Suomalaisnuorten itse raportoimat ahdistus- ja masennusoireet ovat yleistyneet viime vuosina. Vuoden 2023 kouluterveyskyselyssä kohtalaisia tai vaikeita ahdistusoireita raportoi yli 21 % peruskoulun 8–9-luokkalaisista. Masennusoireilusta ei vuoden 2023 tuloksia ole vielä julkaistu, mutta vuosien 2017 ja 2021 välillä oireilu yleistyi.
Samalla nuorten mielenterveyspalvelujen käyttö on kasvanut. Tämä liittynee toisaalta nuorten oireilun ja koetun kuormituksen lisääntymiseen, mutta voi myös heijastaa mielenterveysongelmiin liittyvien asenteiden muutosta sekä tuen ja hoidon tarpeen aikaisempaa parempaa tunnistamista. On kuitenkin huomioitava, että edelleen suuri osa tukea tai hoitoa tarvitsevista nuorista jää sitä vaille.
Nuorten palveluihin ja mielenterveysosaamiseen panostettava
Nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat kirjavia, epäyhtenäisiä, osittain päällekkäisiä eivätkä kata nuorten tarpeita systemaattisesti. Hyvinvointialueilla onkin panostettava nuorten saumattomasti toimiviin perustason ja erikoissairaanhoidon mielenterveyspalveluihin.
Uuteen hallitusohjelmaan on kirjattu, että lasten ja nuorten yhdenvertainen pääsy perustasolla lyhytterapiaan tai muihin vaikuttaviin psykososiaalisiin hoitoihin turvataan ja samalla otetaan käyttöön yhdenmukaisesti arvioituja, vaikuttavia ja kustannustehokkaita menetelmiä.
Noin puolet nuorten mielenterveysperustaisista vastaanottokäynneistä johtuu ahdistuneisuus- tai masennushäiriöistä, joten juuri näiden ongelmien tukeen ja hoitoon on panostettava.
Millaisia nuorten mielenterveysinterventioita tarvitaan perustasolla?
Masennus- ja ahdistuneisuusoireiden sekä ainakin lievien häiriöiden hoitoon lyhytterapeuttiset interventiot usein riittävät. Keskivaikeissa ja etenkin vaikeissa mielenterveyshäiriöissä tarvitaan usein muitakin hoitomuotoja, kuten psyykenlääkehoitoa. Lyhyet interventiot eivät ole kuitenkaan kaikille riittäviä, joten myös pidempiä psykoterapioita on oltava saatavilla.
Aikuisille kehitetyt hoito- ja tuki-interventiot eivät sellaisinaan sovellu nuorille, vaan nuorten interventioiden tulee olla kehityssensitiivisiä. Nuorilla esimerkiksi kyky tunnistaa ja tarkastella omia ajatuksiaan ja niiden suhdetta ulkoisen näkökulman ottamiseen on nuoruudessa vasta kehittymässä.
Myös nuorten ymmärrys muiden ihmisten tunnekokemusten moniulotteisuudesta ja kyky ottaa toisten perspektiivi huomioon ovat vasta kehittyy. 2000-luvulla nuorten mielenterveysinterventioissa onkin onneksi painotettu nuoruuskehitykseen spesifisti liittyvien tekijöiden huomioon ottamista.
Osana kansallisen mielenterveysstrategian toimeenpanoa ja sosiaali- ja terveyskeskusohjelmaa on Suomessa otettu käyttöön nuorten vuorovaikutusohjanta (IPC-N). Vaikka vahva tieteellinen näyttö sen tehosta nuorten masennukseen on vielä riittämätöntä, se on hyvä esimerkki nuorille modifioidusta teoreettisesti perustellusta interventiosta.
Apua teknologia-avusteisista interventioista?
Teknologia-avusteisuus voi parantaa nuorille suunnattujen palveluiden monipuolisuutta ja saavutettavuutta. Niiden rooli osana mielenterveys- ja päihdepalveluita kasvanee jatkossa Suomessakin. Jos teknologia-avusteiseen hoitoon liitetään vielä vuorovaikutus ammattilaisen kanssa, hoidon teho on suunnilleen kaksinkertainen pelkkään itsehoitoon verrattuna.
Tuki ja hoito voi onnistua vain, jos nuori osallistuu siihen suunnitellusti. Käytettävyys ja nuorten sitoutuminen hoitoon ovatkin teknologia-avusteisten hoitomallien suurimmat haasteet. Keskivaikeissa ja vaikeissa häiriöissä teknologia voi täydentää, mutta ei korvaa kohtaamiseen perustuvaa hoitoa.
Kun kehitetään uusi interventio tai vaikuttavaksi osoitettu menetelmä muokataan uuteen toimintaympäristöön tai kohderyhmälle, muokkausten kuvaamiseen tulisi käyttää kansainvälisiä viitekehyksiä ja vertaisarviointia. Ennen laajaa käyttöönottoa Suomessa tulisi sovellus kuvata, pilotoida ja raportoida sen käytettävyys ja soveltuvuus.
Blogi on osa Nuoren mielen hyvinvointi -sarjaa, jossa kerromme työstämme nuorten hyvinvoinnin eteen, sekä nostamme nuorten osallisuutta ja hyvinvointia tukevia ratkaisuja.