Nykyinen, määrittämättömäksi ajaksi voimassa oleva Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2000/84/EY) kesäaikasäännöksistä on annettu tammikuun 19. päivänä vuonna 2001. Siitä Suomen valtioneuvosto antoi 30. elokuuta 2001 asetuksen (753/2001), joka tuli voimaan vuoden 2002 alusta lukien.
Direktiivin mukaan sisämarkkinoiden, liikenteen ja viestinnän lisäksi myös muiden teollisuuden alojen moitteeton toiminta on tärkeää. Tämä tarkoittaa kuitenkin vain sitä, että kaikkien jäsenmaiden on tärkeää siirtyä normaaliajasta kesäaikaan yhtaikaa ja kesäajasta takaisin normaaliaikaan yhtaikaa. Mitään perustelua, miksi näin pitäisi tehdä, ei direktiivissä anneta.
Se, miten kesäajan käyttö edistäisi direktiivissä mainittua moitteetonta toimintaa, jää kertomatta. Direktiivi ei perustele käytäntöä hyödyillä, ei millään tavalla. Eikä se näin voisi tehdäkään, sillä mitään hyötyä kesäajan käytöstä ei ole voitu luotettavasti osoittaa. Johtopäätöksenä on siis väistämättä se, että kesäajan käyttöä halutaan ylläpitää vailla perusteita.
Malja kesäajan asiamiehelle
Winston Churchill totesi 83 vuotta sitten kirjoituksessaan A silent toast to William Willett aivan oikein, että Britanniaa pohjoisempana sijaitsevissa maissa, joissa vuorokauden valoisa aika on kesäisin pitempi, ei ole tarpeen siirtyä kesäaikaan. Pohjoisilla seuduilla valoa on kesäisin aina yltäkylläisesti ja talvisin rutiköyhästi. Hän kirjoitti myös, että Britanniaa etelämpänä sijaitsevissa maissa tätä tarvetta ei ole, koska talvisin ja kesäisin vuorokauden valoisat ajat ovat lähes yhtä pitkät. Nämä argumentit ovat, ehkä tietoisestikin, jääneet huomiotta kesäajan käyttöä koskevissa keskusteluissa.
Kesäajan käyttö on epäterveellistä. Kesäaikaan siirtymisen rasitukset paitsi katkonaistavat yöuntamme nuoresta pitäen, myös tukkivat vanhemmiten verisuoniamme odotettua useammin. Tuoreen tanskalaisen tutkimuksen mukaan masennusjaksoja ilmaantui syksyisen kellonsiirron jälkeen sitä seuraavien 10 viikon kuluessa 11 prosenttia odotettua enemmän. Edestakaiset kellonsiirrot kesäaikaan ja takaisin ovat siten monin tavoin lisärasitus.
Etenkin iltavirkut hyötyisivät kesäajan käytön lopettamisesta
Ihmisen sisäinen kello jää aina jälkeen, kun ulkoista kellonaikaa äkillisesti vaihdetaan. Sisäiseltä kellolta vie aikaa ennen kuin se tavoittaa uuden aikataulun ja alkaa sen varassa seurata ajan kulkua. Kaikki illanvirkut eivät ehdi sopeutua kesäaikaan lainkaan, vaan heistä osa kärsii unettomuudesta ja väsymyksestä, niin kutsutusta sosiaalisesta aikaerorasituksesta, koko kesän. Siten he ovat ikään kuin jatkuvasti aikaerolennolla saamatta kiinni perillä odottavasta uudesta aikataulusta.
Miksi ihmiset kuitenkin edelleen haikailevat kesäajan käyttöä, jopa pysyvää kesäaikaa? Kesäaika on selvästi kriisiaikojen käytäntö. Myös pysyvää kesäaikaa on jo useamman kerran kokeiltu maailmalla, ja kokemukset ovat olleet huonoja niin lännessä kuin idässä. Haluammeko siis käyttää kesäaikaa vain tavan vuoksi? Tapa on vain kuin hölmöläisten peitteen jatkamista, leikkaamista toisesta päästä ja leikatun palan ompelemista toiseen päähän.
Suunnitelma A
Suomessa on mahdollista tehdä kansalaisaloitteita. Yksi tällainen aloite (OM 103/52/2016), kellojen kesäaikaan muuttamisen lopettamiseksi, keräsi 70 393 kannatusilmoitusta eli enemmän kuin esimerkiksi paljon yhteiskunnalista keskustelua herättänyt eutanasia-aloite hyvän kuoleman puolesta. Siten se lähetetään eduskunnan käsiteltäväksi. Jos kelloaloite saa kansanedustajiltamme asiallisen käsittelyn, niin eduskunta velvoittaa käsittelynsä päätteeksi valtioneuvoston aloittamaan kesäajan käytön lopettamiseksi tarvittavat toimenpiteet.
Meillähän olisi nyt kerrankin lyömätön mahdollisuus olla Euroopan parlamentissa ja neuvostossa esimerkkinä muille. Suomi voisi ehdottaa, että direktiivi (2000/84/EY) kesäaikasäännöksistä mitätöitäisiin ja kaikki Euroopan unionin jäsenmaat luopuisivat kesäajan käytöstä. Tämä profiloisi meidät aktiivisena paitsi omien kansalaistensa myös muiden jäsenmaiden kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia vaalivana maana.
Suunnitelma B
Jos Suomi sitä vastoin haluaa olla asiassa passiivinen ja olla tekemättä mitään, niin valtioneuvosto voisi harkita kesäajasta antamansa asetuksen (753/2001) korvaamista ja säätää, että Suomi vaihtaa aikavyöhykettään kaksi kertaa vuosittain. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että Suomi voisi noudattaa Euroopan unionin kesäaikasäännöksiä noudattamalla yhtä ja samaa aikaa ilman jokavuotisia kellonsiirtoja. Siitä, millä aikavyöhykkeellä maa on, jokainen valtio saa päättää itsenäisesti.
Hiekka kesäajan käytön tiimalasissa on kaikesta huolimatta valumassa loppuun. Siitä merkiksi maailman arvostetuin tiedelehti Nature, jota on julkaistu 4. marraskuuta 1869 lähtien, kirjoitti 31. päivänä maaliskuuta 2016 pääkirjoituksessaan (Time out), että kesäajan käyttö tuottanee enemmän haittaa kuin hyötyä. Haluammeko siis käyttää kesäaikaa, vaikka tiedämme, että kesäajan käytöstä on enemmän haittaa kuin hyötyä?
Kesäaikasäännökset kertovat Britannian vahvasta tahdosta määrätä ja haluttomuudesta murtaa vaalittua, tosin pohjatonta perinnettä. Muut maat saavatkin tanssia brittipillin tahdissa. Tilanne voi kuitenkin pian muuttua, sillä Britannia päätti erota Euroopan unionista ja on aloittanut eroonsa vaaditut toimenpiteet. Britannian eron myötä suurin kanto kesäajasta luopumisen kaskessa olisi nyt vihdoin raivattavissa pois.