Suomessa on lisätty valinnanvapautta terveydenhuollossa. Aiemmin toisen kunnan terveyspalveluiden käyttö oli vaikeaa, jopa mahdotonta. Nykyisen lain mukaan asiakas itse voi valita terveysaseman, jonka voi vaihtaa kirjallisella ilmoituksella vuoden välein.
Hoito onnistuu myös väliaikaisen asuinkunnan terveysasemalla, esimerkiksi oleskellessa vaikkapa kesäasunnolla. Myös erikoissairaanhoidon yksikön voi valita kaikista Suomen julkisista terveysasemista ja sairaaloista. Hoitopaikasta riippuen on myös oikeus valita hoitava lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattilainen.
Miten pitkälle valinnanvapaus ulottuu? Ruotsissa Feministinen aloite ehdotti vuoden 2014 vaaliohjelmassaan, että kaikilla naisilla pitäisi olla oikeus päättää raskaudestaan, synnytyksestään ja sen jälkeisestä hoidosta. Erikseen mainittiin, että naisella pitäisi olla oikeus niin halutessaan saada synnyttää keisarileikkauksella.
Erikoislääkäri Nanneli Pallasmaa Turun yliopistollisesta keskussairaalasta osoitti suomalaisaineistoon perustuvassa väitöskirjassaan, että 27 prosentilla keisarileikatuista naisista esiintyi yksi tai useampi komplikaatio leikkauksen tai sen jälkeisen sairaalahoidon aikana. 10 prosentilla komplikaatio oli vakava, kuten massiivinen verenvuoto, vakava infektio tai kohdunpoisto. Alateitse synnyttäneisiin nähden kiireellisen tai hätäkeisarileikkauksen jälkeen komplikaatioiden riski oli kolminkertainen ja suunniteltujenkin keisarileikkausten osalta lähes kaksinkertainen.
Kansainvälisissä tutkimuksissa on osoitettu, että keisarileikkauksessa äitiyskuolema on neljä kertaa yleisempi kuin alatiesynnytyksissä. Suurin riski on kiireellisissä ja hätäkeisarileikkauksissa, mutta suunnitelluissakin keisarileikkauksissa on selvästi suurempi kuolemanriski kuin alateitse tapahtuvassa synnytyksissä.
Keisarileikkauksella on myös kielteisiä vaikutuksia tuleviin synnytyksiin. Hiljattain julkaistussa yhteispohjoismaisessa tutkimuksessa osoitettiin, että 45 prosentilla synnytyksen yhteydessä kohdunpoistoon joutuneista naisista oli vähintään yksi aiempi keisarileikkaus. Koko väestössä osuus oli vain 11 prosenttia – riski oli siis yli nelinkertainen.
Useissa maissa keisarileikkaus äidin toivomuksesta on yleistynyt
Suomessa on vuodesta 1994 lähtien keisarileikkausten osuus ollut 16–17 prosenttia kaikista synnytyksistä, kun Maailman terveysjärjestö WHO:n suosittaa, että 10–15 prosenttia on optimaalinen äidin ja sikiön kannalta. Euroopassa vain Alankomaissa, Islannissa, Norjassa, Ruotsissa, ja Sloveniassa osuudet ovat alle 20 prosenttia Suomen lisäksi. Korkeimmat luvut olivat yli 40 prosenttia, korkeimpana Kypros 52 prosentilla vuoden 2010 EURO-PERISTAT-raportin mukaan.
Tilanne on siis Suomessa varsin hyvä. Potilasvahinkolautakunnan vuoden 2002 päätöksen mukaan äidin toive ei ole hyväksyttävä keisarileikkauksen peruste maassamme. Keisarileikkaukseen tarvitaan siis lääketieteellinen syy. Esimerkiksi etisen istukan ja ahtaan lantion lisäksi synnytyspelko asiantuntijan diagnosoimana on lääketieteellinen syy.
Monissa maissa, varsinkin yksityissairaaloissa synnyttäessä, suunniteltu keisarileikkaus on helpompi hoitaa kuin arvaamaton alatiesynnytys. Lisäksi keisarileikkausten määrää voi kasvattaa erilaiset toimenpidepalkkiot. Suomessa yksityissairaaloissa synnytetään ani harvoin – tärkein syy lienee keisarileikkauksen korkeat kustannukset, jotka tulevat synnyttäjän maksettavaksi.
Asiakas ei siis saa päättää synnytystavasta. Odottava äiti tekee kuitenkin yhdessä kätilön tai terveydenhoitajan kanssa synnytyssuunnitelman, johon yhdistyy keskustelu myöhemmin synnytystä hoitavan kätilön kanssa. Siinä käydään läpi ajatuksia ja toivomuksia synnytyksen kulusta ja mm. toimenpiteistä, kuten kivunlievityksestä. Asiakasta siis kuullaan.
Sen sijaan keisarileikkausta ei Suomessa voi shoppailla. Synnyttäjien ja vastasyntyneiden terveysindikaattorit osoittavat, että tätä periaatetta noudattaen on saatu erittäin hyvät tulokset.
Lue lisää:
THL:n tilastot synnyttäjistä, synnytyksistä ja vastasyntyneistä
Hätäsektioon päädytään ainakin oman ymmärrykseni mukaan useimmiten silloin, kun alatiesynnytyksissä tulee ongelmia. Eikö hätäsektioiden komplikaatiot ja kuolemat siis tulisi laskea alatiesynnytyksen alle?
Tilastot voidaan tosiaan laatia kahdella tavalla – suunnitellun synnytystavan ja toteutuneen synnytystavan mukaan. Rekisterin tiedot suunnitellusta synnytystavasta ovat puutteelliset, joten sen takia olemme päätyneet laskemaan esimerkiksi komplikaatiot ja kuolemat toteutuneen synnytystavan mukaan.
Nykyisin raportoimme myös äitiyskuolemat synnytystavan mukaan. Vuosien 2010-2019 tietojen mukaan:
”Synnytyksiin liittyvistä äitiyskuolemista kuusi liittyi spontaaniin alatiesynnytykseen (1,5/100 000 spontaania alatiesynnytystä) ja kymmenen keisarileikkauksiin: yksi suunniteltuun keisarileikkaukseen (2,9/100 000 suunniteltua keisarileikkausta), kaksi kiireelliseen keisarileikkaukseen (4,1/100 000 kiireellistä keisarileikkausta) ja seitsemän hätäkeisarileikkaukseen (121,3/100 000 hätäkeisarileikkausta).”