Sukupuolten tasa-arvoa vertailevassa Maailman talousfoorumin vuonna 2015 julkaisemassa raportissa Suomi on peräti kolmannella sijalla maailman tasa-arvoisimpien maiden listassa. Ei ollenkaan huono sija aivan Norjan ja Islannin kannoilla ja hieman Ruotsia edellä. Raportti tarkastelee sukupuolten välistä tasa-arvoa taloudellisten ja työmarkkinoihin liittyvien erojen lisäksi mm. poliittisessa osallistumisen, koulutuksen, elinajan odotteen ja kuolleisuuden perusteella.
Jos tasa-arvo näyttää näin hyvältä, pitääkö asiasta vielä puhua tai olla huolissaan? Vai pitäisikö meidän olla tyytyväisiä asioiden nykytilaan? Todetaanhan pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmassakin, että ”naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia Suomessa”.
Tilastokeskuksen julkaisemista palkansaajien ansiotasotilastot antavat tasa-arvosta kuitenkin toisenlainen kuva. Tavoite naisten ja miesten samapalkkaisuudesta yksityisellä sektorilla on karkaamassa yhä kauemmas. Ammattirakenteen muutos on vain kasvattanut palkkaeroa miesten hyväksi kaikilla koulutusasteilla.
Yhtä paljon koulutettujen naisten ja miesten palkkaerot ovat kasvaneet erityisesti korkea-asteen ja perusasteen tutkinnon suorittaneilla, hiukan vähemmän keskiasteella.
Tasa-arvo huomioitava työmarkkinoita uudistettaessa
Pitkään jatkunut talouden laskukausi ei ole tasoittanut miesten ja naisten palkkaeroja. Valtion tai kunnan palveluksessa olevien naisten ja miesten palkkaerot ovat jopa kasvaneet, kun huomioon otetaan koko eliniän ansiot. Selityksenä on pääasiassa naisille lankeava hoivavastuu. Se hidastaa tai jopa estää naisten urakehitystä, vaikka julkisella sektorilla samasta työstä maksetaan periaatteessa sama palkka.
Hallitus julkaisi viime keväänä tasa-arvo-ohjelman ja samapalkkaisuutta edistävän ohjelman. Tasa-arvoon ja samapalkkaisuuteen meitä velvoittavat kansainvälinen ja EU-oikeus sekä oma kansallinen lainsäädäntömme. Molemmat hallituksen ohjelmat antavat tasa-arvoa ja samapalkkaisuutta edistäviä velvoitteita mm. työmarkkinaosapuolille.
Samaan aikaan tasa-arvoa edistettäessä valmistellaan kuitenkin useita laajoja yhteiskuntapoliittisia uudistuksia, kuten esimerkiksi paikallinen sopiminen työehdoista, ilman että niiden vaikutuksia tasa-arvoon arvioitaisiin. Näin siitäkin huolimatta, että Suomi on sitoutunut ottamaan huomioon sukupuolinäkökulman kaikilla aloilla ja arvioimaan päätösten vaikutukset naisten ja miesten asemaan. Velvoite perustuu vuonna 1995 annettuun Pekingin julistukseen ja toimintaohjelmaan.
Naisten ja miesten välisen tasa-arvon edistäminen on myös perustuslakiin kirjattu ”yhteiskunnallinen tehtävä”.
Sosiaalietuudet kaventavat epätasa-arvoa
Työelämän muutokset vaikuttavat kotitalouksien mahdollisuuksiin tehdä omia, esimerkiksi perheen perustamiseen liittyviä valintoja. Vaikka lakisääteinen sosiaaliturva kohtelee molempia sukupuolia neutraalisti, jakautuvat toimeentuloa täydentävät etuudet eri tavoin miesten ja naisten välillä. Erot miesten ja naisten elämäntilanteissa ja elämänpoluissa vaikuttavat toimeentuloon, ansiosidonnaisen sosiaaliturvan kertymiseen ja sitä kautta myös erilaisten etuuksien tarpeeseen.
Osa etuuksista jakautuu sukupuolen välillä epätasaisesti. Yli kahdesta miljoonasta etuuksien saajasta 64 prosenttia on naisia. Naisten suurta osuutta selittää, että jotkin etuudet liittyvät toisiinsa, mikä taas johtuu miesten ja naisten elämäntilanteiden eroista. Naiset saavat eniten useimpia perusturvaetuuksia, mutta miehet saavat naisia useammin työmarkkinatukea, peruspäivärahaa sekä yksin asuvien asumistukea.
Sosiaaliturvajärjestelmä tasoittaa jossain määrin sukupuolten erilaisista elämäntilanteista ja elämänpoluista johtuvia toimeentuloeroja. Esimerkiksi takuueläke täydentää naisten heikosta työmarkkina-asemasta johtuvaa miehiä pienempää työeläkettä. Naiset saavat miehiä useammin työeläkettä täydentävää kansaneläkettä. Naisten takuueläke on keskimäärin miehiä hieman korkeampi.
Tasa-arvon kehitys ei ole taattu
Keskustelussa tasa-arvon toteutumisesta on syytä huomioida myös pitkän aikavälin näkökulma. Yleisesti on ajateltu, että sukupuolten erot sosiaaliturvan kohdentumisessa tasoittuvat, mm. uusien koulutettujen sukupolvien myötä, ja esimerkiksi vanhemmuuteen liittyvien perhevapaiden jakautuessa tasaisemmin. Työelämän kehitys palkkaeroineen sekä perhevapaiden epätasainen jakautuminen ennakoivat kuitenkin toista.
Sukupuolivaikutuksia tulisi arvioida, ei vain jälkikäteen, vaan valmisteltaessa yhteiskunnallisia uudistuksia ja tulonjakoon vaikuttavia päätöksiä. Tämä edellyttää luonnollisesti myös tietopohjan kehittämistä.
Hyvä esimerkki tästä on valtion talousarvioesitys, joka on taas ajankohtainen. Budjetti on siihen liittyvine lakeineen keskeinen sosiaalipoliittisen ohjauksen väline, jolla vaikutetaan tuloerojen kehitykseen ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon.
Lue lisää:
Global Gender Gap Report 2015, World Economic Forum
Kirsi-Marja Lehtelä, ym., Vuoden 2016 talousarvion vaikutukset perusturvaan. THL, Työpaperi 5/2916
Sukupuolten tasa-arvo thl.fi’ssä