Miehet on otettava tiiviimmin mukaan silpomisen vastaiseen työhön

Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on epätasa-arvoisista lähtökohdista kumpuavaa sukupuolistunutta väkivaltaa, minkä takia sen ehkäisemisessä ja siihen puuttumisessa ei tule soveltaa sukupuolia tasapäistävää ajattelutapaa. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on kunniaan liittyvä kompleksinen ilmiö, jossa sukupuoli, valta ja kontrolli ovat kietoutuneet yhteen. Silpomiseen liittyvä sosiaalisten normien muutos vaatii sensitiivistä miestyötä ja kulttuurilähtöistä voimaannuttamista.

Muutosta vauhdittaaksemme järjestimme THL:ssä miehille suunnatun tilaisuuden, jonka aiheena oli miesten rooli tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen ehkäisyssä. Tilaisuudessamme miehet pohtivat omaa rooliaan silpomisperinteen katkaisemisessa. Suurin osa tunnisti silpomisen olevan sukupuolistunutta väkivaltaa.

Rajaamalla osallistujat miehiin mahdollistettiin myös kulttuurisesti turvallinen ja vapaa keskusteluilmapiiri. Tällöin miesten ei tarvinnut pohtia, kuinka vastakkainen sukupuoli reagoi heidän verbaaliseen ja non-verbaaliseen viestintäänsä. Syvällinen kuuleminen ja keskustelu mahdollistettiin kulttuurisensitiivisellä ja -turvallisella työotteella, jonka keskiössä ovat ehdoton kunnioittaminen ja kohtaaminen.

Keskustelutilaisuuden alussa miehiltä kysyttiin mitä termiä he suosivat ilmiöstä käytettävän. Yksimielisesti päädyttiin käyttämään termiä ”silpominen”, sillä se kuvaa toiminnan raakuutta paremmin kuin vaihtoehtoinen termi ”ympärileikkaus”.

Miehillä on merkittävä rooli silpomisperinteen katkaisemisessa

Miehillä on merkittävä rooli silpomisen jatkumisessa isinä, aviomiehinä sekä yhteisön ja yhteiskunnan jäseninä. Väkivallattoman lapsuuden ja lapsen ihmisoikeuksien turvaaminen on molempien vanhempien velvollisuus.

Päätös tyttären silpomisesta on kuitenkin useimmiten kollektiivinen ja jopa naapurit tai ulkomailla asuvat perheenjäsenet voivat kokea asiakseen varmistaa perinteen jatkumisen. Miehet kokivat äideillä olevan paljon vaikutusvaltaa tyttäriinsä, vaikka he olisivat jo avioituneet ja muuttaneet kotoa. Yksi keskustelutilaisuuteen osallistunut isä kertoi asiasta näin:

”Jäin Suomeen, mutta vaimoni, tyttäreni ja poikani lähtivät lomalle sukulaisten luokse. Lomamatkalla anoppini oli ilmaissut haluavansa, että tyttäreni silvotaan. Onneksi vaimoni pyysi soittamaan minulle. Kerroin, että hänen luonaan on kaksi neitokaista: hänen tyttärensä ja minun tyttäreni. Sanoin, ettei tytärtäni missään nimessä saanut silpoa! ”Jos niin tapahtuu, tyttäresi joutuu vankilaan”, sanoin ja löin luurin korvaan. Olin kauhuissani. Ihan kuin minulle olisi kerrottu, että tyttäreni on menehtymässä. Sen jälkeen meillä oli pitkään huonot välit anopin kanssa.”

Miehet toivoivat, että erityisesti isät rohkenisivat jakaa kokemuksia silpomisen ehkäisemisestä keskenään. Vertaistuen koettiin olevan tarpeellista. Miesten illassa tuotiin myös esille tarve keskustella silpomisen aiheuttamista haasteista seksielämään. Miehisyyteen liitetään myyttejä, jotka luovat paineita ja vääränlaisia mielikuvia siitä, kuinka yhdynnästä tulisi suoriutua, vaikka se olisi tehty lähes mahdottomaksi silpomisen radikaalimpien muotojen kautta.

Myös miehiin ja heidän asenteisiinsa tulee kiinnittää huomiota sote-palveluissa, jotta muutos on mahdollinen

Palvelujärjestelmässä tulisi kiinnittää erityistä huomiota myös niiden miesten tarpeisiin, jotka ovat lähtöisin silpomisperinnettä harjoittavista maista, ja varmistaa kulttuuritietoinen kohtaaminen.

Silpomista harjoittavissa yhteisöissä sukupuolten välinen epätasa-arvo ruokkii silpomisen jatkumista. Tutkimusten mukaan nuorten miesten asenteet silpomista kohtaan ovat kuitenkin muuttumassa kielteisemmiksi, mutta taustalla vaikuttava patriarkaalisuus ja epätasa-arvo, jota miehet itsekään eivät aina tunnista, ylläpitää haitallista perinnettä.

Vain taustalla vaikuttaviin asenteisiin vaikuttamalla saadaan pysyvää muutosta aikaiseksi. Silpomisesta keskusteleminen myös miesten kesken on jo hyvä alku sillä tiellä.

Kiitämme kaikkia tilaisuuteen osallistuneita ja mielipiteensä avoimesti jakaneita henkilöitä!

Lue lisää:

O’Neill, S., Dubourg, D., Florquin, S., Bos, M., Zewolde, S. & Richard, F. 2017. “Men have a role to play but they don’t play it”: A mixed methods study exploring men’s involvement in Female Genital Mutilation in Belgium, the Netherlands and the United Kingdom: Full Report. Men Speak Out Project, Brussels, 2017.

Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen estäminen (THL)

Väkiparta M. 2019. Young men against female genital mutilation/cutting in Somaliland discursively negotiating violence, gerder norms and gender order. Helsingin yliopisto. Humanistinen tiedekunta. Väitöskirja.

Mohamed A.H. & Latvala J. 2020. Female genital mutilation (FGM). Awareness and perceptions of Somali men in the Helsinki region, Finland. Ihmisoikeusliitto.

Esite: Tyttöjen ja naisten ympärileikkaus eli sukuelinten silpominen (THL)

1 kommentti

  1. Miehillä on merkitystä! Pidetään siis miehet asian osaisina tässäkin teemassa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *