Keskustelu sisäilmaongelmien ympärillä käy kiivaana ja lähes joka päivä uutisoidaan uusista sisäilmaongelmaisista kohteista, joissa ihmiset oirehtivat monin eri tavoin. Sisäilman haitallisuutta mittaavalle testille olisi kova kysyntä ja myynnissä onkin jo muutama sisäilman toksisuutta eli myrkyllisyyttä mittaava testi.

Näitä testejä markkinoidaan luotettavina ja toistettavina, ja niiden kerrotaan jopa antavan tarkan kuvan sisäilman terveellisyydestä. Yhtäkään näistä testeistä ei kuitenkaan ole hyväksytty viranomaiskäyttöön. Lisäksi TTL:n, THL:n ja Itä-Suomen yliopiston toksikologit ja asiantuntijat varoittelevat toksisuustestien käytöstä ja tulosten tulkinnasta.

Mistä tämä toksikologien ja muiden asiantuntijoiden varoitteleva asenne testejä kohtaan johtuu?

Sisäilman toksisuuden mittaamisessa on useita haasteita

Jotta toksisuustestien tulokset voidaan laittaa oikeisiin mittasuhteisiin, pitää ensin ymmärtää toksisuutta ja toksikologisia vaikutusmekanismeja. Toksisuus on monitahoinen asia – ei yksinkertainen sisätiloista mitattava suure kuten esimerkiksi lämpötila. Sisäilmaan liitettyjen moninaisten oireiden taustalla on todennäköisesti monia erilaisia syitä ja mekanismeja, joita kaikkia ei mitenkään voida kattaa yksittäisellä toksisuustestillä.

Entä miten saadaan kerättyä edustava, todellista altistumistilannetta kuvaava näyte?

  • Jos kerätään esimerkiksi kaapin päällä pitkään ollutta pölyä, voidaan näytteeseen saada jotakin testissä reagoivaa tekijää, joka on ollut ajankohtainen muutama vuosi sitten.
  • Laskeumamaljoilta taas saadaan valikoitua vain yksittäisellä kasvatusalustalla kasvavia mikrobeja, mistä on vaikea vetää yhteyttä ihmisten todelliseen altistumiseen. Niistä ei myöskään voi päätellä, ovatko nämä mikrobit tuottaneet myrkyllisiä aineenvaihduntatuotteita eli toksiineita alkuperäisessä kasvuympäristössään.
  • Lyhytaikaisessa ilmanäytekeräyksessä puolestaan hetkelliset päästöt esimerkiksi ulkoilmasta voivat vääristää tuloksia. Jos tällaisia näytteitä otetaan vain yksi tai muutama, niiden keräyspaikalla ja -ajalla on suuri merkitys tuloksiin.

Omat haasteensa toksisuustestien tulosten tulkintaan tuovat testeissä käytetyt solu- ja eläinmallit. Jos sisäilman todetaan testissä sisältävän jotakin haitallista esim. banaanikärpäselle, sen haitallisuudesta ihmiselle ei voi vetää suoraa johtopäätöstä. Mitä kauempana testisolu tai -eläin on ihmisestä, sitä vaikeampaa on testin tulosten soveltaminen ihmiseen.

Toisaalta esimerkiksi ihmisen puolustusjärjestelmän solut reagoivat herkästi ja voivat siten testeissä käytettyinä aktivoitua haitattomankin altistuksen seurauksena.

Miten tulkitsen toksisuustestin tuloksen?

Jos ostaisin oman kotini sisäilmaa mittaavan toksisuustestin, mitä voisin päätellä testin tuloksista? Puhdas tulos testistä kertoisi vain sen, että kodissani ei ole mitatulla vaikutusmekanismilla testissä käytetyille eliöille aiheutuvaa toksisuutta. Tulos ei poissulje sitä, etteikö ilmassa silti olisi muilla mekanismeilla ilmenevää toksisuutta eli jotain sellaista epäpuhtautta, joka ei aiheuta toksista vastetta tehdyssä testissä.

Tulos ”ei toksisuutta” ei siten takaisi kotini sisäilman puhtautta.

Entä jos testi osoittaa heikkoa tai jopa voimakasta toksisuutta? Haluaisin tietysti tietää, mihin tulosta on verrattu ja millainen on normaali taustataso ihan tavallisista kodeista mitattuna. Onhan tiedossa, että myös tavanomaisista ongelmattomista sisäympäristöistä ja ulkoilmasta voi saada toksisia tuloksia, jos vertailu tehdään pelkkään puhtaaseen vertailuaineeseen, kuten steriiliin veteen.

Jos tulos kuitenkin eroaisi selvästi tavanomaisista tuloksista, olisin tietysti utelias tietämään, mikä tekijä kotini sisäilmassa on voinut aiheuttaa mitatun toksisuuden. Testin tuloksesta se ei kuitenkaan selviä. Pitäisi itse pohtia, voisivatko syynä olla naapurin roskanpoltosta sisälle tuleva katku, käyttämäni keittiön puhdistusspray, sisälle tuodut hieman homeiset takkapuut vai piilevä kosteusvaurio jossakin kotini rakenteissa.

Tulos ei siten auta kohdentamaan korjaavia toimenpiteitä. Voin tietysti luopua siivouskemikaalien käytöstä tai takkapuiden tuomisesta sisälle etukäteen, mutta kosteusvaurioepäilyssä kotiini täytyy tehdä sisäilma- ja kosteustekninen kuntotutkimus, jossa vasta pystytään tunnistamaan mahdolliset epäpuhtauslähteet ja puutteet.

Toksisuustestit vaativat vielä kehittelyä

Vaikka toksisuustestien tekninen suorittaminen olisikin luotettavalla pohjalla, tulosten tulkinnassa on vielä kehitettävää.

Itse harkitsisin testin ostamista vasta sitten, kun se osoitettu luotettavaksi, toistettavaksi ja käyttötarkoitukseensa sopivaksi. Odottaisin vielä siihen saakka, kunnes markkinoille on saatu luotettavaksi osoitettu yhdistelmä testejä, jotka mittaavat samanaikaisesti useilla toksisuuden eri mekanismeilla ilmeneviä vaikutuksia.

Tähän pääseminen edellyttää paitsi toksisuustestien testaamista laajoissa, hyvin kuvatuissa aineistoissa erilaisista ympäristöistä, myös sisäilmaoireiden mekanismien ja taustasyiden parempaa tuntemusta.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Sisäilmauutiset.fi:ssä 22.5.2019. 

Lue lisää:

Miksi sisäilman haitallisuutta ei arvioida toksisuustesteillä? Selma Mahiout, Merja Korkalainen, Kaisa Wallenius, Matti Viluksela, Tiina Santonen ja Kati Huttunen. Duodecim 2019;135:735–43.

×
×
×

Vastaa

Käsitellään kommentteja...

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *