Suomen terveysrekistereitä koskeva lainsäädäntö on peräisin 1980-luvulta, ja on toisin sanoen ajastaan jäljessä. Nykyiset terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät tietotarpeet ovat luonnollisesti aivan erilaiset kuin 30 vuotta sitten.
Sairaaloissa ja sairaanhoitopiireissä onkin alettu kerätä erilaisia sairauksia tai niiden hoitoa koskevia rekistereitä. Niistä halutaan terveydenhuollon ammattilaisille apuvälineitä, joita voidaan käyttää terveydenhuollon laadun parantamiseksi, mutta myös yksittäisen potilaankin hoidon suunnittelun tukena.
Paikallisia rekistereitä tarvitaan, sillä nykyinen valtakunnallinen tiedonkeruu kattaa vain perustiedot esimerkiksi sairaalahoidosta.
Näiden erillisrekisterien tiedonkeruu, aineiston analysointi ja tulosten raportointi on monesti tehty minimiresurssein, rakkaudesta tieteeseen ja medisiinaan. Rekisterin pito voi olla vaakalaudalla, jos se jää muutaman innostuneen henkilön vastuulle.
EU tukee ja ohjeistaa
EU on rahoittanut kolmivuotista PARENT-yhteishanketta potilasrekisterien hyödyntämisestä rajat ylittävän terveyspalveluiden direktiivin toimeenpanon yhteydessä. Ensi sijalla on edistää rekistereiden käyttöä tutkimuksen sekä kansanterveyden tarpeisiin kansallista ja eurooppalaista sähköistä infrastruktuuria hyödyntäen. Hankkeen tuotoksista on hyötyä paikallisten, alueellisten ja valtakunnallisten rekisterien kanssa työskenteleville.
Hankkeessa on syntynyt rekisterien perustamista, ylläpitoa ja yhteistoimintaa koskevat menetelmälliset ohjeet ja suositukset, jotka EU:n eTerveys-verkosto hyväksy eurooppalaisiksi suosituksiksi. Ne ovat saatavilla niin 230-sivuisena raporttina kuin käytännöllisenä wiki-versiona.
Ohjeet ja suositukset kattavat rekisterien hallinnon, toiminnan suunnittelun ja rahoituksen, käyttäjien opettamisen ja neuvonnan, rekisterinpidon menetelmät, tietojen laadun ja tietoturvan. Tämän lisäksi on runsaasti materiaalia, joka helpottaa rekisterin ylläpitoon tarvittavien IT-ratkaisujen valintaa.
Hankkeessa on myös kerätty tietoja eurooppalaisia potilasrekistereistä rekisterien rekisteriin. Mukana on tällä hetkellä yli tuhat rekisteriä, joista kaksi kolmesta on sairausrekistereitä, neljäsosa palveluihin perustuvia rekistereitä ja joka kymmenes perustuu terveydenhuollossa käytettäviin tuotteesiin, kuten lääkinnällisiin laitteesiin. Rekisterien rekisterin kehittämistyön yhteydessä on myös kehitelty malli, jolla kukin rekisteri voi arvioida omaa toimintaansa ja parantaa laatuaan.
Rekisterit terveydenhuoltoa kehittämään
PARENT-hankkeen päätöskokouksessa puhunut Euroopan komission e-terveydestä vastaava virkamies Tapani Piha listasi rekisterien tärkeimmiksi tehtäviksi kerätä terveydenhuollon menetelmien arviointia, potilasturvallisuutta, palveluiden tehokkuutta ja kustannusvaikuttavuutta sekä harvinaisia tapauksia ja sairauksia koskevia tietoja. Tiedonkeruun pitäisi kattaa niin lyhytaikaiset kuin pitkäaikaiset vaikutukset.
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä valmisteleekin uutta lainsäädäntöä, joka kattaisi sekä sosiaali- että terveysrekisterit. Toivottavasti tässä yhteydessä määritellään aiempaa yksinkertaisemmat linjaukset, miten erilaisia potilasrekistereitä voidaan perustaa, miten niiden toimintaa helpotettaisiin ja miten niiden terveystietojen yhteiskäyttöä ja kansainvälistä yhteistyötä edistettäisiin. Samalla on saatava suora yhteys kansallisista potilastietojärjestelmistä rekistereihin. Tietosuojan ei myöskään pitäisi estää sähköisten terveyspalvelujen kehittämistä.
Jatkossa rekisterien keruu, analysointi ja käyttö ovat aiempaakin mielenkiintoisempaa, koska big data -hengessä terveysrekistereihin voidaan yhdistää potilaiden kokemuksia koskevia tietoja, sähköisten potilaskertomusten tietoja, henkilökohtaisia tietojen niin liikunnasta kuin terveysseurannasta tai vaikka sosiaalisen median tietoja. Ehkä seuraavassa EU:n rahoittamassa hankkeessa kerätään kokemuksia tästä?
Kirjoitettu yhdessä THL:n PARENT-tiimin kanssa: Persephone Doupi, Päivi Hämäläinen, Katariina Peltonen, Antti Tuomi-Nikula ja Arto Vuori