Tänään vietetään Euroopan kansanterveysviikon teemapäivää ”Equal health for all” eli ”Yhdenvertaista terveyttä kaikille”. Tällä ilmaisulla viitataan siihen, että meillä kaikilla tulisi olla oikeus ja mahdollisuus elää mahdollisimman terveinä ja hyvinvoivaa elämää, riippumatta syntymämaastamme, yhteiskunnallisesta asemastamme tai muista elämämme lähtökohdista tai tilanteista.
Mitä ”yhdenvertainen terveys” oikeastaan tarkoittaa?
Sana ”equal” kääntyy vastineiksi ”tasa-arvoinen”, ”yhdenvertainen”, ”yhtäläinen”, samansuuruinen”.
Muodollisessa yhdenvertaisuudessa kaikille tarjotaan samaa, esimerkiksi sama määrä jotakin palvelua tai muuta terveyteen tai hyvinvointiin johtavaa avaintekijää, lopputulosta arvioimatta. Tosiasiallisessa yhdenvertaisuudessa katsotaan puolestaan nimenomaan lopputulosta, ja palvelun määrä suhteutetaan siihen, että terveys- ja hyvinvointierot olisivat lopputuloksena yksilöiden välillä mahdollisimman pienet.
Tietyt ympärillämme toteutettavat toimet ovat sellaisia, joissa suurella osalla ihmisistä on helppo allekirjoittaa ajatus tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteuttamisesta osana omaa arvomaailmaa tai esimerkiksi omaa työtä.
Näitä ovat esimerkiksi tukiopetuksen tarjoaminen lapselle, jolla on lukemaan oppimisen haasteita, tai tulkkiavusteisuus kuuroa potilasta hoidettaessa. Näissä esimerkeissä toteutetaan siis positiivista erityiskohtelua, jotta lopputulos olisi mahdollisimman samanlainen: jotta kaikki lapset oppisivat lukemaan ja kaikki potilaat voisivat ymmärtää heitä koskevaa hoitoa.
Toiset esimerkit voivat puolestaan olla sellaisia, joissa emme olisikaan yhtä valmiita toteuttamaan tosiasiallisen yhdenvertaisuuden ihannetta. Tällöin positiivista erityiskohtelua saatetaankin kutsua ”hyysäämiseksi” tai vastuunoton välttelyksi.
Onkin syytä pysähtyä miettimään, miksi jokin tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteuttaminen tuntuu meistä oikeudenmukaiselta ja normaalilta, mutta toinen ei. Syntyykö tuo arvio meissä siitä, että tietyt asiat olisivat sinänsä oikeutetumpia vai siitä, että oma ympäristömme on vain totuttanut meidät näkemään tietyt asiat oikeutetumpina kuin toiset.
Tällöin kysymys on kontekstiin sidotusta ja ihmisajattelun myötä muuttuvasta oikeasta tai normaalista. Ja tällöin taas keskeistä on, miten ohjaamme itseämme ajattelemaan oikeasta tai normaalista. Vai olemmeko ohjaamatta, emmekä huomaa, miten ”normaali” ja ”epänormaali” meihin syntyy.
Mitä tosiasiallinen yhdenvertaisuus tarkoittaa suhteessa koronaan?
Tällä hetkellä yhdenvertaisen terveyden kysymykset ovat ajankohtaisia myös vallitsevaan epidemiatilanteeseen liittyen.
Yhtäältä tiedämme, että viruksessa on muodollisesti tasa-arvoisia piirteitä: se tarttuu kaikkiin samalla perusmekanismilla. Toisaalta tiedämme myös, että taustamme, tilanteemme ja asemoitumisemme yhteiskunnassa tuottavat asetelmaan runsaasti eriarvoisuutta. Olemme siis näistä riippuen eri tavoin haavoittuvaisia viruksen edessä.
Heikommassa asemassa viruksen edessä ovat esimerkiksi iäkkäät ja jo lähtökohtaisesti sairaat.
