden jälkeenkin.
Juurisyitä metsästämässä
Moni tutkimushanke kertoo pyrkivänsä selvittämään hyvinvoinnin ongelmien juurisyitä. Kun juurisyyt on löydetty, niihin on helppo ehdottaa lääkkeitä.
Juurisyy-termin käyttöön liittyy oletus kausaalisuudesta. Usein tutkimusten suhde kausaliteettiin on kuitenkin epäselvä. Epäselvyys juontuu ristiriidasta, jossa toisaalta painavat vaatimukset kausaalipäätelmiä mahdollistaville tutkimusasetelmille ja toisaalta havainnoivien tutkimusten mahdollisuudet mitata riskeille altistumista elämänkulussa.
Satunnaistettu kontrolloitu tutkimus tuottaa laadukasta tietoa syy-seuraussuhteista, mutta soveltuu usein huonosti sosiaalisten tekijöiden merkityksen tutkimukseen elämänkulussa. Perinteisten yksilöön keskittyvien pitkittäistutkimusten sijaan tulisikin kääntää huomio nykyistä voimakkaammin perhetutkimuksiin, joissa voidaan tarkastella sekä biologisia tekijöitä (geenit ja niiden vuorovaikutus ympäristön kanssa) että perheisiin kasautuvaa fyysisistä ja psyykkistä kuormitusta.
Elämänkulkuteoreettinen tutkimus avainasemassa hyvinvoinnin edistämisessä
Jos lapsuuden olosuhteiden ja aikuisiän hyvinvoinnin yhteyksien tutkimuksissa jätetään huomiotta yhteyttä selittävien tekijöiden merkitys, on vaara, että laitamme kaikki panoksemme raskauden ja varhaislapsuuden interventioihin ja menetämme mahdollisuuksia tukea ihmisten hyvinvointia myös myöhemmin elämässä.
Hyvinvoinnin rakentuminen on jatkuva prosessi, jossa yhdistyvät vuorovaikutteisesti geneettiset, ympäristöön ja käyttäytymiseen liittyvät tekijät, ja joiden ajassa muuttuva luonne tulisi huomioida nykyistä paremmin. Elämänkulun teoriat ja tutkimusperusta ovat avainasemassa, kun suunnitellaan politiikkatoimia hyvinvoinnin edistämiseksi.
Erinomainen ja tärkeä puheenvuoro. Kiitos.