Koronaviruksen aiheuttamalta taudilta suojaavaa rokotetta saadaan optimistisimpienkin arvioiden perusteella odottaa ainakin vuoden verran. Rokotekehityksen onnistuminen ei ylipäänsä ole varmaa.
Mitä nyt voidaan tehdä? Epidemiaa on mahdollista hidastaa, riskiryhmiä suojella ja tartuntoja vähentää.
1. Kun virusta ei päädy käsien tai pisaroiden kautta omille limakalvoille, on jo kohtuullisessa suojassa
Koronavirus tarttuu kosketus- ja pisaratartuntana. Koska rokotetta tai tartuttavuutta vähentävää hoitoa ei ole, taudin leviämistä täytyy estää muilla keinoin.
Perinteisiä ja tehokkaita keinoja vähentää omaa ja muiden tartuntariskiä ovat usein toistuva käsien pesu tai käsidesin käyttäminen sekä turvallinen yskimistekniikka. Kun virusta ei päädy käsien tai pisaroiden kautta omille limakalvoille, on jo kohtuullisessa suojassa.
Yksilön ja ympäristön hygieniatoimien lisäämiseen olisi edelleen selvä tarve. Moniko meillä Suomessa edelleenkään pesee käsiään yli kymmenen kertaa päivässä?
Singaporessa käsidesipulloon törmää jokaisen kaupan kassan maksupäätteellä sekä silloin, kun menee sisään esimerkiksi kouluun, työpaikalle tai jopa asuinrakennuksiin. Sama käsihygienian tehostaminen pitää nyt toteuttaa Suomessakin ennen kuin rajoitustoimenpiteitä lähdetään purkamaan.
2. Rajoitetaan kontakteja, vähennetään infektion tarttumista
Osa hallituksen päättämistä toimista ja erilaisista suosituksista vähentää infektion tarttuvuutta lisäämällä ihmisten välistä etäisyyttä ja vähentämällä ihmisten välisiä kontakteja. Esimerkiksi erilaiset etätyöratkaisut, ravintoloiden, koulujen ja päiväkotien sulkeminen sekä tilaisuuksien ja kokoontumisten peruminen vähentävät tehokkaasti riskiä, että tartunnan saanut henkilö tartuttaisi muita.
Matkustuksen ja alueellisen liikkuvuuden rajoittaminen puolestaan vähentävät mahdollisuutta siihen, että tartunnan saaneet ja mahdollisesti vielä oireettomat ihmiset levittävät epidemiaa alueille, joissa tautitapauksia tai tartuntaketjuja ei vielä merkittävästi ole.
Näiden rajoitusten tarvetta täytyy arvioida jatkuvasti epidemiatilanteen mukaan. Samassa tilanteessa olevien alueiden tai maiden välistä liikkuvuutta ei kannata rajoittaa kohtuuttomasti.
3. Mahdollisimman moni tartunnan saanut kannattaa tunnistaa ja eristää, se rajoittaa epidemian kulkua
Terveydenhuollon käyttämä tehokas epidemian torjuntakeino on tunnistaa nopeasti mahdollisimman moni tartunnan saanut ja sen jälkeen hoitaa heitä sairaalassa tai kotona eristysolosuhteissa. Näin tartunta ei enää leviä muihin henkilöihin. Tartunnalle altistuneiden karanteeni taas mahdollistaa seuraavien tartuntaketjujen katkaisun.
Käytännössä kaikki maailman maat yrittävät nopeasti lisätä mahdollisuutta tehdä enemmän koronavirustestejä. Sekä Maailman terveysjärjestö WHO että EU-maiden Tartuntatautien valvonnan ja torjunnan keskus ECDC suosittavat mahdollisimman monen koronaviruspotilaan tunnistamista.
Useimmat maat ovat tilanteessa, jossa tähän ei vielä pystytä, vaan testaamista on priorisoitava kapasiteetin mukaisesti. Testauskapasiteetti määrittelee, miten paljon myös lieväoireisia on mahdollista testata.
