Tein vastavalmistuneena lääkärinä 1990-luvulla väitöskirjaa Stakesin terveydenhuollon tutkimusyksikössä. Mieleen iskostui, että laadukas ja oikeudenmukainen terveydenhuolto ottaa huomioon potilaan näkemykset ja käyttää hoitomenetelmiä, jotka perustuvat tutkittuun näyttöön.
Cochrane ja Käypä hoito olivat uusia, lupaavia apuja. Rantauduin kliinikoksi lastenpsykiatrialle. Siellä käytettiin pehmeitä menetelmiä: kuunneltiin, ymmärrettiin ja toimittiin lapsen lähiympäristön kanssa, jotta se parhaiten tukisi lapsen kasvua.
Kovaa faktaa lasten mielenterveyden ongelmista
Pitkittäistutkimukset kertoivat karua kieltä. Lapsen varhain alkaneet käytöshäiriöt voivat johtaa monenlaiseen huono-osaisuuteen, jopa ennenaikaiseen kuolemaan.
Siispä näitä ilosilmäisiä päiväkoti- ja alakouluikäisiä veijareita pitäisi hoitaa. Lastenpsykiatrian osastolla heidän kanssa pärjäiltiin hyvinkin, mutta kotona, päiväkodissa ja koulussa ongelmat jatkuivat.
Pieni vaikeasti käyttäytyvä veijari uuvutti helposti kodin ja päiväkodinkin aikuiset. Perinteiset psykoterapiat, osastohoito taikka lääkitys eivät ongelmaa hoitaneet.
Kansainvälisissä kongresseissa kuulin ja tiedelehdistä luin käytöshäiriöiden uusista hoitomenetelmistä, joi lla on saatu positiivisia tuloksia kokeellisissa tutkimuksissa eri maissa, myös Norjassa ja Ruotsissa.
Lastenpsykiatrian ’pehmeässä’ maailmassa tuntui ihmeelliseltä, että psykososiaalisia hoitomenetelmiä voitiin tutkia kokeellisilla asetelmilla kuten vaikkapa lääkkeitä.
Lapsia hoidetaan opastamalla aikuisia
Yksi vaikuttavaksi todetuista hoitomenetelmistä saapui Suomeen professori Eeva Arosen aloitteesta. Omaiset mielenterveystyön tukena Uudenmaan yhdistys ry järjesti Ihmeelliset vuodet -menetelmän ensimmäisen vanhemmuusryhmän ohjaajakoulutuksen vuonna 2007.
Menetelmä vahvistaa kasvattajan ja lapsen välistä myönteistä suhdetta, opettaa aikuista havainnoimaan, kuuntelemaan ja kunnioittamaan lasta ja tukemaan lapsen myönteistä käytöstä tai sen ituja. Lapsen ongelmallinen käyttäytyminen jätetään huomiotta mahdollisimman pitkälle, koska se vain vahvistaa kielteistä käytöstä.
Ihmeelliset vuodet -ohjelman ja muiden vastaavien vanhemmuusohjelmien (esim. Triple P, Oregon Parent Management Training) idea on katkaista ongelmaa ylläpitävä negatiivisen vuorovaikutuksen kehä. Menetelmä toteutetaan ryhmämuotoisena vanhemmuusohjelmana. Siitä on versiot myös varhaiskasvatuksen ja koulun aikuisille ja lapsille itselleen.
Menetelmät pohjautuvat aikuisen oivaltamiseen ja uusien kasvatuskäytäntöjen systemaattiseen ja tuettuun harjoitteluun. Vanhempien systemaattisen ohjauksen vaikutus lasten käytöshäiriöihin on todettu useissa tieteellisissä tutkimuksissa. Suomessa ammattilaisten ja perheiden kokemukset ovat olleet hyvin myönteisiä.
Mutta vaikka hoito on olemassa..
Valitettavasti vaikuttaviksi todetut psykososiaaliset hoitomenetelmät eivät ole kaikkien saatavilla.
Koska lasten käytöshäiriöt ovat yleisiä, kannattaa ne hoitaa ensisijaisesti peruspalveluissa, jonne menetelmät myös sopivat parhaiten. Vanhemmuusryhmä on käytännöllisempää järjestää vaikka alueen päiväkodissa kuin yliopistosairaalassa. Walesissa ryhmiä on kokoontunut mm. kirjastossa, mukana muutama tulkki maahanmuuttajille.
Hoidon saatavuuden ongelma 1
Mutta miten peruspalveluissa voidaan tietää mikä menetelmä tulisi valita villeiltä markkinoilta?
Vain harvalla on peruspalveluissa mahdollisuus seurata, mistä menetelmistä on luotettavaa vaikuttavuusnäyttöä.
Toki sosiaalinen tuki hyödyttää ihmisiä, mutta pelkkä epäspesifi tuki ei riitä kehitysriskissä olevan lapsen tilanteen parantamiseen. Pallottelu tehottamista palveluista toiseen kroonistaa ja ylläpitää ongelmaa.
Hoidon saatavuuden ongelma 2
Vaikuttavien psykososiaalisten menetelmien saaminen kaikkien ulottuville vaatii keskitetyn organisaation.
Helsingin perheneuvolan perheiden erityispalvelujen päällikkö Hanne Kalmari on toistuvasti todennut, että jopa Helsinki yksistään on liian pieni kantamaan vastuun Ihmeelliset vuodet -menetelmän käytöstä Suomessa. Koulutuksen ja oppimateriaalien lisäksi tarvitaan työnohjausta.
Mielestäni psykososiaalisille menetelmille tulisi perustaa oma ’lääkelaitos’, joka antaisi työntekijöille materiaalit, koulutuksen ja työnohjauksen. Tämä ei toimi pelkän nettilinkin varassa.
Norjan terveysministeriö on myöntänyt vuosittain noin 2 miljoonaa euroa pelkästään Ihmeelliset vuodet -menetelmän levittämiseen.
Voitaisiinko sote-uudistuksen yhteydessä luoda järjestelmä, joka takaisi vaikuttavien psykososiaalisten menetelmien oikeudenmukaisen ja tasa-arvoisen saatavuuden? Se ei tapahdu ilmaiseksi, mutta on varmasti halvempaa kuin tehokkaiden menetelmien käyttämättä jättäminen.