Heikommassa asemassa ovat myös esimerkiksi ne, jotka työskentelevät sellaisilla aloilla, joissa etätyö, kontaktien välttäminen tai etäisyyden pitäminen toiseen ei ole mahdollista työtehtävien vuoksi. Niissä perheissä, joissa asutaan ahtaasti tai joissa asuu useita sukupolvia samassa taloudessa, ei itsen ja toisten suojaaminen ole yhtä mahdollista.
Esimerkkilista siitä, miten virus vaikuttaa meihin eri tavoin asemoitumisestamme riippuen, on pitkä. Yhtä kaikki, poikkeustilan myötä yhteiskunnassa jo normaalioloissakin olemassa olevat eriarvoistavat tekijät ja rakenteet tulevat entistä vahvemmin esiin ja kärjistyvät.
Näiden eriarvoistavien tekijöiden ja asetelmien tunnistaminen ja ymmärtäminen on erittäin tärkeää. Vain sitä kautta voidaan myös tuottaa ratkaisuja, jotka tasoittavat lopputilannetta: esimerkiksi voidaan antaa enemmän tukea niille, jotka sitä erityisesti tarvitsevat.
Koronan yhteydessä positiivista erityiskohtelua ilmentää esimerkiksi tiedon tuottaminen monikielisesti ja monikanavaisesti niille väestömme osille, joilla voi olla haasteita saada tietoa. Tällaisia toimenpiteitä ei ole mielekästä hahmottaa ”hyysäämiseksi”, sillä niiden tavoite on toteuttaa tosiasiallista yhdenvertaisuutta.
Koronan terveys- ja hyvinvointierot: kehittämisen tietopohjaa vai leimaavia stereotypioita?
Tärkeydestään huolimatta terveys- ja hyvinvointierojen tunnistamisessa piilee myös vaaroja.
Yksi keskeinen vaara liittyy leimaamiseen ja stereotypioiden vahvistumiseen. Leimaaminen voi puolestaan pahimmillaan synnyttää epäilyä, syrjintää ja vihaa, joka voi entisestään kasvattaa epätasa-arvoisuutta yhteiskunnassamme. Tällöin hyvää tarkoittava, hyvinvointieroja kaventavaksi tarkoitettu tieto voikin aikaansaada päinvastaisen seurauksen.
Korona-aikaan tämä näkyy muun muassa siinä, miten puhutaan sairastavuudesta syntyperän mukaisesti.
Yhtäältä tarvitsemme tietoja mahdollisista syntyperän mukaisista sairastuvuuseroista, jotta osaamme puuttua oikeisiin asioihin ja oikeilla tavoilla, kuten tehdä riittävässä määrin monikielistä ja monikanavaista viestintää tai tunnistaa erityisiä haavoittuvuustekijöitä sairastamisessa ja tartuntaketjujen muodostumisessa.
Toisaalta tämä tieto voi lisätä jo muutoinkin olemassa olevaa epäluuloisuutta ja syrjintää: ”tuo näyttää kiinalaiselta”, ”tuo näyttää italialaiselta” tai ”tuo näyttää sellaiselta henkilöltä, josta luin viime viikolla Hesarista”.
Molemmat näkökulmat ovat tärkeitä huomioitaviksi tekemissämme toimissa, jotta 1) todellinen yhdenvertaisuus toteutuisi, 2) vallitsevat terveys- ja hyvinvointierot kaventuisivat ja 3) meillä kaikilla olisi tosiasialliset mahdollisuudet elää terveellistä ja hyvinvoivaa elämää. Vastuu omien toimien leimaavuuden arvioinnista on monilla tahoilla, esimerkiksi tutkijoilla, päättäjillä ja medialla.
Toivotamme hyvää yhdenvertaisen terveyden teemapäivää! Haastamme sinut mukaan miettimään: mitä sinun arjessasi todellinen yhdenvertaisuus ja tasa-arvo tarkoittavat muodollisen sijaan?
Lue lisää:
Euroopan kansanterveysviikko. European Public Health Week 11.–15.5.