Opioidikorvaushoidossa olevien osallisuutta on vahvistettava – tarvitaan ihmislähtöistä ja monitoimijaista yhteistyötä

Opioidiriippuvuus on vakava sairaus, johon kietoutuu monenlaisia vaikutuksia, jotka syrjäyttävät ihmistä yhteiskunnasta ja sen yhteisöistä. Opioideista riippuvaisilla on usein myös muita riippuvuuksia ja sairauksia, heidän koulutustasonsa on matala ja työttömyys on yleistä. Myös opioideihin liittyvät kuolemat ovat yleistyneet ja niihin kuollaan Suomessa yhä nuorempana.

Vaikuttavaksi todetun opioidiriippuvuuden korvaushoidon onkin oltava kynnyksettä sitä tarvitsevien saatavilla ja saavutettavissa. Riippuvuuden hoidossa käytettävän lääkityksen lisäksi hoitoon sisältyy myös muuta lääketieteellistä hoitoa ja psykososiaalista tukea.

Korvaushoidon tulee linkittyä osaksi monialaista palvelukokonaisuutta ja yksilöllistä palvelupolkua. Lähtökohtana on ihmisen tuen ja palvelujen tarpeiden tunnistaminen sekä niihin vastaaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa tuen, palvelujen ja etuuksien yhteensovittamista, parempaa yhdenvertaista saatavuutta sekä osallisuuden eli kuulumisen ja kuulluksi tulemisen vahvistamista.

Tavoitteet ovat tuttuja esimerkiksi tulevaisuuden sosiaali ja terveyskeskus -ohjelmasta ja sosiaalihuollon kehittämisohjelmasta, sekä niihin kytkeytyvistä työkykyohjelmasta, mielenterveysstrategiasta ja päihde- ja riippuvuusstrategiasta. Tavoitteet on muutettava sanoista teoiksi myös opioidiriippuvuuden korvaushoidossa olevien ihmisten kohdalla.

Kunnat ja alueet vastaavat opioidikorvaushoidon palvelukokonaisuuden kehittämisestä. Tästä tehtävästä ne eivät selviä yksin. Onnistuminen edellyttää kumppanuutta ja yhteiskehittämistä muiden palvelujen tuottajien, järjestöjen sekä opioidiriippuvaisten ihmisten ja heidän läheistensä kanssa.

Opioidikorvaushoitoa toteuttavat yksiköt tekevät vaihtelevasti yhteistyötä muiden palveluja ja tukea toteuttavien tahojen kanssa, osoittaa vuonna 2019 tehty selvitys. Opioidikorvaushoitoa koskevaan selvitykseen osallistuneissa 183:ssa yksikössä tehtiin eniten yhteistyötä lastensuojelun (87 %), sosiaalitoimiston omasosiaalityöntekijän (85%) ja kuntouttavan työtoiminnan (79 %) kanssa. Työvoimapalvelujen kanssa yhteistyötä teki kaksi kolmesta (67 %) ja koulutuspalvelujen kanssa runsas puolet (54 %) yksiköistä. Asumisen tukipalvelujen kanssa yhteistyötä kertoi tekevänsä 64 prosenttia ja järjestöjen kanssa neljännes (24 %) vastanneista.

Muu arjen ja osallisuuden tuki on korvaushoitoyksiköiden vastausten perusteella melko vähäistä vuoden 2019 selvityksen mukaan. Noin 40 prosenttia yksiköistä kertoi, että työ- ja toimintakyvyn kartoitushaastattelu ja matalan kynnyksen työtoiminta sisältyivät niiden toimintaan tai niihin ohjattiin aktiivisesti. Runsas 30 prosenttia yksiköistä toteutti yhteisöllisyyttä, toimijuutta ja osallisuutta edistävää toimintakulttuuria sekä vertaistoimintaa. Kokemusasiantuntija–ammattilainen-työparityöskentely oli käytäntönä vain 15 prosentissa korvaushoitoyksiköistä. Vuosina 2016−2019 toteutetun OK-hankkeen tilaisuuksiin osallistuneissa yksiköissä (aineistossa 95 yksikköä) arjen ja osallisuuden tuki oli yleisempää kuin niissä yksiköissä, jotka eivät olleet osallistuneet hankkeen tilaisuuksiin.

Korvaushoidossa olevien ihmisten tarpeisiin vastaava palvelukokonaisuus on korvaushoitoa laajempi yhteistyön kenttä. Hoitoon on yhteensovitettava esimerkiksi aktiivinen työ- ja toimintakyvyn tuen tarpeen tunnistaminen ja vastuullinen asiakasohjaus, joita kehitetään parhaillaan työkykyohjelmassa. Myös sosiaalihuollon kehittämisohjelman teemat kietoutuvat tiiviisti kokonaisuuteen. Korvaamattomia asiantuntijoita ovat lisäksi itse hoidossa olevat ihmiset.

Edistetään hyvinvointia ja osallisuutta yhdessä toimimalla!

Lue lisää

OK-hanke

Schneider Taina ym. (2019) OK-hankkeen loppuraportti (pdf)

THL, Sokra (2019) Osallisuutta edistävä hallintomalli tukee osallisuustyön johtamista

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.