Liikunta kuuluu ihan meille jokaiselle

Jokapäiväinen liikunta on polarisoitunut nyky-Suomessa yhä selkeämmin tiettyihin väestöryhmiin. Osa meistä liikkuu riittävästi, osa aivan liian vähän tai ei lainkaan.

Ikä, sukupuoli, siviilisääty, etninen tausta, sosioekonominen asema ja asuinpaikka, kaikki nämä seikat vaikuttavat liikuntatottumuksiimme, tapaamme liikkua työssä ja vapaa-ajalla.

Suomessa koulutus, ammattiasema ja tulotaso näkyvät muita eurooppalaisia selvemmin, kuinka liikumme vapaa-ajalla, kuinka fyysisesti rasittaa työmme on, tai kuinka hyvin noudatamme terveysliikunnasta annettuja suosituksia.

Perheiden sosioekonomiset erot näkyvät myös lasten ja nuorten liikuntatottumuksissa.

Vähäisen liikunnan polarisoituminen tiettyihin väestöryhmiin voitaisiin hyvin pitkälle ennaltaehkäistä. Perustuslain mukaan ”ihmiset ovat yhdenvertaisia”. Kaikilla tulisi toisin sanoen olla yhtäläiset mahdollisuudet liikunnalliseen ja terveelliseen elämään.

Kansanterveyslain ja terveydenhuoltolain mukaan kansanterveystyön tulee edistää ja ylläpitää väestön terveyttä, hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä sekä sosiaalista turvallisuutta. Liikuntalain tarkoituksena on edistää paitsi kilpa- ja huippu-urheilua myös väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä tukea lasten kasvua ja kehitystä liikunnan avulla.

Terveyserot ja erot palveluiden saatavuudessa asettavat kyseenalaiseksi kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutumisen.

Lisää yhteiskuntarauhaa ja kouluviihtyvyyttä!

Suurimmat hyödyt terveyden edistämisestä saadaan, jos vähiten liikkuvat saadaan liikkumaan jonkin verran. Pienikin liikunnan lisäys kohentaa merkittävästi heidän terveydentilaansa ja hyvinvointiaan.

Pieni lisä liikuntaa vähiten liikkuville vähentää epäterveellisistä elintavoista ja kroonisista taudeista aiheutuvia terveydenhuollon kustannuksia etenkin, jos samalla saadaan parannusta muihin elintapoihin, ruokatottumuksiin, tupakointiin ja alkoholin kulutukseen.

Liikunta auttaa työntekijöitä jaksamaan paremmin ja pidempään työelämässä ja vähentämään sairauspoissaoloja. Viimeaikainen tutkimus osoittaa myös, että liikunta lisää kouluviihtyvyyttä, vahvistaa yhteiskuntarauhaa ja vähentää syrjäytymistä.

Liikuntaan kannustaminen on tärkeää

On arvovalinta, mihin erityisryhmään liikunnan edistämisen toimenpiteet ensisijaisesti kohdistetaan. Yhteiskunta voi saavuttaa suurimmat terveyshyödyt vähän liikkuvien liikunnasta. Toisaalta yhdenvertaisuus periaate sanoo, että yhteiskunnan ja julkisen vallan on tuettava kaikkien kansalaistensa liikunnan mahdollisuuksia. Lasten liikunnassa on kansanterveyden tulevaisuus, ikääntyneiden liikunta vahvistaa kasvavan väestöryhmän toimintakykyä.

Joka tapauksessa eri ihmisiä kannustavat ja motivoivat liikkumaan eri tekijät. Liikuntaan kannustamisessa tulee ottaa huomioon sosiaaliseen ja kulttuuriseen ympäristöön liittyvät asenteet ja mahdolliset rajoitukset. Monet, esimerkiksi etniseen taustaan liittyvät kirjoittamattomat normit voivat estää tai edistää liikuntaa.

Voimme muokata ja kehittää elinympäristöämme yhdyskuntasuunnittelun keinoin liikuntaan kannustavammaksi. Julkista ja kevyttä liikennettä on mahdollista priorisoida esimerkiksi suhteessa yksityisautoiluun. Tällaisilla valinnoilla voimme vaikuttaa sekä yksilön omaan terveyteen ja hyvinvointiin sekä pitää huolta ympäristöstä. Lainsäädännöllä ja verotuksella voimme monin tavoin tukea taloudellisia tai terveellisiä kannusteita sekä tehdä liikunnasta houkutteleva elämäntapa.

Hyvät liikuntamahdollisuudet kaikille

Liikunnan polarisoitumisen vähentäminen on merkittävä haaste yhteiskunta- ja terveyspolitiikalle sekä kansantaloudelle. Eettisestä ja tasa-arvon näkökulmasta oikeus liikunnalliseen elämäntapaa tulisi olla yhtäläinen kaikille.

Meidän on vastattava tähän haasteeseen sekä paikallisin että kansallisin toimenpitein.