Suomessa kapasiteetti on nyt noin 2000–2500 näytettä päivässä, mikä vastaa esimerkiksi Etelä-Korean kapasiteettia, kun testien määrä suhteutetaan asukkaiden määrään.
Valitettavasti Suomessakaan ei vielä ole riittävää kapasiteettia testata kaikkia epäiltyjä koronavirustartuntoja. Tästä johtuen terveydenhuollon toimijat ovat joutuneet priorisoimaan testausta.
THL:n ja sairaanhoitopiirien yhdessä laatiman ohjeistuksen mukaan näyte otetaan tällä hetkellä ensisijaisesti potilailta, joilla on vakavia hengitystieinfektion oireita, sekä sote-henkilökunnalta, koska mahdollinen epäily on työvoiman riittävyyden varmistamiseksi kyettävä tutkimaan nopeasti.
Kapasiteetin kasvaessa voidaan enenevästi tutkia myös muiden potilasryhmien näytteitä. Laajamittainen testaaminen tukee epidemian seurantaa ja hallintaa, mutta se edellyttää myös sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden resursseja ohjeistaa positiiviseksi havaitut lieväoireiset henkilöt kotihoitoon ja altistuneet kotikaranteeniin.
Tällä hetkellä Suomessa testaamisen nopeaa laajentamista ei hidasta laitteiden puute, vaan lähinnä näytelogistiikan järjestäminen, niukasti saatavana olevat suojavarusteet ja näytteenottovälineet sekä jotkin tarvikkeet ja reagenssit. Kaikkia näitä pullonkauloja on ratkottu aktiivisesti epidemian alkamisesta saakka.
Tulossa on myös vasta-ainetestejä, joita kutsutaan joskus harhaanjohtavasti pikatesteiksi. Niillä voidaan osoittaa elimistön reaktio virukselle eli vasta-aineiden muodostuminen.
Testi näyttää positiivisen tuloksen vasta kun infektio on jatkunut pidempään tai kun henkilö on siitä jo parantunut. Siksi testi ei sovellu hyvin akuutin infektion toteamiseen, mutta toimii sen arviointiin, onko henkilö aiemmin sairastanut COVID-19-taudin.
Nykytilanteessa markkinoilla on jo paljon erilaisia koronatestejä. Testien laatu voi vaihdella paljonkin, ja riittävää käyttökokemusta on harvasta. Tästä varoittavana esimerkkinä mediassa on kerrottu suuresta määrästä Espanjaan hankittuja ns. pikatestejä, joista suuri osa antoi täysin vääriä tuloksia.
Miten rajoitustoimien jatkoa arvioidaan?
Suomi hidastaa ja rajaa COVID-19-epidemian leviämistä monilla eri toimenpiteillä. Näiden toimien vaikutukset tukevat ja tehostavat toisiaan. Toistaiseksi epidemia on levinnyt Suomessa monia muita maita hitaammin.
Epidemiahuipun tasaaminen ja sairastuneiden määrän vähentäminen helpottavat terveydenhuollon ja erityisesti tehohoidon kuormitusta sekä antavat aikaa kehittää uusia tehokkaita hoitomuotoja ja ehkä rokotteenkin.
Koronavirustestaamisen lisääminen on tärkeää sekä epidemian ajantasaisen seurannan että torjuntatoimien oikean ajoituksen ja laajuuden arvioimiseksi.
Laajamittainen testaaminen voi myös olla osa niin kutsuttua exit-strategiaa, eli suunnitelmaa, kuinka yhteiskunnan normaali toiminta kyetään palauttamaan epidemian laantuessa kokonaan tai väliaikaisesti ennen seuraavaa epidemia-aaltoa.
Rajoitus- ja muilla toimenpiteillä on suuri vaikutus ihmisten elämään ja niiden aiheuttamat taloudelliset sekä yhteiskunnalliset haitat ovat erittäin huomattavia. Toimenpiteiden kiristäminen edelleen tai purkaminen edellyttävät epidemiatilanteen hallinnan lisäksi huolellista kokonaisarviota toimien laajemmista vaikutuksista väestön terveyteen ja hyvinvointiin sekä muihin yhteiskunnan eri sektoreihin.