Väestön rapistuva fyysinen kunto ja riittämätön liikunta puhuttavat. Varusmiespalveluksen aloittavien miesten kestävyyskunto on huonoin 40 vuoteen. THL:n tutkimuksen mukaan 13 prosenttia 20–74-vuotiaista suomalaisista ei kykene juoksemaan 100 metriä. Vain joka viides 11–15-vuotiaista lapsista ja nuorista liikkuu suositusten mukaan tunnin päivässä, osoitti viime viikolla julkaistu tutkimus.
Fyysisestä passiivisuudesta terveyshaittojen aiheuttajana keskustellaan tilanteessa, jossa liikuntaa harrastetaan ohjatusti enemmän kuin aiemmin. Myös tarjolla olevat liikuntapalvelut ja olosuhteet ovat monipuolisempia kuin koskaan. Väestö kuluttaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen enenevästi rahaa. Silti vain murto-osa kansasta liikkuu tutkimusten mukaan terveytensä kannalta riittävästi.
Selitystä liikunnan vähäisyydelle voidaan hakea tulkitsemalla yhteiskunnan läpivirrannutta teknologista ja rakenteellista muutosta. Päivän voi nykyään helposti viettää hikoilematta kertaakaan tai edes nostattamatta sykettä. Organisoidun liikunnan harrastamisen merkitys tätä taustaa vasten on edelleen tärkeä, mutta ei yksin riitä kompensoimaan arki- ja hyötyliikunnan dramaattista vähenemistä.
Toinen trendi on, että liikunnan harrastaminen polarisoituu. Erityisesti lasten putoaminen kokonaan liikunnan parista on vakava yhteiskunnallinen ongelma. Asia nivoutuu keskusteluun kasvavista terveyseroista, jotka koskettavat ennen kaikkea alempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvia.
Kahdensuuntainen kehitys olisi nyt tarpeen. Ensinnäkin fyysinen aktiivisuus on saatava osaksi jokapäiväistä elämää, luontaiseksi, huomaamattomaksi toiminnaksi, joka ei välttämättä maksa mitään. Toisena ja yhtä tärkeänä asiana on koko liikuntajärjestelmän kehittäminen niin, että kaikki voivat halutessaan toimintaan osallistua.
Arkiliikuntaa lisäävät toimet tehdään muualla kuin liikuntasektorilla
Viimeaikaiset esimerkit osoittavat, että monialainen yhteistyö tuottaa tuloksia. Hyvä esimerkki on Seinäjoki, jossa lasten ylipaino-ongelmat ovat viime vuosina kääntyneet selvään laskuun. Kun vielä vuonna 2009 peräti 17 prosenttia 5-vuotiaista seinäjokelaislapsista oli ylipainoisia tai lihavia, oli heitä viime vuonna enää 9,6 prosenttia. Käänteen taustalla oli Seinäjoen kaupungin kaikki hallinnonalat läpäissyt yhteistyö. Neuvolat, päiväkodit, koulut, urheiluseurat ja muut järjestöt sitoutuivat edistämään perheiden elintapamuutosta. Myös liikkumisympäristöt, kuten koulupihat huomioitiin muutoksessa.
Tutkimukset osoittavat, että ohjatun liikunnan harrastaminen seuroissa on kallistunut selvästi, eikä suinkaan kaikilla perheillä ei ole varaa maksaa lapsen tai nuoren urheiluseuraharrastusta. Syyt hintojen kohoamiselle ovat moninaiset. Seuratoiminta on alkanut enenevässä määrin saada asiakkuuteen ja kuluttamiseen liittyviä tunnuspiirteitä. Monessa lajissa harjoittelutahti on kiihtynyt ja kilpailukausi pidentynyt, mikä puolestaan lisää tarvetta vuokrata tiloja, käyttää palkattua henkilökuntaa ja kuskata lapsia ympäriinsä. Nykymuotoinen seuratoiminta on monin tavoin vieraantunut kansalaistoiminnan juurista. Osa lapsista ja nuorista haluaisi harrastaa kevyemmällä sitoutumisasteella, mutta siihen ei nykyjärjestelmä tarjoa riittävästi vaihtoehtoja.
Terveyserojen kaventamisen näkökulmasta järkevää olisi lisätä harrastusmahdollisuuksia koulupäivän välittömään läheisyyteen. Koulutilojen käyttöä tehostamalla, välineistöä hyödyntämällä ja eri toimialojen määrärahoja järkevästi kohdentamalla voitaisiin luoda lapsille ja nuorille mielekästä tekemistä. Samalla tarjoutuisi mahdollisuus helpottaa perheiden ajankäytöllisiä haasteita ja vaikuttaa liikunnan yhdenvertaiseen saavutettavuuteen erityisesti harrastamisen hintaa alentavasti.
Lue lisää:
Seuratoiminnassa mukana noin puolet 11–15-vuotiaista lapsista ja nuorista – vain viidennes liikkuu vähintään tunnin päivässä. Tiedote, Valtion liikuntaneuvosto.
Lisätietoa hyvinvointi- ja terveyseroista elintavoissa thl.fi’ssä
Katja Borodulin, Liikkumista on lisättävä järeämmillä keinoilla. HS Mielipide 15.1.2015