Perheoikeudellisissa palveluissa työskentelevät lastenvalvojat ovat näköalapaikalla varhaisen tuen eroauttamisessa, mutta hyödynnetäänkö tuon näköalapaikan tarjoamia mahdollisuuksia riittävästi?
Vanhempien ero koskettaa Suomessa vuosittain noin 30 000 lasta. Lastenvalvojat tapaavat työssään suuren osan eroperheistä: sopimuksia lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta vahvistettiin vuonna 2021 noin 25 000 ja elatussopimuksia noin 50 000. Sopimusasioiden lisäksi lastenvalvojat hoitavat isyyden ja äitiyden selvittämisiä. Osan lastenvalvojista työtehtäviin kuuluu myös olosuhdeselvityksiä tuomioistuimille sekä adoptioneuvontaa.
Lastenvalvojan tehtäviä hoitaa hyvinvointialueilla noin 145 ammattilaista, joilla on sosiaalialan ylempi korkeakoulututkinto. Moneen muuhun työntekijäryhmään verrattuna lastenvalvojien määrä on pieni. Lieneekö tämä syynä lastenvalvojien vaihtelevaan rooliin eroauttamisen kentällä sekä lastenvalvojatyön kansallisen ohjauksen vähäisyyteen?
Lastenvalvoja – eroauttamisen asiantuntija
Lastenvalvoja on sosiaalialan asiantuntija lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen sekä elatukseen liittyvissä asioissa. Lastenvalvojan tehtävänä on myös välittää tietoa lapsen kasvuun ja kehitykseen, vanhemmuuteen sekä lainsäädäntöön liittyvistä asioista sekä asiakaskontakteissa että yleisesti.
Erotilanteissa on läsnä sosiaalisia, psykologisia, taloudellisia ja juridisia kysymyksiä. Lastenvalvoja työskentelee kahden osapuolen kanssa pyrkien edistämään sovinnollisuutta ja nostamaan esiin kolmannen osapuolen, lapsen, oikeuksia. Näissä tilanteissa toimiminen edellyttää muun muassa asiantuntijuutta arvioida lapsen etua, tietoutta erotilanteeseen liittyvistä tekijöistä, oikeudellista osaamista sekä hyviä vuorovaikutustaitoja.
Lastenvalvojat tapaavat vanhempia useimmiten eron ensivaiheessa, jolloin lastenvalvojilla on hyvät mahdollisuudet tarjota varhaista tukea erotilanteissa. Lastenvalvoja on usein myös ensimmäinen ja jopa ainoa viranomainen, johon vanhemmat ovat yhteydessä perhetilanteen muutoksessa.
Lastenvalvojan tärkeä rooli yhtenä sosiaalialan ja eroauttamisen asiantuntijana tulisi tunnistaa ja sitä tulisi vahvistaa. Lastenvalvojapalvelut tulisi perhepalveluissa nykyistä paremmin nivouttaa osaksi moniammatillista yhteistyötä yhdeksi toimijaksi muiden rinnalle.
Varhaisen vaiheen tuella olisi mahdollista ennaltaehkäistä pitkittyneitä ja vaativia erotilanteita sekä tarvetta vaativimmille palveluille. Myös väkivallan, vainon ja vieraannuttamisen tunnistaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa voi ennaltaehkäistä tilanteiden kärjistymistä.
Hyvinvointialueille siirtyminen mahdollistaa lastenvalvojatyön kehittämisen
Vuonna 2018 THL:n kokoama työryhmä laati selvityksen perheoikeudellisista palveluista. Selvityksessä todettiin lastenvalvojien työtehtävien ja -käytäntöjen vaihtelevan ja esitettiin tarve kansalliselle ohjaavalle ja koordinoivalle taholle. Myös lastenvalvojan osaamisvaatimuksia koettiin tärkeäksi pohtia. Monet lastenvalvojatyöhön liittyvät kehittämistarpeet eivät ole johtaneet jatkotoimenpiteisiin, vaikka tarve kehittämiselle on yhä olemassa.
Hyvinvointialueille siirtyminen tuo lastenvalvojatyön näkökulmasta mahdollisuuden parantaa palveluiden laatua ja saatavuutta sekä tehtävänkuvien ja työtapojen yhdenmukaisuutta. Suuremmat organisaatiot ja palveluiden keskitetympi koordinaatio luovat edellytyksiä kehitykselle. Tämän mahdollisuuden hyväksi käyttäminen edellyttäisi hyvinvointialueilta aktiivista lastenvalvojatyön kehittämistä sekä kansallista tukea ja ohjausta kehittämiseen ja työn yhdenmukaistamiseen. Nyt uuden kynnyksellä olisikin tärkeää vahvistaa lastenvalvojatyön merkitystä osana perheiden palvelujen parantamista.
Vanhempien ero ei ole vain juridinen sopimuskysymys. Lastenvalvojapalveluissa on kyse ennen kaikkea lapsen edun toteutumisesta sekä hyvän eron ja eron jälkeisen vanhemmuuden tukemisesta. Lastenvalvojapalveluiden kehittäminen muiden sosiaalipalveluiden rinnalla tulisi ottaa päätöksenteossa ja resurssoinnissa huomioon, koska varhaisen vaiheen vahva tuki on myös satsaus lasten tulevaisuuteen.